”Sanat kertovat ihmisen elinkaaresta”

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Iltaisin äiti luki Kirsi Kunnaksen kääntämiä lastenloruja. Siitä alkoi tutkimusmatkani kielen ihmeisiin. Lapsuuden kesät kirmailin karjalaisevakkojen yhteisössä Porin lähellä, mikä viritti helsinkiläispojan kielelliset tuntosarvet moneen suuntaan.

Vähän vanhempana vietin paljon aikaa kirjastossa sarjakuvia lukien, ja se oli myös portti ruotsin- ja englanninkieliseen lukuharrastukseen. Kaksikymppisenä interreilaus jämähti pitkäksi, ja asuin kaksi vuotta Italiassa, mikä johti italialaisen filologian opintoihin Helsingin yliopistossa.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Ilmaisujen rikkaus, se kuinka asiat voi sanoa niin monella tavalla ja kuinka sanoilla voi luoda niin erilaisia todellisuuksia hyvinkin pienin vivahtein. Ja kuinka sanat ja sanonnat kertovat ihmisen elinkaaresta, kaikesta siitä mitä on tullut vastaan.

Italiassa olen aina jaksanut ihmetellä kielimaisemien loputonta runsautta ja värikkyyttä ja vahvaa taipumusta absurdiin liioitteluun. Jos vaikka italialainen äiti huutaa suutuspäissään lapselleen ties mitä kauheuksia, siinä ei sikäläisessä kulttuurissa ole välttämättä mitään ihmeellistä.

Ylläpidän teksti-tv:n Ajatus päivälle -sivua 895, minkä vuoksi tarkkailen koko ajan erilaisia vastaan tulevia tekstejä herkin mielin.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Ylen teksti-tv-toimittajana katson välineen kokonaisuuden perään ja siinä ohessa käyn läpi myös uutistekstejä. Palautetta tulee kohtuullisen paljon oikeakielisyydestä. Uutiskielen ja puhekielen ero on joskus vähän häilyvä, mikä nostattaa katsojien intohimoja. Usein tarkistan sanojen merkityksiä Kotuksen sanakirjoista. Myös yksinkertaiset kirjoitusvirheet saavat tunteet liikkeelle.

Ylläpidän teksti-tv:n Ajatus päivälle -sivua 895, minkä vuoksi tarkkailen koko ajan erilaisia vastaan tulevia tekstejä herkin mielin. Sen sijaan polkupyörämatkakirjailijan rooli on tällä hetkellä tauolla kymmenen eepoksen jälkeen. Netin ja tv:n kautta elän päivittäin italialaista todellisuutta.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Kielen ja varsinkin sanaston jatkuva muuttuminen pitää aistit valppaina ja tavallaan muistuttaa siitä, kuinka elämä ylipäänsä on jatkuvaa muutosta, johon pitää sopeutua päivä kerrallaan. Häiritsevää on kuitenkin se, kuinka vahvasti englantiin pohjautuva konsulttikieli valuu yleiskieleen. Suomessa on ihan liikaa englanninkielistä nimistöä: yrityksiä, rakennuksia, kursseja, erilaisia arjen hyödykkeitä.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Pyrin omissa teksteissäni tuomaan esiin kielien vuorovaikutusta. Ujutan mielelläni suomenkielisen tekstin joukkoon lainauksia ruotsista, saksasta ja etenkin italiasta. Kirjastokorvausten perusteella lukijoita on kuitenkin jonkun verran.

Vähän laajemman yleisön tavoitan teksti-tv:n kautta. Erityisesti Ajatus päivälle -sivu on sellainen, johon tuon välillä pikkaisen erikoisempi elementtejä kuin niin sanotuissa perusaforismeissa yleensä on, kuten sarjakuvadialogia, puujalkahuumoria ja monikielisyyttä. Ajatukseni on muistuttaa, että kielellä kannattaa leikkiä.

Teksti-tv:ssä olen myös puolustanut latinan kielen perinteitä. Sen jälkeen kun Yle Radio 1 lopetti latinankieliset uutisensa Nuntii Latini, olen tekijöiden luvalla jatkanut arkistoitujen uutisten julkaisuja. Joka perjantai teksti-tv-sivulle 365 ilmestyy seitsemän vuotta vanhat viikkouutiset Nuntii ex Archivio Latini.

Äidinkielen merkityksestä ihmisen identiteetille pitäisi puhua enemmän.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

On hienoa, että esimerkiksi saamen kielistä ja karjalan kielestä on alettu keskustella. Ylipäänsä äidinkielen merkityksestä ihmisen identiteetille pitäisi puhua enemmän ja siitä, kuinka tärkeä se on ympäröivän todellisuuden jäsentämiselle. Tässä mielessä Ylen avaus myös somalin- ja arabiankielisille uutisille on erityisen tärkeä.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta on se, kun kieli soljuu kepeästi ja johdattelee uusien näkymien ja ajatusten äärelle. Kauheinta on jäykkä byrokraattinen brutalismi, joka tarkoituksella tai tahattomasti piilottaa lauseiden todellisen merkityksen. Sama koskee tyhjää konsulttislangia.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Pieni absurdi novelli, jossa on koomisen surrealistisia maisemia.

Ilmestyskirjasta löytyy hurjaa scifiä, Jobin kirjasta ankaraa Kafkaa, evankeliumeista elämän arvojen vahvaa pohdintaa.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Parikymppisenä olisin ilman muuta ottanut mukaan Waltarin Sinuhen, jonka olen lukenut myös ruotsisi, englanniksi ja italiaksi. Nyt ottaisin mukaan Raamatun, joka on yllättävän monipuolinen kokoelma erilaisia tekstejä, ihan riippumatta siitä mihin uskoo, uskooko mihinkään.

Psalmien rakkausrunot ovat herkkiä. Ilmestyskirjasta löytyy hurjaa scifiä, Jobin kirjasta ankaraa Kafkaa, evankeliumeista elämän arvojen vahvaa pohdintaa. Toki siellä on myös vastenmielisiä, liian ajankohtaisia kuvauksia kansanmurhista. Ja jos on vaikeuksia nukahtaa, Mooseksen kirjojen loputtomista sukuluetteloista löytyy lääke siihenkin.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Kirjoittaessa kannattaa lukea ääneen omaa tekstiä, jotta varmistuu sen sujuvuudesta. Oman kirjan lukeminen äänikirjaksi oli hyvin avartava kokemus. Leikkikää kielellä. Ja lopuksi: lukekaa ääneen läheisillenne, se luo hienon yhdistävän siteen, se tekee hyvää kaikille.

---

Toimitus: Vesa Heikkinen