Suomen kieli on vaikea kieli. Tämän ”faktan” kyseenalaistajat voi hiljentää vaikkapa heittämällä heitä 1700-sivuisella Isolla suomen kieliopilla.
Kun ahkera ja sisukas opiskelija lopulta hallitsee kieltä hyvin, saattaa tuntua siltä, ettei mikään voi enää yllättää. Väärin. Kirjakieltä hallitseva opiskelija ryhtyy jossakin vaiheessa käyttämään puhekieltä. Ja siinä on kaiken pahan alku ja juuri. Tuntuu, että jokaisella suomenkielisellä on oma puhekielensä. Minkä toinen hyväksyy, toinen voi leimata vanhaksi, noloksi tai tyhmäksi. Suomenkielisten kavereidensa puhetapoja matkiva opiskelija on toivottomasti pulassa.
Voiko sanoa jonkun olevan mageeta? Onko ihmisten välillä sutinaa? Voiko sanoa ylläri pylläri, ja jos joku asia sopii, onkohan se sitten passeli? Arkipäivän keskustelutilanne vaikuttaa helposti miinakentältä. Mitä voi sanoa, ja mikä on tilanteeseen sopimatonta? Tiettyjä sanoja voi käyttää ironisesti, jotkut taas eivät vaan sovi oman ikä- tai koulutusluokan tyyliin.
Opiskelija joutuu valitsemaan omat puhetapansa tietämättä, mikä kuulostaa milloinkin ja kenen kanssa kohtuulliselta kielenkäytöltä.
Kirjoittaja on kotoisin Saksasta, ja hänen äidinkielensä on saksa. Hän on opiskellut suomea kuusi vuotta ja asunut Suomessa noin kymmenen kuukautta.
Kirjoittajat opiskelivat blogia kirjoittaessaan suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa. Miltä suomen kieli vaikuttaa, kun sitä havainnoivat suomea toisena kielenä käyttävät opiskelijat? Kirjoitukset ovat opiskelijoiden henkilökohtaisia keskustelunavauksia eivätkä edusta Kotuksen virallista kantaa.
Kuvassa Vieraana suomessa -palstan kirjoittajia. Takana vasemmalta oikealle: Madalina Frunza, Alina Laine, Jan-Niklas Tolles, Svetlana Korshunova. Edessä vasemmalta oikealle: Ekaterina Pikelner, Laura Grewe, Milla Mutanen, Jekaterina Bigotskaja. Kuva: Sasa Tkalcan.