Apua Vanhan kirjasuomen sanakirjan käyttämiseen

Vanhan kirjasuomen sanakirjaan viitataan seuraavasti:

Vanhan kirjasuomen sanakirja. 2023. Helsinki: Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 38. URN:NBN:fi:kotus-201435. Päivitettävä julkaisu. Päivitetty 24.11.2023 [viitattu xx.xx.xxxx]. Saatavissa https://kaino.kotus.fi/vks/.

Sana-artikkeleihin viitataan kunkin artikkelin hakusanalla ja www-osoitteella. Viittauskelpoisen linkin artikkeliin voi kopioida kunkin artikkelin lopussa olevasta Linkki artikkeliin -kuvakkeesta.

Kun sanasta ei ole muuta esimerkkiä kuin 1600- ja 1700-lukujen sanakirjoissa esitetyt tiedot, merkitystä ei ole selitetty. Näin on esimerkiksi artikkeleissa nojolako ja kaarilako. Selite puuttuu myös artikkeleista, joissa esimerkkejä on vain Biblioiden rekistereistä, kuten artikkelissa lueskelija. Selite saattaa puuttua silloinkin, kun sanalla on vain yksi merkitys ja se on yksiselitteinen ja täysin sama kuin nykykielessä, esimerkiksi artikkelissa maanantai-ilta.

Vanhan kirjasuomen sanakirjassa hakusanat on yleensä kirjoitettu nykyisten oikeinkirjoitusperiaatteiden mukaisesti. Siksi esimerkiksi sanaa, jonka genetiivimuoto on Agricolan tekstissä kirjoitettu cleppimisen, ei löydy sanakirjasta c-alkuisena, vaan siitä on tehty artikkeli kläppiminen. Ä:llinen kirjoitus- (ja ääntö)asu pohjautuu muihin vanhasta kirjasuomesta tunnettuihin samaa sanuetta oleviin sanoihin (kläppäys, kläppäyshetki ja kläppääminen).

Kun löydät Ruotsin vallan aikaisesta tekstistä sanan, joka näyttää puuttuvan Vanhan kirjasuomen sanakirjasta, sitä kannattaa hakea tarkennetulla haulla. Kirjoita hakemasi sana "esimerkeistä"-kenttään juuri siinä muodossa kuin se tekstissä esiintyy (esim. cleppimisen) ja jätä muut kentät tyhjiksi. Hakutulokseksi saat kaikki artikkelit, joiden esimerkeissä tätä sananmuotoa on käytetty (alla, kläppiminen ja kolkkaus).

Hakusanat on kirjoitettu nykykieliseen asuun siksi, että vanhan kirjasuomen oikeinkirjoitus ei ollut vielä vakiintunut. Samaa äännettä voitiin merkitä usealla tavalla, ja vastaavasti sama kirjain saattoi merkitä eri äänteitä. Niinpä e-kirjaimella merkittiin e-äänteen (eijlen) lisäksi myös ä-äännettä (lesse) ja ä-äänteen merkkeinä saattoivat olla kirjaimet ä (häpijään), e (lessne) ja jälkitavuissa joskus myös a (hillimätön-artikkelissa muoto hilimetöinda).

LISÄÄ LINKKI SIVULLE XXX!

Kun etsit Vanhan kirjasuomen sanakirjasta esimerkiksi yhdyssanoja, joiden loppuosana on -huone, voit hakea niitä kahdella tapaa:

1. Perushaussa kirjoita hakusanakenttään huone ja valitse sen viereisestä pudotusvalikosta ”loppuu”.

2. Tarkennetussa haussa kirjoita hakusana-kohtaan huone ja valitse sen viereisestä pudotusvalikosta ”yhdyssanojen perusosista”.

Hakutuloksissa on hiukan eroa. Koska ensimmäisellä hakutavalla haetaan vain sanan lopettavaa merkkijonoa, tuloksiin sisältyy huone-loppuisten yhdyssanojen lisäksi myös pelkkä sana huone. Sen sijaan toinen hakutapa tuottaa tulokseksi vain huone-loppuiset yhdyssanat.

Huomaa, että molemmat hakutavat voivat tuottaa tulokseksi myös sellaisia yhdyssanoja, joiden loppuosa on itsekin yhdyssana – tässä tapauksessa sanan kyläsaarnahuone, jonka loppuosa on saarnahuone.

Käytä tarkennettua hakua. Kirjoita kohtaan ”merkityksenselitteistä” haluamasi sana, esim. mesimarja. Tällöin saat hakutulokseksi kaikki ne artikkelit, joiden selitteissä on käytetty sanaa mesimarja: maamuurain, maarain ja mesimansikka. Kaikki kolme sanaa ovat merkinneet mesimarjaa vanhassa kirjasuomessa.

Jos etsit synonyymeja sanalle, jolla on useampia erilaisia merkityksiä ja käyttöyhteyksiä, hakutulokseen voi sisältyä sanoja, jotka vastaavat vain jotakin sinua kiinnostavan sanan merkitystä. Esimerkiksi kun hakee sanoja, joiden merkityksenselitteeseen sisältyy sana juosta, hakutuloksessa ovat mukana myös verbit laskea ja lähteä, joiden selitteissä juosta-verbi kuvaa veden liikettä, sekä verbi lentää, jota käytetään muun muassa merkityksessä ’rientää, kiiruhtaa, juosta’.

Huomaa, että osassa sana-artikkeleista ei ole merkityksenselitettä, joten niistä tällainen haku ei onnistu.

Käytä tarkennettua hakua. Valitse käyttöala-pudotusvalikosta vaihtoehto lak. (lakikielessä).

Huomaa, että samalla sanalla voi olla monenlaista käyttöä, niin että sanan merkitys lakikielessä käytettynä voi pitkässä sana-artikkelissa löytyä vasta artikkelin lopusta. Jos sanan merkitys lakiteksteissä on sama kuin muissakin teksteissä, käyttöalaa ei useinkaan ole erikseen merkitty.

Tarpeen mukaan voit rajata hakua yhdistämällä käyttöalaan myös sanaluokan (esim. v. = verbi).

• Sanan nykykielessä käytetty tai teoreettinen nykykielistetty kirjoitusasu.
• Hakusanan yhteydessä voi olla sulkeissa sanan variantteja eli rinnakkaisia kirjoitusasuja tai vanhoja muotoja eli aineistossa käytettyjä kirjoitusasuja sanasta, jota ei enää nykykielessä käytetä.

• Lyhenne s., a., num., pron., v., adv., interj., prep., postp., part.
• Sanalla voi olla useammankin sanaluokan käyttöä.
• Sanaluokkajako ei kaikilta osin vastaa nykyistä. Esimerkiksi verbien adjektiivisesti käytetyt  partisiippimuodot on sanakirjassa luokiteltu adjektiiveiksi.
• Mytologisissa erisnimissä ei ole sanaluokkamerkintää.

• Osoittaa 50 vuoden tarkkuudella, milloin sanaa on käytetty vanhassa kirjasuomessa.

• 1600–1700-luvuilla tehdyissä suomen kielen sanakirjoissa annetut tiedot sanan merkityksestä ja käytöstä.
• Christfrid Gananderin Nytt Finskt Lexikon (1787) on ainoa vanhan kirjasuomen aikaisista sanakirjoista, jossa on ollut myös runsaasti sitaatteja.

• Kun sanalla on vain yhdenlaista käyttöä, selite on heti sanaluokkamerkinnän jälkeen.
• Kun sana-artikkeli jakautuu useampaan merkitysryhmään, kunkin merkitysryhmän alussa on oma selitteensä.
• Kun sanasta on vain tieto vanhasta sanakirjasta muttei esimerkkiä aineistosta, artikkeliin ei tule lainkaan selitettä. Myös silloin, kun sana on täysin yksiselitteinen ja sen merkitys on sama kuin nykykielessä, selite on jätetään pois.

• Aikajärjestyksessä etenevä sarja tekstinkatkelmia, joissa hakusana (tai sen variantti tai vanha muoto) esiintyy.
• Kunkin esimerkin alussa on lähdekoodi, joka ilmaisee, mistä teoksesta esimerkki on otettu.
• Esimerkki voi sisältää myös nykykielisen selityksen hakasulkeissa.
• Kun esimerkki on tekstistä, josta tunnetaan vanhan kirjasuomen ajalta useita versioita (yleensä eri-ikäisiä suomennoksia), esimerkin yhteydessä on tekstivertailu, jossa käydään läpi hakusanan vastineet tekstin eri versioissa.

• Kun sanalla on vanhassa kirjasuomessa useampia merkityksiä, esimerkit jaetaan merkitysten mukaisiin numeroituihin ryhmiin. Tällöin kunkin merkitysryhmän alkuun tulee oma selitteensä.

• Kun hakusanalla on peruskäytöstään poikkeavaa, esimerkiksi johonkin erikoisalaan liittyvää käyttöä, tämä käyttö merkitään käyttöalaryhmäksi, joka saa oman selitteensä ja hakusanansa. Esimerkiksi merkitä-artikkelissa lak. (=lakikielessä) kiinnittää, pantata.

• Kun hakusanaa esiintyy osana kiinteää, vakiintunutta sanontatapaa eli idiomia, tämä sanonta merkitään alihakusanaksi, joka saa oman selitteensä ja esimerkkisarjansa. Esimerkiksi maskeerata-artikkelissa maskeerattu baali naamiaiset.

• Luettelo yhdyssanoista, joissa hakusana on jälkiosana.
• Sanakirjan valmistuttua luettelosta pääsee kunkin yhdyssanan omaan artikkeliin.