Törmäsin äskettäin artikkeliin, jonka otsikko oli Sääliksi käy tolkun ihmisiä. Artikkeli liittyi mamu-kysymyksiin. En heti käsittänyt, ketä tai mitä tässä sääliksi käy. Artikkelin luettuani olin varma, että tolkku tarkoittaa toimeentulotukea, luultavasti koska artikkelissa puhuttiin myös sossusta. Kävi taas niin kuin aiemminkin, etten ymmärtänyt selvää suomen kieltä. Suomen kielessä on niin paljon lyhennettyjä sanoja, että niitä alkaa etsimään sieltäkin, missä niitä ei ole.
Kun haen paketin postista, on ensin näytettävä henkkari, josta virkailija ottaa ylös hetun. Tämän tekstin kirjoitin tietsikalla, tai tarkemmin läppärillä. Katson telkusta mielelläni uutiset, mutta en yleensä pesistä. Tykkään kuitenkin sulkiksesta.
Kun minulta kysyttiin ensimmäistä kertaa, ”Oletko somessa?”, ”Onko se dokkari valmis?” tai ”Mitä sopparissa lukee?”, en ensin ymmärtänyt, mitä minulta kysytään. Tietenkin ymmärsin, kun asia selitettiin minulle.
Ajan myötä huomasin, että suomen kielessä käytetään mielellään sanalyhennyksiä, kun oletetaan vastapuolen olevan yhtä perehtynyt puheaiheeseen, kuin itse on. Mutta mikä on käytännöllistä suomea äidinkielenään puhuville, on lisähaaste ulkomaalaisille.
Tämän asian havaittuani oivalsin, että siitä voi avata keskustelua Kotus-blogissa. Kotus – jälleen yksi lyhenne, jonka merkitys ei aukea ilman googlailua!
Kirjoittaja on Saksasta kotoisin oleva Suomen kielen ja kulttuurin opiskelija.
Kirjoittajat opiskelivat blogia kirjoittaessaan suomen kieltä ja kulttuuria Helsingin yliopistossa. Miltä suomen kieli vaikuttaa, kun sitä havainnoivat suomea toisena kielenä käyttävät opiskelijat? Kirjoitukset ovat opiskelijoiden henkilökohtaisia keskustelunavauksia eivätkä edusta Kotuksen virallista kantaa.
Kuvassa Vieraana suomessa -palstan kirjoittajia. Takana vasemmalta oikealle: Madalina Frunza, Alina Laine, Jan-Niklas Tolles, Svetlana Korshunova. Edessä vasemmalta oikealle: Ekaterina Pikelner, Laura Grewe, Milla Mutanen, Jekaterina Bigotskaja. Kuva: Sasa Tkalcan.