Paatunutkin sanakirjantoimittaja saattaa välillä yllättyä selaillessaan työkohdettaan ja päälähdettään, siis toimittamaansa sanakirjaa. Sattuipa taannoin Kielitoimiston sanakirjan toimituksessa, että eräs toimittaja K. bongasi turbo-artikkelista erikoisen kuuloisia esimerkkejä ja kysäisi vieruskollegaltaan P., olivatko ne hänestä tavallista kielenkäyttöä. Mutustellaanpas: turbokana, turbolehmä ja lause Lisää turboa tiedonhallintaan! Kaksi ensimmäistä kuulostavat piirrossarjan hahmoilta, ja viimeinenhän on kuin suoraan 90-luvun valtionhallinnon piirtoheitinkalvosulkeisista.
Toimittaja P:n mielenkiinnon kiinnitti – ja mielikuvituksen herätti – varsinkin esimerkeistä ensimmäinen, turbokana. Mikä edes on tuo supersankarin kuuloinen kana, ja miten ihmeessä se on päätynyt nykyisen yleiskielen sanakirjaan?
Kumpi oli ensin, turbokana vai sanakirja
Kielitoimiston sanakirja on vuosina 1990–1994 julkaistun Suomen kielen perussanakirjan suora perillinen. Perussanakirja puolestaan toimitettiin tiivistämällä ja päivittämällä järkälemäistä, viime vuosisadan alun kieltä kuvaavaa Nykysuomen sanakirjaa (1951–61).
Nykyisin Kielitoimiston sanakirjassa on yli 104 000 hakusanaa, joten massa on jälleen kasvanut melkoiseksi. Vaikka sanakirjan jokaisessa päivitysversiossa ajantasaistetaan noin tuhatta olemassa olevaa artikkelia, se on silti vain murto-osa koko sanakirjan aineistosta. Sanakirjan ajan tasalla pitäminen on siis jatkuva ja hidas prosessi.
Kun sanakirja rakentuu tällä tavalla vähin erin vanhan pohjalle, lopputulos sisältää väistämättä runsaasti kerrostumia edeltävien sanakirjojen ajoilta. Tällaista sanasedimenttiä edustaa esimerkiksi juuri turbo-artikkeli. Se on ilmestynyt ensi kerran Suomen kielen perussanakirjassa vuonna 1994, ja siihen on sittemmin tehty vain teknisiä muutoksia. Sisällöltään artikkeli on vielä Perussanakirjan aikaisessa asussaan, eli niinpä esimerkkilauseetkin kuvastavat kieltä, jota käytettiin 1980–90-lukujen taitteessa.
Leikillinen mutta haudanvakava
Turbokanan kotipesä eli turbo-sana-artikkelin kolmas merkitysryhmä on varustettu tyyliarvomerkinnällä leik. (eli leikillinen). Sanaa kerrotaan käytettävän varsinkin yhdyssanojen alkuosana merkityksessä ’teho-’ tai ’super-’. Hauskan kepeän supersankarilliset turbokana ja turbolehmä taitavatkin siis tosiasiassa olla tehokanoja ja teholehmiä, jotka saavat ajatukset oitis kulkeutumaan maatilojen tehotuotantoon ja pahoinvoiviin eläimiin.
Kovin yleisessä käytössä turbo-alkuiset eläinsanat eivät vaikuta enää nykyään olevan, vaan asiallisia mediaosumia tulee vähänlaisesti. Myöskään leikillinen sävy ei tunnu enää nykykielen ja -maailman kontekstissa relevantilta. Sen sijaan turbolehmä-hakutuloksia selatessa tulee pian vastaan myös juttuja moottoripyöristä – ja tällaisessa jonkinlaisessa peltilehmän jatkumossa leikillisyys on toki ilmiselvää.
Eiköhän siis ole korkea aika panna lisää turboa sanakirjatyöhön ja turbo-artikkeli remonttiin! Lopputuloksen pääsee kuka vain tarkistamaan ensi vuonna, kun maksuttoman ja kaikille avoimen Kielitoimiston sanakirjan seuraava päivitysversio julkaistaan.