Itä-Suomen yliopiston koordinoima Englanti Suomen kansalliskielten rinnalla -hanke julkaisi loppuraporttinsa 3. marraskuuta 2023. Selvityshanke kuuluu kansalliskielistrategiassa esitettyihin toimenpiteisiin. Hankkeessa tarkasteltiin englannin kielen käyttöä kolmella yhteiskunnan osa-alueella: julkishallinnossa, elinkeinoelämässä ja korkeakoulutuksessa.
Uhkakuva ei vastaa kielitilannetta
Hankkeen tutkijoiden mukaan julkisessa keskustelussa korostuu englannin uhka kotimaisille kielille. Se ei vastaa kielitilanteen kokonaiskuvaa. Merkkejä kansalliskielten marginalisoitumisesta on hyvin vähän. Suomi on kiistatta maan pääkieli, ja sen asema tulee säilyttää. Englantia käytetään yleisesti, mutta sen asema ja käyttö vaihtelevat huomattavasti eri aloilla, tehtävissä ja tilanteissa.
Joillakin yhteiskunnan osa-alueilla englannilla on tärkeä merkitys. Kyselytulosten mukaan englannin käytön rajoittaminen voisi haitata merkittävästi kansainvälistä yhteistyötä. Se voisi vaikeuttaa myös kansainvälisten osaajien, työvoiman ja opiskelijoiden saatavuutta Suomeen.
Englannin käytön rajoittaminen niissä tilanteissa, joissa osallistujilla ei ole muuta yhteistä kieltä, ei ole tutkimuksen tulosten valossa perusteltua. Joustava monikielisyys saa kannatusta kaikilla tutkituilla aloilla.
Englannista ei kolmatta virallista kieltä
Englannin kielen asemasta tulee keskustella kiihkottomasti, ja kielen tehtäviä ja tarpeellisuutta arvioitaessa on hyödynnettävä systemaattista tutkimustietoa. Raportin mukaan englannin asemaa ei ole syytä rajoittaa tai kaventaa lainsäädännöllisin keinoin. Oikeudellista asemaa ei myöskään ole syytä muuttaa siihen suuntaan, että englannista tulisi kolmas virallinen kieli. Kielipoliittisten ratkaisujen on oltava monisyisempiä.
Raportissa esitetään kymmenen toimenpide-ehdotusta, joiden avulla voitaisiin mahdollistaa kansalliskielten ja englannin yhteiselo sekä luoda joustavia monikielisiä käytänteitä. Ehdotuksissa todetaan muun muassa, että ”kotimaisten kielten omaksumiseen kannustavia yhteiskunnan rakenteita on tuettava”, ”kielellisten kuplien syntymistä on vältettävä” ja ”kielitietoisuuden vahvistamista osana organisaatioiden normaalia strategista suunnittelua on tuettava”.