Syyskuun kuudentena vietetään suomenhevosen päivää. Suomenhevonen on kansallishevosrotumme – ainoa täysin Suomessa kehitetty hevosrotu.

Sanalippu hevonen. Hevosen valjastaminen, osa 2. Valokuvakuvasarja: Arvo Inkilä 1937. Kuva: Kotuksen arkisto.
”Vasemmalle puolelle tulee luokki ja rahkeen lenkki näin.” Sanalippu hevonen. Hevosen valjastaminen, osa 2. Valokuvakuvasarja: Arvo Inkilä 1937. Kuva: Kotuksen arkisto.

Sanakirjassa satoja hevosia

1900-luvun alkuvuosikymmeninä, jolloin suomen murteiden sana-arkiston aineistoa kerättiin, koko Suomen hevoskanta koostui käytännössä lähes täysin suomenhevosista. Voikin aivan perustellusti sanoa, että suomen murteiden sana-arkiston hevosaiheinen aineisto kertoo ensisijaisesti suomenhevosen historiaa.

Suomen murteiden sanakirjan tällä hetkellä verkossa olevassa aakkosvälissä a–mnää on satoja hevoseen liittyviä murresanoja. Jos hakee sanakirjan tarkennetusta hausta merkityksenselitekentästä kirjainjonolla hevo*, saa tuloslistauksen, joka kattaa sellaiset sanakirjan artikkelit, joiden merkityksenselitteessä esiintyy sana hevonen eri taivutusmuodoissaan. Tällaisia hevoseen tavalla tai toisella liittyviä artikkeleja on enemmän kuin 1500.

Sanalippu hevonen. Hevosen valjastaminen, osa 3. Valokuvakuvasarja: Arvo Inkilä 1937. Kuva: Kotuksen arkisto.
”Oikealle puolelle tulee luokki näin.” Sanalippu hevonen. Hevosen valjastaminen, osa 3. Valokuvakuvasarja: Arvo Inkilä 1937. Kuva: Kotuksen arkisto.

Avojalkaisia heinähevosia

Hevosaiheiset murresanat paljastavat monenlaista ihmisen suhteesta hevoseen. Ajokki-sanaa käytettäneen nykyään pääosin autoon viitattaessa, mutta murteissa kyseessä on ollut jonkun käytössä oleva hevonen, usein nimikkohevonen. Ajolihassa oleva hevonen on sopivan lihavassa kunnossa, mutta heinähevonen ei kelpaa pitkälle matkalle tai raskaan kuorman vetoon, sillä sitä on ruokittu pelkällä heinällä. Avojalkainen hevonen on ymmärrettävästi kengittämätön, mutta miten hammassato liittyy hevosiin?

1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla suomenhevosia oli maassa satojatuhansia, 1950-luvulla arvioiden mukaan yli 400 000 yksilöä. Suomen murteiden sana-arkiston sanaliput kantavat myös kuvamuistoja joistakin hevosyksilöistä. Tämän jutun kuvituksena on käytetty kuvia Arvo Inkilän moniosaisesta kuvasarjasta 1930-luvulta. Kuvissa kuvataan vaiheittain hevosen valjastaminen.  

Hevonen. Kuva: Arvo Inkilä, 1937, Suomen murteiden sana-arkisto, Kotus.
”Rinnustin vedetään kiinni.” Sanalippu hevonen. Hevosen valjastaminen, osa 4. Valokuvakuvasarja: Arvo Inkilä 1937. Kuva: Kotuksen arkisto.

Hevosmiehet huomatkaa!

Sanalippujen lisäksi erilliskokoelmana on säilytetty vastaukset Sanastaja-lehden hevosaiheiseen kyselyyn, joka on otsikoitu osuvasti Hevosmiehet huomatkaa! Hevosille annettuja nimiä puolestaan voi tarkastella Maija Juvaksen henkilöarkistoon kuuluvan kokoelman avulla.

Suomenhevonen esiintyy monissa muissakin murrearkiston aineistoissa. Eikä ihme, niin merkittävä rooli kun hevosella oli arjessa menneellä vuosisadalla.

Kuvitus sanalipusta hevonen. ”Kylmäojan Iikka pitelee Polleaan”. Valokuva: J. Kemilä 1946, Utajärvi. Kuva: Kotuksen arkisto.
Hevonen-sanalipun valokuva. Lipussa kuvateksti: ”Kylmäojan Iikka pitelee Polleaan”. Valokuva: J. Kemilä 1946, Utajärvi. Kuva: Kotuksen arkisto.

Jaa