Olen huhkinut Yliopistoliikunnan jumpissa lähes koko opiskeluaikani. Hikoilun lomassa olen fiilistellyt sitä, että saan jumpata, punnertaa ja pelata sulkapalloa liikuntakeskuksessa, jolla on suomenkielinen nimi. Elixioiden, Lady Linejen sun muiden nimeltään vieraskielisten yritysten joukossa Yliopistoliikunta on erottunut hienosti edukseen.
Tässä muutama päivä sitten suunnistin Yliopistoliikunnan verkkosivuille lukujärjestyksiä katselemaan. Jouduin hieromaan silmiäni monta kertaa ennen kuin uskoin, että liikuntakeskus on tosiaan vaihtanut nimensä UniSportiksi samalla, kun se yhdistyi Aalto-yliopiston liikuntapalveluiden kanssa. No eipä tehnyt enää yhtään niin paljon mieli mennä illalla jumppatunnille.
Englanninkielisiä yritysnimiä näkee nykyään joka kulmassa. Kansainvälisissä yrityksissä englanninkieliset nimet ovat mielestäni ihan suotavia, mutta sitä en voi ymmärtää, miksi pelkästään suomalaisille tarkoitettujen palveluiden nimetkin pitää vääntää englanniksi. Yliopistoliikunnan jumpat pidetään pääosin suomeksi, ja sen palvelut on suunnattu Suomessa asuville opiskelijoille. Englanti on äidinkielenä taas noin 0,2 %:lla suomalaisista, eikä se ole Suomessa virallinen kieli.
Voi myös kysyä, miksi organisaation nimi pitää ylipäätään vaihtaa samalla, kun organisaatio muuttuu. Eikö nimen pysyvyys ole tärkeää?
Yliopistoliikunta oli mielestäni nimenä erittäin käyttökelpoinen: se oli sopivan lyhyt, se oli suomea ja siitä kävi ilmi, mitä palveluita keskus tarjoaa. Uusi englanninkielinen nimi ei ole informatiivinen: UniSportista ei selviä yrityksen toimiala läheskään yhtä hyvin kuin aiemmasta nimestä. Pikemminkin uni herättää mielikuvia siitä, että jumppatunneilla venytellään reisiä ja nostellaan painoja öisin verkkaisesti unenpöpperössä.
Ja jos oikein tarkkoja ollaan, englanniksi uni ei ole pelkästään sanan university lyhenne, vaan tarkoittaa myös etuliitettä ’yleis-’ tai ’yhtenäis-’. Siinäpä sitten pohdittavaa, mitä UniSport asiakkailleen tarjoaa.
UniSport ei myöskään herätä yhtä rentoja ja kotoisia tuntemuksia kuin aiempi nimi. Muistan, että aikoinaan aloitinkin liikuntaharrastukseni nimenomaan Yliopistoliikunnalla siksi, että se vaikutti matalan kynnyksen paikalta, jonne tällainen kömpelö antiliikkujakin uskaltaa astua sisään. UniSportiin en olisi uskaltanut mennä ‒ se olisi tuntunut etäiseltä ja pelottavalta.
Kaiken lisäksi nimen kirjoitusasu on suomen kielen kirjoituskäytännön vastainen: suomen kielen mukaista ei ole käyttää isoja kirjaimia sanan keskellä. Nimiasu aiheuttaa ongelmia juoksevassa tekstissä ja on muutenkin sekava.
Nostin asiasta haloon Facebookissa tilapäivityksessäni. Teksti kirvoitti ystäviltäni kolmisenkymmentä kommenttia, joista kaikissa suhtauduttiin uuteen nimeen kriittisesti.
Yksi kaverini arvioi uutta nimeä näin: ”Englanninnokset on so last season!” Toinen taas ryhtyi parodioimaan: ”Muutetaan samalla koko Helsingin yliopisto vaikka HelUniksi tai UniHeliksi, tai mikä enää estää valtion muuttumista FinStateksi.” Olisikin ollut hyvä, että UniSportin väki olisi sentään ottanut selvää, mitä sen asiakkaat uudesta nimestä ajattelevat, jos eivät viitsineetkään selvittää suomen kielen nimeämiskäytänteitä.