Ysäri on sana, joka ymmärrettävästi on tullut kieleen vasta 2000-luvun puolella. Kukapa sitä omasta ajastaan puhuisi varsinkaan lempinimin. Se, että myös kasari (ei siis ’kattila’ vaan ’1980-luku’) näyttäisi sanakirjan mukaan olevan 2000-luvun uudennoksia, kertoo siitä, että uudella vuosituhannella on yleisemminkin alettu puhua retroilusta ja muistella menneitä.
Kirjoitin jo 1980-lukua käsitelleessä tarinassani johdoksista, joissa alkuperäisestä sanasta on jäänyt prosessin myötä jäljelle vain minimaalisia aineksia. Näin voi sanoa kasarin ja ysärinkin kohdalla käyneen. Ne edustavat toista slangin kahdesta ylivoimaisesti suosituimmasta johdostyypistä, toinen on -is. Ari-johdokset valtaavat myös nykyistä yleispuhekieltä. Yhdeksänkymmentäluvusta ei ole jäljellä kuin alkukirjain ja vartalon sisältä napattu -s-; Kasari noudattaa samaa mallia, mutta sallii sanan alusta kahden äänteen jonon; -s- on itse asiassa sama johtimen osa molemmissa. Pohjana lienevät välittömästi slangitypistymät kasi ja ysi.
Numerothan typistyvät puheessa huomattavasti, etenkin niitä lueteltaessa: yy kaa koo nee vii kuu see kaa yy kyy, tai jopa lyhytvokaalisina: y ka ko ne vi ku se ka y ky. y(y) ja ka(a) tarkoittavat siis sekä yhtä ja kahta että yhdeksää ja kahdeksaa, ja tarkan merkityksen kertoo niiden paikka jonossa.
Fiftarilta nollarille
Kiinnostavaa on, että vain kolme vuosikymmentä on saanut kutsumanimen. Kasarin ja ysärin lisäksi tunnetaan vain fiftari (1970-luvulta) eli fifari (1990-luvulta), jotka, ehkä amerikkalaismuotinsa takia, sisältävät englanninkielisen vartaloaineksen fifty ’50’. Jotkut ovat tosin ehkä kuulleet nollarista tai nolarista (ns. nolkytluku eli 2000-luvun ensikymmen).
Näiden aikakausinimitysten lisäksi samasta johdostyypistä minua ovat kiehtoneet erityisesti kirjaimista muodostuneet johdokset. 1990-luvun sanojen joukossa on nimittäin esimerkiksi änäri, joka alkuaan tarkoitti NHL-videopeliä, siis sohvalta käsin pelattavaa jääkiekkoa. Nykyään myös elävät pelaajat lähtevät taalojen toivossa änäriin. Taustalla on siis ”än”, joka edustaa sanaa National (Hockey League). Koharista (KHL) en ole vielä kuullut.Jo 1940-luvulta on bemari, auto (BMW), jossa B viittaa Baijeriin ja M moottoriin.
Kookkiksen kautta kotiin
Toista suosittua johdostyyppiä edustaa kookkis, joka 1970-luvulla on tarkoittanut K-kauppaa. Siinä jompikumpi sanan sisällä olevista k-äänteistä voi olla myös kauppa-sanasta peräisin. Varmaa tämä ei kuitenkaan ole, koska -k(k)- on myös slangijohdoksissa suosittu vartalon ja johtimen väliin työntyvä tilke (esim. toikkari ’todistus’). Myös R-kioskeista (alkuaan siis Rautatiekirjakauppa) on käytetty sekä ärris- että ärräri-nimitystä, mutta viime aikoina nimeksi on tainnut vakiintua, firman itsensäkin lanseeraamana, lyhyt ja ytimekäs ärrä.
Kieli puskee nyt liian lähelle, ja jotta voisin kirjoittaa ajankohtaisemmista slangi-ilmiöistä, minun pitäisi lähteä keräämään sanoja kentältä. Palaan siis hiljalleen sanakirjan pariin, jossa tulen erityisesti tarkastelemaan vanhempaa 1900-luvun alkupuolen sanastoa sekä muita yleisesti käytettyjä ja vakiintuneita slangisanoja. Slangiblogi jatkaa tästedes satunnaisemmin ja käsittelee tulevaisuudessa vuosikymmenten sijaan esiin pulpahtelevia temaattisia kokonaisuuksia.
Lähteenä on käytetty Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000). Blogin kirjoittaja valmistelee tästä aineistosta Stadin slangin etymologista sanakirjaa.
(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)