Kielikello-lehti uudistui maaliskuussa 2024 osana Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) suurta verkkopalvelujen kokonaisuudistusta. Tuolloin päivitettiin niin lehden ulkoasua ja toiminnallisuuksia kuin julkaisurytmiäkin: julkaisujärjestelmä vaihdettiin, verkkosivusto muovattiin uusiksi ja numeroittaisesta julkaisemisesta luovuttiin. Lisäksi aiemmasta, varsin pelkistetystä ilmestymisviestistä tehtiin visuaalisesti monipuolisempi uutiskirje.

Näistä muutoksista on nyt kulunut vuosi. Uusi arki on ottanut muotonsa, ja juttuja julkaistaan tätä nykyä parin viikon välein. Lukijatkaan eivät ole kaikonneet – lehden uutiskirjeellä on lähes 25 000 tilaajaa.

Toiveista todeksi

Vuodesta 1968 lähtien ilmestynyt Kielikello on toki uudistunut aiemminkin. Sähköistyminen on edennyt tähän malliin: 2000-luvun alussa julkaistiin verkossa vanhojen kirjoitusten arkisto eli Verkko-Kielikello. Vuonna 2011 alkoi paperisen lehden rinnalla ilmestyä maksullinen verkkolehti, ja vuonna 2014 arkisto avattiin maksuttomaan käyttöön. Tuoreimpiin numeroihin oli kuitenkin pääsy edelleen vain tilaajilla. Vuodesta 2018 alkaen lehteä on julkaistu pelkästään verkossa – ja maksutta. Nykyisellään kaikille avoin arkisto sisältää lähes kaikki lehdessä julkaistut jutut, yhteensä yli 3 000 kirjoitusta.

Ennen Kielikellon perustamista yleistajuisen kielilehden tarpeesta käytiin keskustelua muiden lehtien palstoilla. Keskeisessä roolissa oli tieteellinen aikakauslehti Virittäjä, jossa oli käsitelty kielenkäytön kysymyksiä jo vuosikymmeniä. Lopulta silloinen Kielitoimisto sai rahoituksen omaa lehteä varten ja päätoimittaja Matti Sadeniemi pääsi kirjoittamaan ensimmäisen numeron (1/1968) alkusanat:

Tämä Kielikello ei tietenkään ole juorulehti – kuten nimi hieman ilkikurisesti saattaa erehdyttää uskomaan – vaan se haluaa kiinnittää lukijoidensa huomiota ja välittää tietoa Suomen Akatemian kielitoimiston suosituksista. Se pyrkii myös avaamaan lukijoille näkymiä kielen maailmaan.

Verkon täydeltä kielitietoa

Kuten Sadeniemi kirjoitti vuonna 1968, yksi Kielikellon keskeisistä tavoitteista oli kielenhuollon suositusten levittäminen. Tuolloin kielenhuoltajilla ei ollut nykyiseen tapaan keinoja jakaa ajantasaista tietoa ja kielenkäyttäjien apuna olikin lähinnä eritasoisia opaskirjoja. Nykyisin kielenhuollon ohjeet on koottu Kielitoimiston ohjepankkiin. Kielikellossa puolestaan julkaistaan ohjeita taustoittavia ja kieliopillisia ilmiöitä selventäviä kirjoituksia.

Lisäksi lehdessä on alusta alkaen kerrottu laajemminkin kielen ilmiöistä. Näin on pyritty kielitietoisuuden lisäämiseen, mikä osaltaan tukee kielenhuollon tavoitteita. Kielitietoisuuden kasvattamisen asialla on myös Kotuksen yhteinen pääsivusto kotus.fi, jossa julkaistaan kieliaiheisia uutisia ja muita ajankohtaistekstejä, kuten blogikirjoituksia ja haastatteluja.

Kotuksessa toimitetaan myös toista verkkolehteä, ruotsinkielistä Språkbrukia. Viraston rinnakkaiskielisyysperiaatteen mukaisesti lehdet ovat viime vuosina lisänneet yhteistyötään. Tämä näkyy muun muassa yhteisenä juttujen ideointina, joka voi johtaa saman jutun julkaisemiseen kahdella kielellä tai omiin juttuihin samasta aiheesta, mutta hieman eri näkökulmasta.

Muuttuva toimitustyö

Yksi näkyvä muutos Kielikellon toimittamisessa ja ulkoasussa on viime vuosina ollut kuvien määrän lisääntyminen. Verkon ja somen aikakaudella visuaalisuus on yhä tärkeämpää, ja lehden toimitus onkin päässyt kehittämään kuvaosaamistaan. Pöydällä on välillä melko kimuranttejakin tapauksia: Miten kuvitetaan esimerkiksi panna-verbin murrekäyttöä käsittelevä juttu? Millaisia mielikuvia otsikon, ingressin ja kuvan muodostama kokonaisuus luo? (Lopputuloksen löydät tämän blogikirjoituksen linkeistä.)

Julkaisurytmin muuttuminen näkyy toimitustyössä joustavuutena. Lukijoiden iloksi juttuja ilmestyy aiempaa useammin, ja tarvittaessa julkaisuaikataulua on mahdollista muokata niin, että johonkin ajankohtaiseen aiheeseen liittyvä kirjoitus voidaan julkaista erityisen osuvalla hetkellä. Yksi esimerkki tästä on tulevana Agricolan päivänä eli 9. huhtikuuta ilmestyvä juttu.

Tulevaisuudessa lehden toimintaa pyritään kehittämään muun muassa hyödyntämällä saatavilla olevia kävijätietoja entistä paremmin. Voidaan tarkastella esimerkiksi sitä, mistä lukijat sivustolle tulevat ja mihin he siirtyvät, sekä sitä, millaisia juttuja jaetaan sosiaalisessa mediassa. Numeroita tutkailemattakin on silti selvää, että Kielikellon vierailluin juttu käsittelee ajatusviivaa: sieltä ovat lukuisat lukijat käyneet kopioimassa oikeanpituisen viivan omaan tekstiinsä.

Henna Leskelä ja Sari Maamies työpöydän ääressä.
Toimitussihteeri Henna Leskelä ja vastaava toimittaja Sari Maamies pohtimassa jälleen yhden uuden jutun kuvitusta. Kuva: May Wikström, Kotus.

Kielikelloa tehdään kahden työntekijän voimin, vastaavan toimittajan ja toimitussihteerin. Tämä tarkoittaa sitä, ettei lehden julkaiseminen onnistuisi ilman muita kotuslaisia ja ulkopuolisia kirjoittajia. Lämmin kiitos teille! Ehdotukset juttuaiheista ja kirjoittajista ovat myös tervetulleita, niin kuin rakentava lukijapalautekin.

Tervemenoa viihtymään kirjoitusten äärellä! Kielikellon taival jatkuu kohti 60-vuotisjuhlavuotta.

Kirjoittaja on Kielikellon toimitussihteeri.

Jaa