Verkkosanakirjan alkusanat 2014
Vanhan kirjasuomen sanakirja (VKS) on kattava kuvaus varhaisen kirjoitetun suomen kielen sanastosta. Sanakirjan aineistona ovat 1540-luvulta lähtien vuoteen 1810 asti suomeksi julkaistujen painotuotteiden sanasto sekä käsikirjoituksina säilyneiden yhtenäisten suomenkielisten tekstien sanavarat. Nyt verkossa ilmestyvä näytejakso sisältää sanakirjan kaikki m-alkuiset sanat. Myöhemmin verkossa julkaistaan l- ja n-alkuiset sanat, aiemmin painettuina ilmestyneet sanakirjan kaksi ensimmäistä osaa sekä vähitellen sanakirja-artikkelit o:sta eteenpäin.
Käyttäjilleen verkkosanakirja tarjoaa mahdollisuuden paitsi lukea sanakirjaa missä tahansa, missä verkkoyhteys toimii, myös tehdä sanakirjasta monenlaisia hakuja. Tiedon löytymistä helpottaa myös linkitys; esimerkiksi sanakirja-artikkelien lähdekoodeista on linkit asianomaisten teosten lähdetietoihin. Verkkojulkaisun käyttöliittymä on tehty Kotimaisten kielten keskuksen tietohallintoyksikössä. Näytejakson artikkelit on enimmäkseen kirjoitettu Riitta Palkin päätoimittajakaudella.
VKS:n pohjatyöt aloitti professori Martti Rapola jo 1950-luvun lopulla. Silloin VKS:stä kaavailtiin 4−6-osaista. Kahden ensimmäisen osan ilmestyttyä painettuna (a−i vuonna 1985 ja j−k vuonna 1994) seuraavaa on odotettu pitkään, ja tällä välin toimitustyössä on tapahtunut paljon muutoksia. Kolmatta osaa kirjoittaessaan toimitus on samalla laajentanut vanhan kirjasuomen sähköisiä aineistoja, siirtynyt erilaisten tekstinkäsittelyohjelmien kautta rakenteiseen ohjelmaan ja uudistanut toimitusperiaatteita. Niiden vuosikymmenten aikana, kun VKS:ää on kirjoitettu, myös selittävä kieli, nykysuomi, on ennättänyt muuttua, samoin kielentutkimuksen paradigmat. Kaikilla näillä muutoksilla on vaikutusta sanakirjan tekoon.
Vaikuttavin muutos on kuitenkin aineiston laajentuminen. Sanakirjan toisen osan julkaisemisen jälkeen lähteisiin on lisätty vajaat neljäsataa tekstiä − yli neljäsosa koko aineiston nimekemäärästä. Näistä suurin osa on liitetty sähköiseen vanhan kirjasuomen korpukseen. Sanakirjan pääaineistona on edelleen noin puoli miljoonaa sanalippua sisältävä arkisto, mutta tärkeänä rinnakkaisaineistona toimii nykyään kolmen ja puolen miljoonan saneen korpus. Sanakirjan käyttäjä hyötyy aineiston kasvusta kahdella tapaa: tästedes sanakirjassa on entistä enemmän sitaatteja vanhoista teksteistä, ja sähköisestä korpuksesta on löytynyt myös ”uusia” hakusanoja eli sanoja, joita ei aikoinaan ole poimittu sanalippuihin.
Sanakirjan toimitusperiaatteet on julkaistu painettuina vuonna 1977, ja niitä on uudistettu rakenteiseen ohjelmaan siirtymisen yhteydessä. Nyt julkaistava näytejakso noudattaa aiemmin julkaistujen osien periaatteita, mutta o:sta lähtien muutoksia tulee hiukan enemmän, mm. vanhojen sanakirjojen tietojen merkitsemisen osalta. Myös tekstivertailuihin tulee lisää tarkkuutta.
Siirtyminen verkkoon ja uusiin tekniikoihin kirjoitustyössä ovat kuitenkin vain osa muutosta. Vuonna 2011 toimittajia oli ainoastaan kaksi, ja edellisvuonna Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitustyö oli päätetty keskeyttää varojen puutteen vuoksi. Nyt toimittajia on kuusi, sillä vuoden 2012 alusta lähtien Koneen Säätiö on rahoittanut neljän uuden toimittajan työtä ja mahdollistanut näin sanakirjan kolmannen osan (l−n) käsikirjoituksen loppuun saattamisen ja uusien sanakirja-artikkeleiden kirjoittamisen o:sta eteenpäin. Tällä hetkellä Koneen Säätiö on myöntänyt rahoitusta artikkelityön jatkamiseen vuoden 2018 loppuun saakka. Monella tavoin on toimituksessa siis aloitettu alusta; toimitustyön oppiminen vie aikansa, ja kun samalla ovat muuttuneet niin hankkeen rahoituspohja kuin ilmestymismuotokin, voimme kokea kohdanneemme − virsirunoilija Maskun Hemminkiä lainaten – ”moned muutted, mulckauxed”.
Vuosien varrella Vanhan kirjasuomen sanakirjan merkityskin on jonkin verran muuttunut alkuperäisestä. Kun aiemmin pääsy alkuperäisten tekstien äärelle oli mahdollista vain harvoille tutkijoille, nyt monet – joskaan eivät vielä kaikki! – merkittävät suomen kielen kehitykseen vaikuttaneet tekstit ovat kaikkien ulottuvilla verkossa. Tässä tilanteessa sanojen merkityksiä ja käyttöä selittävän sanakirjan tarve nimenomaan verkossa käytettävänä apuvälineenä vain kasvaa. Silti VKS on edelleen runsaasti tarkkoja sitaatteja sisältävä vanhan kielen tietopaketti ja muistomerkki, joka kirjoitetaan vain kerran. Se johdattaa lukijansa aikaan, jolloin luotiin perusta nykyiselle monipuoliselle ja ilmaisuvoimaiselle suomen kirjakielelle, ja avaa näköalan kielimuotoon, joka tietyistä yhteisistä piirteistään ja lähes yksinomaisesta läntisestä murrepohjastaan huolimatta varioi runsaasti niin yksittäisten kirjoittajiensa kuin ajankohdankin mukaan.
Tervetuloa suomen kirjakielen juurille!
Tätä toiwotta todella
Sydänkeräst sywimmästä
Helsingissä Hilman päivänä 21.11.2014
Pirkko Kuutti, päätoimittaja