Sanat ovat yleensä vanhempia kuin luulisi, näin ainakin oman kokemukseni mukaan. Bileitä olen pitänyt oman sukupolveni sanana ajatellen, että vanhempi ilmaus olisi hipat jostain 1950-luvulta.
Pieleen meni: bileet kuuluu 1930-luvun tulokkaisiin Stadin slangissa. Hipat on 1920-luvulta. Toinen perusteellinen väärinkäsitys on ollut se, että bailut olisi väännös bileistä. Ei suinkaan: bailut on jo 1910-luvun slangia, ja sen taustalla on ruotsin sana bal ’tanssiaiset’, joka on alun perin ranskalaisperäinen sana (baler, baller ’tanssia’).
Pulloja porttikäytävissä
Mitä muuta 1930-luku toi mukanaan kuin bileet? Juominen kuuluu olennaisena osana bilettämiseen, mutta slangista puhuttaessa on kyllä syytä huomauttaa, että kadunkulmissa ja porttikäytävissä niitä pulloja vasta olikin tarjolla.
1930-luvun tulokkaita olivat esimerkiksi butilkka ja flinda. Näistä ensin mainittu on alkuperältään melko läpinäkyvä, se on peräisin venäjän pulloa merkitsevästä sanasta butýlka. Sana on luonnollisesti myös samaa alkuperää kuin suomen murteiden ja puhekielen yleinen sana puteli, tosin jälkimmäinen on ruotsista (butelj), mutta sekä ruotsin että venäjän sanat palautuvat ranskaan, jossa pullo on bouteille.
Flinda on alkuperältään hämärämpi. Jo 1910-luvulla tunnettiin flinderi erityisesti pimeän pullon nimityksenä, mutta kun rinnalle tuli flinda, alkoi flinderi merkitä myös viinaryyppyä.
Lienee mahdollista, että sanan taustalla on ruotsin sana linda ’kääre; kääriä’, joka viittaisi pullon kääreenä olleeseen paperiin. Lasin välähdystä katulampun loisteessa tuli tietysti välttää, ja siksi pullo tarvitsi kääreen.
Toinen mahdollisuus on sanan yhdistäminen toiseen vanhaan pulloa merkitsevään sanaan flisu (flišu), flisa (fliša), joka puolestaan on sanan flasu (flašu) rinnakkaismuoto.Kyseessä on tietysti ruotsin flaska ’pullo’, vaikka sana on, erityisesti suhu-s:n perusteella, toki mahdollista johtaa myös saksasta (Flasche) tai venäjästä (fljážka ’litteä pullo’).
Saksan sanoja
Saksalaislainoista on arveltu, että ne, esimerkiksi 1910-luvulla mainittu groussi, skrode ’iso, tukeva’, eivät välttämättä olisi saksalaisia vaan peräisin jiddišistä, jota vuosisadan vaihteen juutalaiset narinkkakauppiaat käyttivät.
Sodan lähestyminen 1930-luvulla on kuitenkin varmuudella tuonut suoraan saksasta sellaiset sanat kuin diinsti, joka on tarkoittanut paitsi palvelusta yleensä myös asepalvelusta (saksan Dienst ’palvelus’ verbistä dienen ’palvella’), doitsi ’saksalainen (varsinkin sotilas)’ (saksan deutsch ’saksalainen’) ja fritsi merkityksessä ’saksalainen mies, erityisesti saksalaissotilas’ (henkilönnimestä Fritz).
Wikipediassa Fritz, tuo saksalainen huikentelija, on saanut kontolleen myös fritsun, joka 1930-luvulta alkaen on tarkoittanut suudelman imujälkeä kaulalla. Syyte on aiheeton: tämä sana on sama kuin se slangissa alusta alkaen ollut fritsu, joka tarkoittaa postimerkkiä (ruotsin frimärke).
Narikka torilta sisätiloihin
Ja vielä äsken mainittu narikka, joka 1930-luvulla siirtyi torilta sisätiloihin, vaatesäilöä tarkoittamaan. Alkuperäinen narinkka oli myyntikojujen rivistö, jossa erityisesti juutalaiset ja venäläiset harjoittivat torikauppaa (venäjän na rýnke ’torilla’).
Myyntikojua ja vaatesäilöä yhdistää se, että alkuperäisten narinkkojen tärkeimpiä myyntiartikkeleja olivat käytetyt vaatteet. Niinpä kun narikasta kerran ostettiin puku käytettynä, sinne voitiin myös leikillisesti jättää oma palsa kiertoon. Sana saattaa omalta osaltaan kertoa myös ravintolaelämän vilkastumisesta kieltolain päätyttyä 1932.
Lähteenä on käytetty Heikki Paunosen Stadin slangin suursanakirjaa Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (WSOY 2000). Blogin kirjoittaja valmistelee tästä aineistosta Stadin slangin etymologista sanakirjaa. Tapaamisiin 1940-luvulla!
(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)