Ihmiset ovat valitettavan kekseliäitä kommentoidessaan toisten ulkonäköä, joko kasvokkain tai selän takana. Eikä kanssaihmisten olemuksesta ennen vanhaankaan puhuttu mitenkään mairittelevin sanakääntein.
Edesmennyt isoäitini kertoi, että hän oli kouluaikoina kuullut olevansa nätti – ko räkäplätti. Yhtä vähän ilahdutti kuvaus silmäs on ko tähret – ei niin kirkkaat mut niin kaukana toisistans. Ensin mainittu sananparsi löytyy myös Kotimaisten kielten keskuksen sananparsikokoelmasta (sanonta tallennettu Loimaalta, Tyrväältä ja Ulvilasta).
Arvion kohde ehtii molemmissa tapauksissa ensin ilahtua: nyt ulkonäköäni kehutaan. Paluu likaiselle maanpinnalle on kuitenkin nopea fraasin lopun myötä. Tarkoitus on ehkä olla hauska, mutta ehkä myös aika ilkeä.
Keskityn tässä blogitekstissäni kolmeen ulkonäköä kuvailevaan, t:llä alkavaan murresanaan: tyrnä, trökö ja tömyri. Kaikki tarkoittavat vähän samantapaista ulkonäköä ainakin lounaisia välimurteita edustavassa kotimurteessani, jota puhutaan Mellilässä (nykyistä Loimaata).
Löytääkseni laajempaa tietoa sanojen käytöstä suuntasin Suomen murteiden sana-arkistoon täällä Kotimaisten kielten keskuksessa. Sinne voi kuka tahansa mennä, kun varaa ajan. (Kiitos murreoppailleni Annalle, Riikalle ja Ilonalle!) Ja jos tarvitsee aakkosten alkupuolen sanoja, aakkosväli a–lofka löytyy helposti verkosta.
Semmonen trökön ja tömyrin näköinen
Trökö on merkinnyt murteissa etenkin lyhyttä, paksua ja oksaista puuta. Merkitys on sittemmin laajentunut tarkoittamaan myös lyhyttä ja paksua ihmistä.
Tömyriä puolestaan on käytetty varsinkin lyhyestä, tukevasta, pyöreästä ja vahvarakenteisesta naisesta (kuinka ollakaan, tuhahtaa nykynainen). Murrearkistossa on joitakin lippuja tömyristä myös muuta kuin ihmistä tarkoittamassa: sanaa on käytetty varsan, koiran ja kankaankin yhteydessä.
Naisen ulkonäköä kuvaava tömyri-sanan käyttö ei välttämättä ole ollut pelkästään negatiivista; tukevuus ja vahvarakenteisuus oli hyvän työihmisen merkki! Useimmiten merkitys vaikuttaa silti olevan vähän ikävä ja arvosteleva.
Tyrnä viikate, ihminen ja kokovartalorock
Tyrnä, trökö ja tömyri -kolmikosta positiivisin kaiku on tyrnällä. Se tarkoittaa murteissa lujaa, tukevaa, tanakkaa, vankkaa, vahvaa, jäykkää, reipastakin. Viikate tai seiväs voi olla tyrnä ja kahvikin tyrnää.
Ainakin Loimaalla ja Yläneellä myös ihmistä on saatettu sanoa tyrnäksi. Muistan äitini käyttäneen tyrnä-sanaa, kun hän kuvaili minua vastasyntyneenä vauvana: Vaikka olit piäni, olit semmonen tyrnä (’luja’, ’jäntevä’).”
Hieman yllättäen tyrnällä on uudempaakin käyttöä. Seuraava esimerkki on Helsingin Sanomien konserttiarvostelusta 20.1.2019:
Jäähallin lavalla tammikuussa 2019 suomalaisen rockin ikoni ja ajankuva saattoi olla suurimmalle osalle yleisöä nostalgiaa, mutta ilman historiallista painolastiaankin Pelle Miljoona Oy toimi tyrnänä kokovartalorockina, jonka kyydissä pysymisessä monilla sukupolvea tai kahta nuoremmilla olisi ollut tekemistä.
Minusta tyrnä kokovartalorock -kielikuva on ihastuttava, ja se avautunee muillekin kuin murresanan tunteville. Musiikkia kuvaillessa käytetään usein värikkäitä adjektiiveja: puhutaan esimerkiksi tanakasta kitaroinnista tai rouheasta saundista. Riitta Hyvärinen kirjoittikin rouhea-ilmiöstä vuonna 2010: sanalla rouhea tavoitellaan mielikuvaa musiikin rosoisesta aitoudesta. Myös tyrnä kokovartalorock synnyttää nopeasti kuvan aidosta, tanakasta ja liikkeelle saavasta rockista.
Oli kyseessä sitten trökö naapurinmies, tömyri vaimo tai tyrnä vauva, valituilla sanoilla kehutaan, loukataan ja lyödään leimoja. Merkitys, vaikutelma ja tunnelma syntyvät käyttöyhteydestä ja sanomisen tavasta – niin ennen vanhaan kuin nykyäänkin.