Kotimaisten kielten keskus on edistänyt Suomen kielen nauhoitearkiston digitointia opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämällä erityisavustuksella. Digitointihankkeen päämääränä on edistää aineistojen tutkimus- ja opetuskäyttöä sekä tuoda arvokkaat kieli- ja kulttuuriperintöaineistot yhä kattavammin kaikkien kiinnostuneiden saataville.
Uudet digitoidut äänitteet ovat saatavilla tammikuusta 2023 alkaen. Hankkeessa digitoitiin 1950- ja 60-luvuilta peräisin olevia äänitteitä yhteensä 1 455 tuntia.
Hyötyä harrastajille ja tutkijoille
Digitoiduista äänitteistä voi tehdä hakuja kokoelmatietokannan asiakasliittymässä esimerkiksi murrealueen, kielenoppaan tietojen tai litteraatin saatavuuden perusteella. Ajantasaisimmat tiedot äänitteiden saatavuudesta saa arkiston henkilökunnalta. Ennen aineistojen tilaamista on hyvä perehtyä aineistojen käyttösääntöihin ja tilausohjeisiin.
Aineistot koostuvat pääosin 1800-luvun lopulla syntyneiden kielenoppaiden haastatteluista. Suomen murteiden lisäksi Nauhoitearkistoon on tallennettu sukukieliä ja kulttuurihistoriaa. Nauhoitearkiston aineistoista hyötyvät kielentutkijoiden ohella muun muassa suku- ja kotiseutututkimuksen harrastajat.
Nauhoitearkiston ja muiden aineistojensa kautta Kotuksella on edelleen merkittävä rooli kulttuuriperinnön säilyttäjänä. Suuri osa nauhoitetusta aineistosta on taltioitu avokelanauhoille, jotka eivät kestä pitkäaikaista säilytystä laadun kärsimättä. Digitoinnilla taataan ainutkertaisten aineistojen säilyvyys ja käytettävyys myös tulevaisuudessa.
Keruu alkoi Virtarannan aloitteesta
Äänitteiden järjestelmällinen keruu alkoi 1960-luvun alussa akateemikko Pertti Virtarannan (1918–1997) aloitteesta. Nauhoitearkiston ensimmäinen tehtävä oli vanhojen kansanmurteiden systemaattinen tallennus. Kansan parissa kerätty muistitieto tarjoaa näkymän paitsi murteisiin myös tavallisten ihmisten elinoloihin, tapoihin ja uskomuksiin vuosisadan vaihteessa.
Digitoituun aineistokokonaisuuteen sisältyy myös Virtarannan nauhoitteita amerikansuomalaisten puhekielestä. Laajan ja monipuolisen tutkijauransa aikana Virtaranta teki kolme matkaa Pohjois-Amerikkaan. Matkoilta kertyneiden nauhoitteiden ja päiväkirjamuistiinpanojen pohjalta Virtaranta laati Amerikansuomen sanakirjan, joka ilmestyi vuonna 1992.
