Voiko asiantuntijabloggaaja olla sekä asiallinen että värikäs? Entä pitääkö hänen olla? Näiden kysymyksen kanssa ponnistelimme, kun olin kouluttamassa valtionhallinnon tekstintekijöitä. He suunnittelivat aloittavansa organisaatiossaan yhteisblogin, johon bloggaamisesta kiinnostuneet kirjoittavat vuorotellen.
Ennen koulutusta mietimme sen tavoitetta yhteyshenkilön kanssa. Pyrkimyksenä oli antaa viraston asiantuntijoille työkaluja kiinnostavan blogitekstin kirjoittamiseen. Väite ”jokainen osaa kirjoittaa työstä, jota tekee” on osittain totta. Olimme silti yhteyshenkilön kanssa yhtä mieltä siitä, että blogi on aivan omanlaisensa tekstilaji. Ei ole ihan helppoa saada tekstistään sellaista, että se houkuttelee lukemaan!
Koulutustilaisuudessa sitten pohdimme kurssilaisten kanssa, mitä voisivat olla heille sopivat aiheet ja tyyli. Organisaation yhteisblogissa kirjoittaessaan edustaa sekä työpaikkaansa että itseään. Henkilökohtainen ääni saa kuulua, mutta ei kaikua riitasointuisena työpaikan äänen kanssa.
Monen osallistujan aatokset vaikuttivat hyvinkin samanlaisilta kuin omani, kun aikoinaan muotoilin ensimmäistä blogitestiäni:
- innostuneisuus: blogin tyylilaji kiehtoo – mutta saavatko ajatukseni lukijoita?
- positiivinen kutina: keksinkö vaikkapa oman alan klassikkoaiheeseen uuden, oivaltavan näkökulman?
- jännittyneisyys: osaankohan kirjoittaa blogiin sopivalla tavalla ja kielellä?
- pelokkuuskin: keskustelupalstoilla organisaatiota mollataan joskus – siirtyykö sellainen keskustelu blogiin, ja saanko minä sitten ne loat niskaani?
Suosittelin kommenttien moderointia Kotus-blogin tapaan: ”Kotus-blogissa ei julkaista kommentteja, joissa käsitellään blogimerkinnän kirjoittajan, toisen kommentoijan tai jonkun muun yksityishenkilön persoonaa.”
Eihän ole kohtuullista, että yksittäinen kirjoittaja vastaa koko organisaation toiminnasta.
Keskustelimme myös hyvän blogin ominaisuuksista: sujuva kirjoitustyyli, sopiva pituus, napakkuus, houkutteleva otsikointi, koukuttava aloitus, juoheva eteneminen sekä kansantajuinen ja viimeistelty kieli. Huh huh, toteutuiko noista mikään muu kuin viimeinen, kun aloitin oman bloggaamisen vuonna 2010…
Mihin lopulta päädyimme? Siihen, että parasta vain ruveta kirjoittamaan – matkalla taidot sitten kasvavat. Lisäksi kaikenlaisten blogien lukeminen tuo ideoita omaan kirjoittamiseen.
Niin, ja vinkki: kun keksit mielestäsi oivan aiheen, kirjaa se ylös heti!