1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?
Pohjois-Karjalan ukkini tuli nälkäkuolemaa toistuvasti hipovan köyhistä oloista, mutta sattumien kautta isovanhemmat pääsivät hankkimaan kielitaitoa, mistä seurasi parempi elämä. Siksi ukkini arvosti kielitaitoa ja oppimista.
Kiinnostus kieleen tarttui isääni, joka taisi solkata paremmin tai huonommin yhdeksää kieltä. Äiti viittä tai kuutta.
Isovanhempani ja vanhempani olivat intohimoisia lukijoita, samoin sukulaiset. Koti hullunaan täynnä kirjoja. Ukki, äiti ja isä, tädit, sedät olivat synnynnäisiä tarinankertojia.
Niissä oloissa kieli mukavana asiana kasvoi itseen pienestä pitäen. Pari-kolmivuotiaana kuulemma julistin isän kirjoituskoneen ääressä, että minusta tulee isona kirjailija ja toimittaja.
Oma vaikutuksensa on myös ollut sen kaltaisilla asioilla kuin vanhempien huumorintaju. Kun olin pottaiässä, isä opetti minut huutamaan pyllynpyyhkijää paikalle latinankielisellä lamentaatiolla, kovaan ääneen vanhan messun sävelellä asiaa julki loilottaen. Miten sellaisesta voi olla kieleen innostumatta!
Pari-kolmivuotiaana kuulemma julistin isän kirjoituskoneen ääressä, että minusta tulee isona kirjailija ja toimittaja.
2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?
Jos ajattelee työtään kirjoittajana, niin kai se on ensisijaisesti tunteiden välittäminen. Ja toissijaisesti tiedon.
…Vaiko siis itse kielessä?
Hmm. Mikäpä ei!
Suomen kielessä on kaikki nämä substantiivien muodot, sijamuodot, suffiksit ja prefixit ja infixit ja ties mitkä idefixit. Aarreaitta joutilaalle mielelle tutkittavaksi on se!
Ja esimerkiksi heprean kielessä voidaan sanoa kahdella sanalla ”jos minä olen sinut unohtava” (אִם-אֶשְׁכָּחֵ) – ja tuon lisäksi kahden sanan tekstistä selviää, puhutaanko miehelle vai naiselle.
Navajossa muistaakseni jaetaan esineet pyöreisiin ja pitkiin. Mikä inventaarihaaste!
Afrikan naksutuskielissä on vallan upeita äänteitä. Jääpi Bobby McFerrin niille kakkoseksi!
3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?
Mulla on yksi iltalääke (C₂₀H₂₃N), joka jos jää kielelle, niin se ”polttaa” kieleen tunnottoman kohdan. Mutta! Jos on kipeä afta kielessä, eikä voi syyä, ja kastelee sen polttavan C₂₀H₂₃N-pillerin ja hankaa sillä kieleä aftan kohdalta, niin loppuu aftakipu ja voipi syyä hän! Ta-daa!
4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?
”Hapatusta hapatusta!”
Yksi mielisitaatti, Horatiukselta: ”[…] Difficilis, querulus, laudator temporis acti se puero, castigator censorque minorum.”
Ikääntymisen myötä siis pitäisi ihmisestä tulla hankala, riidanhaluinen, menneitten nuoruusaikojensa kiittelijä, nuorison tölvijä.
Ja siinä on pointtinsa, tunnistan sen. ”Kahvikuppi kustantaa kaksi euroa” tai ”Ei tiedetä, ketä sen tekee” eivät uppoa meikäläiseen. Ja on outoa kuulla tuollainen rampa virke journalistin esimiehen esimiehen esimiehen suusta. Ihmeellistä, etteivät äidinkieliset osaa äidinkieltään, viestintäalalla. [Asiat] ei[vät] [saisi] [olla] näin.
5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?
Kyllä varmaankin vähäsen.
Mutta tekisi mieli voida tehdä enemmänkin: huumorin kanssa kun olen ikäni koppulehtanut, niin haluaisin olla mukana jossain oppikirjojen suunnitteluryhmässä vaikuttamassa siihen, että kielten, matematiikan ja vaikka minkä oppikirjoissa olisi hauskat esimerkit ja tehtävät. Siis sellaiset, että oikeasti naurattaa. Että lyö lukijalta räät nenästä. Huumori kun auttaa mieleen painamisessa tavattomasti. Tässä on valtava, hyödyntämätön oppimisen luonnonvara.
6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?
Kunhan ensin opetettaisiin suomalaiset kirjoittamaan yhdyssanat oikein, niin sitten voitaisiin keskustella vielä sitäkin syvällisemmistä kieliasioista.
Kauneinta on jänes.
7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?
Kauneinta on jänes.
Kauheinta on se, että jos et cetera (’jne.’) lausutaan tietyn ajan klassisen latinan ääntämisen mukaan, se ääntyy [et keetera].
Tietengin sanon et keetera! (Kauheaa on se.)
8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?
Pakinan leipäteksti, Berthold Garamond OSF:llä ladottu. (Siinä on kivat vanhan ajan numerot, ts. numerot eivät ole tylsästi tasakorkuisia. Ainoa puute tuossakin on iin, ään ja öön pilkkujen epäsuhta, mutta sen kanssa lienee pakko elää. Kannattaa välttää sanoja kuten äitiä tai öitä, niin ei näytä niin rumalta, epätasapisteily.)
9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?
Minkä tahansa vedenkestävän kirjan – kunhan saari olisi uimamatkan päässä rannasta. Mutta juuri nyt vahva ehdokas olisi Douglas Hofstadterin Gödel, Escher, Bach. Hirmu paljon mielenruokaa siinä opuksessa.
10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?
Opetelkaa tunnistamaan aivoinfarktin ensioireet ja toimimaan oikein ne havaittuanne. Älkääkä arkailko soittaa ambulanssia – 112 – heti! Pelasti miun henkeni se taito ja 1-1-2:een soittamisen rohkeus. Lisätietoa saapi esimerkiksi Aivoliiton sivuilta. Aivoliitto on helppo muistaa, kun se on kuin avioliitto, paitsi ii ja vee vaihtavat paikkaa.
Markus Kajo on toimittaja, kirjailija, käsikirjoittaja ja televisiojuontaja, joka tunnetaan myös nimimerkillä Kettunen.
Toimitus: Petra Saarnisto