Urheilukesä on paketissa. Pesäpallokausi on saatu päätökseen aikaa sitten, ja yleisurheilutkin on tältä vuodelta juostu, hypätty ja heitetty. Lumilajisesongin aloitusta odotellessa voi seurata monia talvikauden joukkuelajeja. Esimerkiksi kotoinen jääkiekkoliiga on jo saatu käyntiin.
Hienojen pelisuoritusten lisäksi jääkiekossa voi ihastella lajin värikästä kieltä. Lätkää seuraamalla tutuksi tulevat pusut, lätyt, rännikiekot ja ristikulmat. Myös erityyppisiä maalintekotapoja on nimetty: Vanhanaikainen syntyy, kun hyökkäävän joukkueen pelaaja kiertää vastustajan maalin ja ujuttaa kiekon heti sen jälkeen verkkoon. Ylämummo soi, jos kiekko lauotaan maalin ylänurkkaan.
Kiekko meni längistä, ei längeistä
Yksi tapa tehdä maali on tuikata kiekko pömpeliin maalivahdin jalkojen välistä. Silloin sanotaan, että kiekko meni molarin längistä. Joskus kuulee kuitenkin puhuttavan veskarin längeistä – mitä ihmettä?
Konkreettisessa merkityksessään länget tarkoittavat kahdesta toisiinsa kiinnitetystä puukaaresta koostuvaa valjaiden kaulaosaa. Vaikka sanalla ei ole yksiköllistä taivutusta, yksikön nominatiivi näkyy esimerkiksi yhdyssanassa länkisääri. Länkien taivutukseen saa mallia vaikkapa sanoista hanki ja onki: hanki, hanget, hangista; onki, onget, ongista; länki, länget, längistä. Yleiskielen vastaiseen muotoon längeistä voi päätyä, jos länkiä taivuttaa kuin sanoja rinki tai vanki: rinki, ringit, ringeistä; vanki, vangit, vangeista.
Mailaan nojailua viltissä
Maalivahti siis hörppäsi kiekon längistä, mutta kyllä muillakin pelipaikoilla mokaillaan. Jos esimerkiksi puolustaja jatkuvasti päästää vastustajan ohitseen hyvään maalintekopaikkaan, saattaa edessä olla komennus vilttiketjuun. Kun pelaaja istuu vaihtoaitiossa mutta ei pääse jäälle, sanotaan usein myös, että hän joutuu puremaan tuppea.
Sanonnan alkuperä vaikuttaa kouriintuntuvan konkreettiselta. Tuppi viittaa paksunnokseen, joka kieputetaan mailan päähän mailateipillä eli erkalla ja joka estää mailaa luiskahtamasta käsistä pelin tiimellyksessä. Viltissä istuessa on aikaa nojailla mailaan ja purra tuppea.
Pelaaja jäystää tuppea, ei tuppia
Tuppikin saattaa tuottaa taivutuspulman: joskus pelaajan kuulee järsivän tupen sijaan tuppia. Myös tuppia-taivutus on yleiskielen kannalta virheellinen – paitsi monikon partitiivimuotona. Kun sanotaan, että pelaaja puree tuppia, tavoitellaan kuitenkin nimenomaan yksikön partitiivia, siis tuppea. Oikealle tavutukselle voi etsiä tukea vaikkapa sanoista happi (happea) tai typpi (typpeä). Väärä taivutus perustuu tupen taivuttamiseen kepin (keppiä) tai kopin (koppia) tapaan.
Pienistä virheistä ei kannata tehdä suurempia kuin ne ovat, ei kiekkokaukalossa tai -katsomossakaan. Joskus kassarin selän taakse lurahtaa helppo veto, ja töppäyksiä sattuu myös kenttäpelaajille. Kiekkofanin taivutuskömmähdyksistä ei joudu jäähyboksiin tai edes vilttiketjuun.