Sanakirjan taustaa
Suuri osa Suomen ruotsalaismurteiden sanastosta oli tutkimuksen ulottuvilla jo ennen sanakirjahankkeen aloittamista Herman Vendellin ja V. E. V. Wessmanin murresanakirjojen ansiosta. Näissä 1900-luvun alun sanakirjoissa tukeuduttiin kuitenkin suhteellisen pieneen aineistoon, ja ne sisälsivät vain osan murteiden sanastosta.
Murrearkisto sai 1930-luvulla jatkuvasti aineistoa, joka merkittävyydeltään ja kattavuudeltaan voitti selvästi sen, joka oli ollut Vendellin ja Wessmanin käytettävissä. Jo 1940-luvulla tuli ajankohtaiseksi ajatus kattavasta Suomen ruotsalaismurteiden sanakirjasta.
Sanakirjatyö alkoi vuonna 1959; päätoimittajana oli professori Olav Ahlbäck. Vuonna 1976 sanakirjahanke siirrettiin Kotimaisten kielten tutkimuskeskukseen, jossa sanakirjaa toimitetaan ruotsin kielen osastossa.
Ensimmäinen 208-sivuinen vihko ilmestyi 1976, ja sitä seurasi viisi vihkoa muutaman vuoden välein vuoteen 1991 saakka. Vihkot koottiin niteiksi: I nide A–E 1982 ja II nide F–HU 1992. Kahden ensimmäisen niteen (vihkojen 1–6) päätoimittajina olivat Olav Ahlbäck ja Peter Slotte; III:n ja IV:n niteen päätoimittajana oli Peter Slotte. Vuodesta 2009 sanakirjan päätoimittaja on ollut Caroline Sandström.
1990-luvun alkuun saakka ilmestyminen eteni vihkoittain. Siitä lähtien sanakirjaa on julkaistu noin 624-sivuisina niteinä. Jokaisessa sanakirjan niteessä käsitellään noin 16 000–17 000 sanaa. Vuonna 2000 ilmestynyt sanakirjan III nide kattaa aakkosvälin HY–KYSS. IV nide, aakkosväliltään KYSSA–OCH on ilmestynyt 2007. Runsaat 50 000 on tämän jälkeen toimitettavana.
Vuonna 2013 sanakirjaa alettiin julkaista verkossa. Pilottiosa I–K julkaistiin kesäkuussa 2013. Tällä hetkellä verkossa on julkaistu jakso A–O.