Ovatkohan muut panneet merkille, että viittomakieltä näkyy nykyisin aiempaa enemmän mediassa? Silmiin saattaa osua vaikkapa itsenäisyyspäivän vastaanoton tai Uuden musiikin kilpailun finaalin selostus viittomakielellä. Viittomakielisten uutisten lisäksi voi törmätä myös viitottuihin tai viittomakielelle tulkattuihin lastenohjelmiin. Viittomakieli oli hyvin näkyvissä myös koronatilannetta koskevissa valtioneuvoston tiedotteissa, ja Suomen Euroviisu-edustuskappale Cha cha chan viittomakielinen tulkinta herätti laajaa innostusta.
Esillä on kuitenkin useimmiten vain toinen Suomessa käytettävistä viittomakielistä. Niitä tosiaan on kaksi, ja molemmat mainitaan erikseen myös viittomakielilaissa vuodelta 2015. En usko, että ilman kielitieteen opintoja ja vähemmistökieliin perehtymistä olisin minäkään nuorempana tullut kuulleeksi siitä toisesta. Nyt kirjoitan omalla kielelläni kielestä, jonka äidinkieliset käyttäjät eivät pysty tekstiäni lukemaan ensimmäisellä tai edes toisella kielellään.
Vähemmistöjen vähemmistö
Suomalaisen viittomakielen lisäksi perinteiseen kielivarantoomme kuuluu tosiaan myös suomenruotsalainen viittomakieli. Kielen olemassaolo suomalaisesta viittomakielestä erillisenä kielenä on huomioitu laajemmin vasta 2000-luvulle tultaessa kielen tutkimuksen ja dokumentaation edetessä ja etujärjestötoiminnan myötä.
Suomenruotsalaisella viittomakielellä on noin sata ensikielistä käyttäjää. Kuurojen ja huonokuuloisten lisäksi viittomakielten käyttäjien joukossa on kuulevia, jotka ovat oppineet kielen perhe- tai ammatillisista syistä.
Kieli on vähemmistönä kahden muun vähemmistöryhmän sisällä, viittomakielisten ja ruotsinkielisten. Sen käyttäjät asuvat Suomen ruotsinkielisellä alueella, Uudellamaalla, länsirannikolla ja Pohjanmaalla, osa myös Ruotsissa, ja toinen heidän arjessaan käyttämänsä kieli on yleensä luettu ja kirjoitettu ruotsi.
Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjämäärää ja kokonaistilannetta selvitettiin vuonna 2015. Selvityksessä todettiin, että kieli on vakavasti uhanalainen ja vaarassa kadota ilman elvytystoimia, ja että kielen käyttäjistä suuri osa kuuluu vanhempaan ikäluokkaan.
Tulkkeja, kielisuunnittelua ja elvytyshankkeita
Työ kielen hyväksi on onneksi saanut yhä systemaattisemmin tukea 2010–2020-luvuilla, ja suunta on hyvä: Tulkkeja on koulutettu Humak-ammattikorkeakoulussa, ja Kuurojen Liitossa annetaan suomenruotsalaisen viittomakielen kielineuvontaa. Suomalaisen viittomakielen verkkosanakirja SUVI toimii dokumentaation ja kielityön tukena, ja kielen tutkimusvastuu on jaettu Jyväskylän ja Helsingin yliopistojen kesken, joista Jyväskylän yliopisto keskittyy etenkin kielen korpuksen kartuttamiseen.
Paraikaa elvytystyötä tehdään opetus- ja kulttuuriministeriön rahoituksella Kuurojen Liiton koordinoimassa Språkstyrka-projektissa. Hanketyötä tehdään tehokkaassa yhteistyössä, jossa mukana on esimerkiksi tulkkikoulutuksesta, kielen opetuksesta ja tutkimuksesta vastaavia korkeakouluja ja yliopistoja, viittomakielistä ja kuuroista tietoa ja materiaaleja tuottavia tahoja sekä muun muassa hankkeessa perheiden tukea koordinoiva kieliyhteisön asiantuntija- ja etujärjestö Finlandssvenska teckenspråkiga fr.
Mahdollisuuksia kielen käyttöön
Elvytystyössä keskeistä on luoda kielelle käyttö- ja oppimistilanteita. Kieli säilyy elävänä, kun kuuleviin perheisiin syntyvät lapset pääsevät käyttämään viittomakieltä perheen ulkopuolella, myös muiden lasten kanssa. Viittomakieliset lapset kuitenkin usein käyvät joko tavallista koulua tai opiskelevat suomalaista viittomakieltä käyttävällä luokalla, ja mahdollisuutta oman kielen opetukseen ei omassa luokassa ole. Haasteeseen vastataan esimerkiksi tarjoamalla perheille luontevia kielenkäyttötilanteita kielimentorin johdolla sekä pyrkimällä laajentamaan kouluopetusta.
Keskeinen rooli kielen opetuksessa ja tuessa on Pohjanmaalla sijaitsevalla Pedersören kunnalla, joka tarjoaa sekä lähi- että etäopetusta suomenruotsalaisessa viittomakielessä ja tukee kielen käyttöä opetuksessa. Osana Kuurojen Liiton koordinoimaa elvytyshanketta Pedersöre on pystynyt tarjoamaan verkkovälitteistä opetusta ympäri ruotsinkielistä rannikkoa eläville lapsille, vaikka kasvokkaisia vuorovaikutustilanteita verkkokohtaamiset eivät täysin korvaakaan.
Kielisuunnitelmasta elvytysohjelmaan
Osana elvytystyötä suomenruotsalaiselle viittomakielelle laaditaan Kuurojen Liitossa nyt myös pitkän tähtäimen elvytysohjelmaa. Hyvänä taustana sille toimii vuodesta 2012 ylläpidetty ja päivitetty kielisuunnitelma, Språkplan för finlandssvenskt teckenspråk, jossa kielen tilannetta on seurattu suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Pitkän tähtäimen tavoite on säilyttää kieli elinvoimaisena, lisätä sen käyttömahdollisuuksia, vahvistaa käyttäjien kielellistä identiteettiä ja lisätä tietoa kielestä.
Mahdollisuudet kielen tilanteen parantamiseksi ovat olemassa sen työn ansiosta, jota suomenruotsalaista viittomakieltä käyttävä yhteisö ja siihen kuuluvat kieliammattilaiset ja -aktiivit ovat tehneet ja jota edelleen jatketaan yhteisen tavoitteen hyväksi. Sille työlle tarvitaan pysyvää tukea. Tarvitaan sekä yhteiskunnan rakenteita että vähemmistöjen vähemmistöäkin arvokkaana pitävää kieli-ilmapiiriä.
Uhanalaisten puolella -blogissa nostetaan esille vähemmistökielten suojelutyötä. Aiheina ovat muun muassa kielten kehittämis- ja elvytyshankkeet ja -käytännöt sekä kielten elinvoimaisuuden parantaminen. Blogia kirjoittaa pääasiassa Kotuksen vähemmistökielten asiantuntija Lotta Jalava, ja mukana on tekstejä myös vierailevilta kirjoittajilta.