Suomen kielen näytteitä -sarja

Sarja sisältyy myös Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja -sarjaan.

Suomen kielen näytteitä / Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Numerointi: 1 - 50. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1977 - 2000. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437) ISSN: 0356-6900

1. Räisänen, Alpo
Suomussalmen murretta / Alpo Räisänen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus [jakaja], 1978. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 1) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 1) ISBN: 951-46-3324-5 (nid.)

2. Lyytikäinen, Erkki
Jurvan murretta / Erkki Lyytikäinen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1978 (Painatuskeskus). - VI, 93, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 3) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 2) ISBN: 951-9475-03-6 (nid.)

3. Yli-Paavola, Jaakko
Pälkäneen murretta / Jaakko Yli-Paavola. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus [jakaja], 1979. - VI, 89, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 4) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 3) ISBN: 951-9475-08-7 (nid.)

4. Punttila, Matti
Sippolan murretta / Matti Punttila. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : [Valtion painatuskeskus, jakaja], 1979 (Painatuskeskus). - VIII, 94, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 5) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 4) ISBN: 951-9475-09-5 (nid.)

5. Vilppula, Matti
Vihdin murretta / Matti Vilppula. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : [Valtion painatuskeskus, jakaja], 1979 (Painatuskeskus). - VII, 100, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 6) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 5) ISBN: 951-9475-10-9 (nid.)

6. Pääkkönen, Matti
Hailuodon murretta / Matti Pääkkönen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1979 (Painatuskeskus). - [5], 94, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 7) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 6) ISBN: 951-9475-11-7 (nid.)

7. White, Leila
Lappajärven murretta / Leila White. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : [Valtion painatuskeskus, jakaja], 1980. - VI, 100, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 9) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 7) ISBN: 951-9475-12-5 (nid.)

8. Yli-Luukko, Eeva
Jämsän murretta / Eeva Yli-Luukko. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1980 (Painatuskeskus). - X, 93, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 10) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 8) ISBN: 951-9475-15-X (nid.)

9. Sarvas, Leena
Lapinlahden murretta / Leena Sarvas. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : [Valtion painatuskeskus, jakaja], 1980 (Painatuskeskus). - XI, 91, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 12) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 9) ISBN: 951-9475-19-2 (nid.)

10. Mielikäinen, Aila
Mikkelin murretta / Aila Mielikäinen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : [Valtion painatuskeskus, jakaja], 1980 (Painatuskeskus). - VI, 97, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 14) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 10) ISBN: 951-9475-20-6 (nid.)

11. Kallio, Jussi
Kauhavan murretta / Jussi Kallio, Markus Lahti. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1982 (Painatuskeskus). - XVI, 102 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 17) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 11) ISBN: 951-9475-24-9 (nid.)

12. Vehmaskoski, Maila
Sallan murretta / Maila Vehmaskoski. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : [Valtion painatuskeskus, jakaja], 1981 (Painatuskeskus). - VIII, 98, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 18) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 12)

13. Lehtinen, Raija
Pihtiputaan murretta / Raija Lehtinen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1982 (Painatuskeskus). - VIII, 112, [1] s.(Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 21) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 13) ISBN: 951-9475-27-3 (nid.)

14. Särkkä, Pirjo
Kiihtelysvaaran murretta / Pirjo Särkkä. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1982 (Painatuskeskus). - VI, 118, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 22)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 14) ISBN: 951-9475-28-1 (nid.)

15. Toiviainen, Kari
Raudun murretta / Kari Toiviainen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1982 (Painatuskeskus). - IX, 96, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 23) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 15) ISBN: 951-9475-31-1 (nid.)

16. White, Leila
Noormarkun murretta / Leila White. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1982 (Painatuskeskus). - 93, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 24) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 16) ISBN: 951-9475-33-8 (nid.)

17. Palander, Marjatta
Liperin murretta / Marjatta Palander. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1983 (Painatuskeskus). - VII, 107, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 26) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 17) ISBN: 951-9475-34-6 (nid.)

18. Yli-Luukko, Eeva
Rautalammin murretta / Eeva Yli-Luukko. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1983 (VAPK). - VIII, 109, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 27) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 18) ISBN: 951-9475-35-4 (nid.)

19. Jussila, Raimo
Kalajoen murretta / Raimo Jussila. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1984 (VAPK). - VI, 109, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 29)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 19) ISBN: 951-9475-40-0 (nid.)

20. Soutkari, Pentti
Ikaalisten murretta / Pentti Soutkari. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus [jakaja], 1985. - [4], IV, 102, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 32)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 20)

21. Länsimäki, Maija
Lopen murretta / Maija Länsimäki. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus [jakaja], 1985. - [4], 108, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 34) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 21) ISBN: 951-9475-47-8 (nid.)

22. Toivainen, Kirsti
Alatornion murretta / Kirsti Toivainen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1985. - VIII, 84, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 37) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 22) ISBN: 951-9475-52-4 (nid.)

23. Sivula, Jaakko
Hollolan murretta / Jaakko Sivula. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1985. - VIII, 99, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 38)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 23) ISBN: 951-9475-54-0 (nid.)

24. Leskinen, Heikki
Kurkijoen murretta / Heikki Leskinen, Raija Miikkulainen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1985. - VII, 99, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 39) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 24). - Lisäpainos: 1.-2. p. 1986 ISBN: 951-9475-55-9 (nid.)

25. Rekunen, Jorma
Alastaron murretta / Jorma Rekunen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1985. - VII, 94, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 40)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 25) .- Lisäpainos: 1.-2. p. 1986 ISBN: 951-9475-56-7 (nid.)

26. Pallonen, Juhani
Moloskovitsan murretta / Juhani Pallonen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus [jakaja], 1986. - VI, 129, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 42)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 26) ISBN: 951-9475-58-3 (nid.)

27. Järvikoski, Olli
Velkuan murretta / Olli Järvikoski. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus, [jakaja], 1986. - XII, 108, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 43)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 27) ISBN: 951-9475-59-1 (nid.)

28. Räisänen, Alpo
Sotkamon murretta / Alpo Räisänen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus [jakaja], 1987. - VIII, 106, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 45) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 28) ISBN: 951-9475-60-5 (nid.)

29. Yli-Luukko, Eeva
Kerimäen murretta / Eeva Yli-Luukko, Jaakko Yli-Paavola. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus : Valtion painatuskeskus [jakaja], 1987. - [4], II, 95, [2] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 50)  (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 29) ISBN: 951-9475-63-X (nid.)

30. Vuorenpää, Pirkko
Hinnerjoen murretta / Pirkko Vuorenpää ; [julk.] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : Valtion painatuskeskus, 1988. - X, 87, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 52) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 30) ISBN: 951-860-999-3 (nid.)

31. Yli-Luukko, Eeva
Joutsan murretta / Eeva Yli-Luukko ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : VAPK-kustannus, 1990. - VIII, 97, [1] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 56) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 31) ISBN: 951-37-0117-4 (nid.). - 951-37-0177-4 (virh.)

32. Suojala, Marja
Askolan murretta / Marja Suojala ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : VAPK-kustannus, 1991. - IX, 117 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 63)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 32) ISBN: 951-37-0677-X (nid.)

33. Rekunen, Jorma
Urjalan murretta / Jorma Rekunen, Jaakko Yli-Paavola. - Helsinki : VAPK-kustannus, 1992. - XI, 130 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 65)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 33) ISBN: 951-37-0853-5 (nid.)

34. Pallonen, Juhani
Markkovan murretta / Juhani Pallonen ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : VAPK-kustannus, 1992. - vii, 102 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 69)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 34) ISBN: 951-37-0998-1 (nid.)

35. Ainiala, Terhi
Artjärven murretta / Terhi Ainiala ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : Painatuskeskus, 1993. - VIII, 122 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 70)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 35) ISBN: 951-37-1047-5 (nid.)

36. Kantonen, Marja
Lappeen murretta / Marja Kantonen ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : Painatuskeskus, 1993. - VIII, 109 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 71) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 36) ISBN: 951-37-1120-X (nid.)

37. Yli-Luukko, Eeva
Padasjoen murretta / Eeva Yli-Luukko ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : Painatuskeskus, 1994. - XI, 118 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 73)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 37) ISBN: 951-37-1328-8 (nid.)

38. Rekunen, Jorma
Liedon murretta / Jorma Rekunen. - Helsinki : Painatuskeskus, 1994. - IX, 111 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 75) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 38) ISBN: 951-37-1378-4 (nid.)

39. Yli-Paavola, Jaakko
Paavolan murretta / Jaakko Yli-Paavola. - Helsinki : Painatuskeskus, 1994. - VIII, 106 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 76) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 39) ISBN: 951-37-1486-1 (nid.)

40. Ainiala, Terhi
Jaalan murretta / Terhi Ainiala ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : Painatuskeskus, 1995. - IX, 144 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 82) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 40) ISBN: 951-37-1744-5 (nid.)

41. Yli-Luukko, Eeva
Juupajoen murretta / Eeva Yli-Luukko ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : Painatuskeskus, 1995. - XIII, 101 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 83) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 41) ISBN: 951-37-1766-6 (nid.)

42. Pallonen, Juhani
Hietamäen murretta / Juhani Pallonen, Eeva Yli-Luukko ; [julkaisija:] Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. - Helsinki : Painatuskeskus, 1995. - XXIV, 90 s. : kuv. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 85)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 42) ISBN: 951-37-1815-8 (nid.)

43. Eskelinen, Sari
Pielisjärven murretta / Sari Eskelinen. - Helsinki : Painatuskeskus, 1995. - VIII, 111 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 87) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 43)ISBN: 951-37-1841-7 (nid.)

44. Eskelinen, Sari
Kiteen murretta / Sari Eskelinen. - Helsinki : Edita, 1996. - VIII, 108 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 89) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 44) ISBN: 951-37-2029-2 (nid.)

45. Yli-Luukko, Eeva
Heinolan murretta / Eeva Yli-Luukko. - Helsinki : Edita, 1996. - 92, [30] s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 93) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 45) ISBN: 951-37-2088-8 (nid.)

46. Rekunen, Jorma
Ilmajoen murretta / Jorma Rekunen. - Helsinki : Edita, 1997. - X, 77 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 102) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 46 ) ISBN: 951-37-2389-5 (nid.)

47. Yli-Luukko, Eeva
Saarijärven murretta / Eeva Yli-Luukko. - Helsinki : Edita, 1997. - VIII, 116 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 98) (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 47) ISBN: 951-37-2398-4 (nid.)

48. Vehmaskoski, Maila
Vittangin murretta / Maila Vehmaskoski - Helsinki : Edita, 1998. - XII, 120 s. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 103)(Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 48) ISBN: 951-37-2673-8 (nid.)

49. Soutkari, Pentti
Vermlannin murretta / Pentti Soutkari. - Helsinki : Edita, 1999. - XVII, 76 s. ; 21 cm (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 49) (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 109) ISBN 951-37-2966-4 (nid.)

50. Rekunen, Jorma
Eurajoen murretta / Jorma Rekunen. - Helsinki : Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2000. - XII, 106, [3] s. (Suomen kielen näytteitä, ISSN 0356-6900 ; 50) (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja, ISSN 0355-5437 ; 115) ISBN: 951-9475-88-5 (nid.)

KN-sarjan vihko: 25.

Kirjoittaja: Jorma Rekunen.

Julkaisuvuosi: 1985.

Kielenoppaat: Manta Kärkkäinen (s. 1.5.1885) ja Frans Rantala (s. 18.1.1883).

Murrealue: Lounaiset välimurteet, Ala-Satakunnan murteet.

Äänitteiden signumit:  6932: 1 (FR) ja 6939: 2 (MK).

Litteroitu näyte:

JR: Onkos täälläpäin kuulkaa, täällä Alastarolla ollus sillov vanhaan aikaan noita tuulimyllyjä?

FR: jaa tuulimyllyjä? ei Alàstarol_olì hyvìv vähä̀, ei siäl_ollup paljo tuulimyllyjä mutta kyllä niitä siäl olì joŋGuv̆ verra. tual̆lappäi niiŋGu Melliläsä päin nin ja, sitten, Loimmaal̆la niŋ kyllä niitä olì jo, meltteij [= miltei] jokà talòsa, tuulimylly.

JR: Siälä näkkee viälä, jonkun nykki hahmosas.

FR: kyl siäll̆ä niitä kai, om mutta ne on melkei hävìny muttà niitä museot-, -myllyjä on sit nyt kunnostettu aina vähä̀ jokà  pitäjään̬, melkei.

JR: Olikos, täsä näissä kylissä...?

FR: ei täsä̀ kylä̀sä ollu yhtään tuulimyllyä, ei Virttaaŋ kylä̀s_ol_yhtään tuulimyllyä, minum muistoon_aikana kummiŋGa eit täsä̀ kahreksaŋkymmene vuaren_aikana olè ollu. mut, en en Diär jos joskus_om mahtanu olla, mut ei eeŋ Guul̆lu vanhemBaiŋGa miästeŋGä Buhùvan_et_olis_ollu.

JR: Mikääs siinnä oli kun niitä täällä ei ollenkam pruukattu?

FR: tääl_oli noita piäniä vesìmyllyjä täsä̀, Virt-, täsä̀ki tämä̀ki mylly, se täsä̀, ympäristön sentääj jauhoisa pitì, jollain Davàl̆la eikä sitä̀ viljaaka nim paljon_ollu alkuaikoin_että sitä̀ olis nin, runsaasti olluk käyttääk(KÄ). täsä̀ ym-, nämä̀t_ympäristö̀n niŋ Gyl se tyyrytti tosà ja, sitten_oli tual̆la Orìppääm myllyn, se siäll_olì taas myllyt ja, ja sitte käytiin tosa, VamBulasa sitte ei täst_ook ko kymmeneŋ Gilomètriä sin tost_ylì kaŋkaa. siäll_oli taas monDa myllyä, kolmekki kummiŋGi, neljäki, niin ni, siin joèsa, Loimijoe rannal̆la.

JR: Kyl mar net tuulimyllyk kaiv vähä huanoja oliki?

FR: nii, tuulela nes sitte kävì jos kävì ja, välistäis lensi siivek kan̬s menèmään̬ tuulem mukàna.

JR: Eikös niitä ollu useemman sorttisia niitä, tuulimyllyjä?

FR: ooli. olì semttia, toisia me-, olì haràkkamyllyij ja, òli sanòttii mamsselimyllyjä muut toiset. ne olì hiuk̆ka erìlaḙset toinen_oli semmone ko, sê̟ hytti alko maasta, ja, sit toisesa oli semmonen_et_oli semmonen, koppi maasa ensi ja siit̆tä alko vasta se mylly, siäl̆lä kopìm Bääl̆lä. ja siäll_oli sitte, semmonem, pitkä, taŋGo siäl takàna ko se kiär̆rettiin̬ sitä̀ myllyä aina sinneppäi ko tuuli puhàlti. my- mylly kiäres, siälä, sen, akselinsa ympäri.

JR: No, se täyry kai olla aikamoinen tuuli ennen kun se, oikee hyvin käve?

FR: mimmottella paikkaaki se juur sattu olèmaaj̆ jos se olì hyvin sem- avònaisel̆la paikal ni se kävè vähä̀ piänemmäl̆läki tuulel̆la. minä̀ en_oikeen olè, kunn_en_olèk koskaan ollut, ollut tuulimyllysä, mutta, tiäräv vähä̀ senn_et millai seŋ Gan̬s pelàttii. èikä sillä monDaa sä̀kkiä päiväsä saanum̆ mutta ko se jokà talòsa olì ni, ko se aina pyäre ko tuules ni, sit_aina tulì.

SKN-sarjan vihko: 22.

Kirjoittaja: Kirsti Toivanen.

Julkaisuvuosi: 1985.

Kielenoppaat: Karuliina Norman (s. 12.10.1873) ja Jalmari Täikkö (s. 19.2.1884).

Murrealue: Peräpohja, Tornion murteet.

Äänitteiden signumit: 4657: 2 (KN) ja Oulun nauhoitearkisto 1498: 1 (JT).

Litteroitu näyte:

MP: Puhuitko ne maahiaisista vanhaat enne?

KN: kyllä ne,. oon niistä puhuttu palijoki, maahi(aisista mutta,. oli se yksi vaimo nouwettu sinnep pirtti(ämmäksi, apù-, apùvaimoksi. tullu, o- jokù mies [sic!] noutahmàj ja. eikä se ollu kaukaana ollu. se oli pistetty säkki päähäŋ ko se oli viety järve-, järverannale pääshe nii se oli pistänys silles säkim päähäj ja, ne oli hetkessä olhè vis̀h̆iin sielä ni. ja siel_oli tehty pikkunej ja s_oli laittanus sen niin se oli se, viskanu, loukosta, niŋku, jotàki helpheitä mitä̀ se oli, helhmàj ja pannus säkim päähäj ja tuonuk koti(a. ja se oli viskanup paŋkule ne niin s_olit olheet, mikä, olikko ne hope(arahoja vai vaskirahoja olhee ne roskat aamula sIINÄ. olem mie semmosestaaki [sic!] höpötystä. kyllä ne niistä maahi(aisista ovas saarnaahnE. ja maahi(aisel lehmistäki. että niitäki on nähty ennen em mie ti(ä, em mi ole nähnyk kuiteŋkhàN.

JR: Mitä niistä kuulitte?

KN: no niin että se on nähty ja. ko_t saanu joŋku rautasen esihneen, teräs(esihneen̬ heittää yli, sel lehmän ni, sen on saanus sitte omàksEsA. mutta se oli, jokù vis̀h̆iin saanu ja se oli tavàlisel_asti(ala lypsanys se, oli unìss_ämmä tullus sanohmà että pilàsit hänel lehmäsä ko niim pienel_asti(ala lypsit että kuiŋka suurel_olis ensi kerral lypsäny sit olis_ollu niim paljom maito(a  toistekki. on niiŋko, minusta tuntuu että net on niiŋ ko satuja. mutta semmosi(a satuja niit_on ennev vanhasta saarnattu.

MP: No net elit maan alla?

KN: maan alla ne asuvah ja sitte sitä aarnihautaaki jokà, on saarnattu siittäki että ne, hoppeita kuuraava ja ko, ja jokà sen saapii sitte niin, että se oli mukaan [sic!] yksi saanu_tta s_oli, kyllä vaikka miŋkä,. s_oli kiepanus saŋŋasta kiinij ja näpä̀nys sen ni se oli koikanu vaikka miŋkälaisena, vaikka käärhmèn muossaki mutta se ei ollu löysäny irti ja siin_oli ollu hoppeita ja mitä siin_oli ollus sitte mukàmastaan siinä kattilas_ta, maahi(aiset olisit [sic!] kuurahnee hoppeitasa ja pitähnèt tulèla ja (se), s_oli saanus sen siepatas sieltä, saŋŋasta kiini ottanu että se oli vaikka miŋkälaisena koikanuk kä(estä että se löysäis irti että net saisiip poi(es sem mutta ei. ei se ollu löysÄNY. m. nämät oo-, ennev vanhaasta ko satuja saarnathiin, niit on sen aikhaisi(a asi(oita.

JR: Niist_om mukava kuulla...

KN: niihän net on,.

JR: Muistatteko muuta?

KN: oikeen hupaisak ko. äitivainaki pruukasi meilä välistä satuja selittää ni. vaikka miŋkälaisi(a, mek kuuntelima NItÄ. joo.

JR: Mutta ei nämäk kaikki niin satuja olleet.

KN. no nii. se, net on sanottu että ne vanhaat rikhaat oŋ kätkenhee rahojaki maahan niin. mutta ne on,. s_oli, että net olsi, sieltä sitte joutuhnee niittem maahi(aisten halt̀̀h̆uuŋ ko ne olih rahojasa rikhaap panhees sinne, kätkehnee_tt_ei niitä kukhaan, maampääliset löywÄ. mutta mi_e ti(ä sitt_että. niit-, enneŋ ko niitä satuja puhut̀h̆ìj ja niit-, sitte oli niim monellaisi(a niis satujahan ne olit tietem mutta niitä mieleläsä kläppinä kuunteli_ko ne, ko niistä puhuthIN.

SKN-sarjan vihko: 35.

Kirjoittaja: Terhi Ainiala.

Julkaisuvuosi: 1993.

Kielenoppaat: Tyyne Anttila (s. 19.11.1887) ja Juho Toivo Nikula (s. 16.8.1893).

Murrealue: Hämäläismurteet, kaakkoishämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 2379: 1 (TA) ja 12832: 1 (JN).

Litteroitu näyte:

MP: Mitenkäs, tehtii voita ennev vanhaa?

TA: no kirnuttih voita niin aina sellasel kirnul kirnuttih meillä ol sellaim puukirnu nii jossa ol, sellaiv veivi ja sitähän sit siih kirnuttih ja veivattih sit (– –) mitäh muuta, kirnui ollu. eikä sit nyt_ollum meijeriikas [sic!] silloin niiŋ ku‿m- mitä mie nyt_olen nuorempana ollu. kotoohan se voi tehtii.

MP: Olikos semmost kirnuu, mikä ol niin kum pystys?

TA: ol, sellaiŋ kirnu ol ja nii ja sitt_ol sellaiv veivattava että sit pyöritettih noiv veivist siin. nii sellaim pystykirnukih om meillä ollu mut_ei myö sil pal nys siit kirnuttu ko sit sentäh ol sentäh olevanah sit_että se aina niin tirsku ja, men ylitte aina jos se vaan_ol kylmää ja sellaist että ja sit nyt aattel a- aina että ku se oŋ kylmää niin siit tulee aina paremp voikih jos se järin ov v- v-, lämmint niin sehän tulee sellaist valke(aa ja, non niin noin, sellaist se aina ol. juu.

MP: Kertokaapas se kirnuamiin, ihlan alust astikka. Miten se alotettih?

TA: no se alotettih silkaa että, pantih, kermat sinnek kirnuh ja siit ne, ruvettih ve- veivaah ja pyörittäh ja pyörittäh niit siit ja, siit ku se tul voilles siit (– –) sielt johkih paljuh ja sellasih_aina paljuks sanottih sellasii kun_ol puisii, pitkeli(äisii, paljui ni siit otettih sinnes siit ja siit pestih ja puhlistettih. nii. silkaa se aina ol mitä mi- min_aikanain niin_on_ollu em mie nys siit aina muita vois sanoo mum mitä, milla kalel mie olen tehny. nii.

MP: Mitenkä se puhlistettih?

TA: nii puhlistettih veleŋ kans pestih niim puhtahaks ettei siel yhtää_j-, jäännym maitoo eikä sellaist että se että se ol siit varmast puhlas nii.

MP: Pantiikos suolaa?

TA: suolaa pantih niin sekah niin_että siin_ol, sellaim makusuola niin ettei nyt_ollu ihlan suolatoint niiŋ kun ny herttoo ollam monta kertaa toi meijervoi, sellaist suolatoont ny. mut_eihän ne ainakah meiläŋkäh os siih mitäh lisänneet silkaahan se on syötyy tullu.

MP: Mitenkäs sillä veivikirnulla, tehtiiv voita?

TA: nii sit veivattih vaan sit kirnuu niiŋ ku se ol niiŋ ku tahkukirnu sellain niin noin, ko se veivi, ol siin siit ja se pantih sih, sivuh kiinne ja sil veivattih siit niiŋ kau(aŋ ku se tul voille. nii.

MP: Ol helpompaa jo?

TA: ol se helpompaa nii.

MP: Tulikos se aina, hyviv voille?

TA: kyl se tul voillej jos se vaan_on sellain tavallisel lämmin ettei se ollul liika kylmää eikä ollut taas, ol liika lämmint niin siithän se, hertto ollas sellaist etteihän sit hertton siit saalak kasaintuh se ov vaam mut_etteihän sit ny, aina se jäljitettih niin, sellaseks_että se ol siit tavalliseŋ kylmää että sen sai siit voillej ja että se siitt_ol jo hyvää, pestäj ja puhlistaa.

MP: Mitäs sillev voillet tehtii sitte?

TA: myytih voi siit mitä liiken ja siit syötiih mitä, tarvittih. nii.

MP: Tehtiinkös täällä juustoo?

TA: juustoi tehtih meillä aina ennen niin noin, tehtih_aina ja myytih niit siit juustoi ko sit aina rahaa tarvitti ni sit myytih juustona ja, siit siit_aina siit alku-, siit noin tehtih, kuk kuorittih kermat kirnuh ja mitä kirnuttih ni sit taas siit loppumailost tehtih juustoo.

MP: Kertokaappas se, juuston teko, oikee tarkasti.

TA: no em mie nyt_osam muuta sanoo muuta ku sen että pantih maito kattilah ja elikkä patah mihkä sit pantih siit ja, siit pantih piimää sekah ja, siithän siit tul juustoo siit, sit se otettih siɛlt siit pois ja siit pestih ja puhlistettih se- sellaseks. että siint tul herap pois ja sit pantih suolaa sekah.

MP: Ei semmost, juustovormuu ollu?

TA: ei ollum mitä meillä mitäh e-, ainakah juustovormuu ollum muuta
ku, aina sel-

MP: (– –)

TA: ol k-, ol sellaiŋ kehä niim mihkä pantih aina se juusto jok- jota nyp paistettih ja, sellasii tehtih niiŋ ko pai-, että paistettih ne juustot niin, siitt_ol sellaiŋ kehäks sanottih niit_aina ennen sellasii puisii, kehii ja siit noin noin, pantih se juusto sinnek kehäh siit ja siit se noin, annettih siel ollas sen_aikaa että se siel nys siitt_ol, vähän aikaa että se niiŋ ko kovettu ja, silkaa ettei sit nyk kohlasteep pois otettu. niin_on, sil viisiihän se on_ollu.

SKN-sarjan vihko: 32.

Kirjoittaja: Marja Suojala.

Julkaisuvuosi: 1991.

Kielenoppaat: Antero Optatus Mantere (s. 15.3.1888) ja Siiri Uljas (s. 21.6.1895).

Murrealue: Hämäläismurteet, kaakkoishämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 379: 1 (SU) ja 383: 1 (AM).

Litteroitu näyte:

N: No puhukos ne koskaa et, näi vainajat ois näyttäytynny?

AM: juu monta kert̆taa puhuvat sellassi, että näkiväk ko liikku. mut_ettenhää miä tiärä olisko sitte ollu ni että ne, pelekäsivät ja hermostuvat niim pal(jo) että ne luuli että, ne kuale liikku.

IN: No sanokos ne tai puhukos ne koskaa et minkäs takii se oli sitte  iikkeel?

AM: no, toij_o_yks tapaus o-, isäukko puhu se on tapaun-, tapahtunu Mäntsäläs. em miä täs_Askolas tiärä muuta. isäukko jutteli nii sit non, miä olim peri pikkunem poika ko, se oli sil tapaa käyny et siit talost, isäntä oli kuallu. ja se oli kual̆lu äkkiä siit_ei tiäneet_oikee mikä sen_oli. ja sitte siin, se oli viäl, et se oli hau̬rattu jo se, isäntä. ja sitte siin talos, oli ollu, toi toi, semmonen, päivä-, päivätöissä vaa tommonem̆ mäkitupalai̬n. ja se oli yhrel_iltaa tullu kotiaas. ja sit vastaa oli tullu sitte se, (i-),  vanhaisäntä ko oli nyt haurattu ja kual(LU). ja non, se oli, pelästynny kovast jos(sas) oli, oli sittem mu-, muka sanonu sille. ja kyl se tositapaus pitäs_olla niin_isäukko sit väitti ja puhu. että isäukkokii, kuuli sen niiŋ ko se oli peri-, nuarempa. ja sit se oli sanonnu että noi̬n, "ajas siä, tää asia ilmi. että miä olem poikaiŋ käreŋ kau̬tta saanu kualeman". ja sitten_on,. no se, puhu sitte sille, se, päivä-, -miäs niim meni sitte, Mäntsäläs noi̬n, Mänttäläf fallismannile puhumaa ja. fallisman̆ni puhu, sille, Mäntsäläm provastille. sitte ne otti ser ruumiin_ylös ja tutkivat, ni(n) oli lyäty keskel̆le päätä nau̬la. ja se oli siheŋ kua[llu]. ja sitte ne, ei ne ollu puhunu mit̆tää ne oli hakenu sen, sem pojan sitte kattomaa sihi ni poika oli pyärtynny sitte ja, tunnusti niin_että hän löi sen nau̬lan̬, isääs päähÄ. ja sitte ne sitte väittää että noi̬n, että kualeet, anttaa ilmi jotakim mut_että se vissii o harvinaistapaust. ei Askolas_om mitää erittäim puhunneek koskaa että kualeet_olis mitää, että, on unii nii sanovat näkiväk kualeest ja se oli jotain, puhuu. että olis missää liikkUNNU.

IN: No puhukos ne mitää semmost et silk kualeelt ois jäänyj joku, asia  esken ett ois sitä tullu…

AM: no semmos nii sitte ne, kyl, ne, siiv Vakkolaskii monta kert̆taa et silt jäi̬, joku toimitus miŋkä se nyp̆ piti, oli luvannu eläessääs, tehrä tai, sil tapaa, että se jäi kesken_että kuiŋkahaa siiŋ käy ja. usein sitte olivat ni-, niiŋko joku, unta nähny taas siit sellassest ja. että oli niiŋko, unissaas tai sil tapaa että se oli sitte niiŋko, tullu selitys sille että kuiŋka sem pitää nyj̆ jatkaa (ja) tehrä. mut_ettei non, ei ne mitää koskaa täs, puhunneet vakkolai̬sekkaa että olis niiŋko, liikkunu tai, kulkennu ku, muutamap puhuvat_ennev vanhaa että ne, kualeek kävelee ja,. mut_että toiset, sihin_aik̀aa oli kyl melekeeŋ kaikil se, usko että heŋkimailma täytyy olla. että noi̬n, ettei se ihmisen, ruumis jää mut_että se sialu pitäs_olla, olla heŋ-, oi̬kee nyn noin, jossai̬ missä se sitte on. mut_että heŋkimailma pitäs_olla, jälel.

SKN-sarjan vihko: 50.

Kirjoittaja: Jorma Rekunen.

Julkaisuvuosi: 2000.

Kielenoppaat: Aini Maria Rauvola (s. 21.6.1895) ja Erland Sifferi Nieminen (s. 15.1.1873).

Murrealue: Lounaismurteet, pohjoisryhmä.

Äänitteiden signumit: 2274: 1 (AR) ja 2529: 1 (EN).

SKN-sarjan vihko: 6.

Kirjoittaja: Matti Pääkkönen.

Julkaisuvuosi: 1979.

Kielenoppaat: Kustaa Hanni (s. 1.5.1888) ja Fanni Hassi (s. 17.2.1891).

Murrealue: Pohjois-Pohjanmaan murteet.

Äänitteiden signumit: 1155: 1, Oulun nauhoitearkisto, (FH) ja SKNA 338: 1 (KH).

SKN-sarjan vihko: 45.

Kirjoittaja: Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1996.

Kielenoppaat: Matilda Sukura (s. 24.8.1882) ja Toivo Ahola (s. 4.3.1897).

Murrealue: Hämäläismurteet, kaakkoishämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 255: 1 (MS) ja 2616: 1 (TA).

SKN-sarjan vihko: 42.

Kirjoittajat: Juhani Pallonen ja Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1995.

Kielenoppaat: Matti Iho (s. 20.2.1885) ja Eeva Pönne (s. 19.12.1895).

Murrealue: Kaakkoismurteet, Inkerin suomalaismurteet.

Äänitteiden signumit: 5307: 1 (EP) ja 12846: 1 (MI).

Litteroitu näyte:

PV: No missä käytii kihlal?

EP: kihlàl kirkòssa, kirkòs käyt'ii kihlàl. no sit ko ol' kuuloitettu ja, kolme kertaa, sit tul'l'iit l'iitoil ketä isä tai äit'i, ketä siel tul'l'iit l'iitoil, sopimaa siint miten ne heät vietetää. no sit, zit ne heät tuota, no sellain, se ol' ko mite se sit, morsii läks kutsumaa, läksi(äisii, meil sanot't'ii läksi(äisìks. pojal_ol'l'iit heät, a tytöl_ol'l'iit läksi(äiset. sit, morsii läks kutsumaa läksi(äisii. sit n̓iitä sano- kutsut't'ii suvennaham pieksäjìks. sit kuka antoi raϰϰaa, kuka antoi villoi, kuka mitäkii, sit, sellaim pientä lahjaa jo, ko hää käi, kutsumàs läksi(äisii. no sit sellaim miten ne, l'iitoil sovit't'ii, jot kohalleek se viijjää sit, ennen tuota kirkkoo ottamaa, vaim perrää kirkon, l'iitoil sellain sovit't'ii. ketä viet'ii kirkòst kohallee jo, a ketä vast perrää kirkon sit vast tult'ii uuvestaa ottamaa. ottajat tul'l'iit. no ja sit tuota, ottajat män̓. n̓iitä syötet't'ii ja juotet't'ii. no sit ne ko män̓n̓iit pois, sit nuoteita. ne kokohuusiit, no morsii(a, män̓ t'ietty jo sulhaseŋ kansa, sit nuoteet tul'l'iit vähäm peremmä̀st kokohuusiit samalain syötet't'ii ja juotet't'ii sit läksiit nuoteihen.

PV: No keitä hyö olliit, nuoteet?

EP: no kaik nuoriso ja, sukulaisii, morsi(àmmem puolèlt. sulhasem puolèlt_ottajat käivät samalai sukulaisii. sukulaist, sulhase sukulaist käivät ottamàs, morsi(ànta, sitä sanot't'ii ottajìks. a n̓iitä, morsi(àmme sukulaisii sanot't'ii nuoteiks, ne käivät, sit nuoteis. no sit siel nuoteis_ol't'ii, samallain syötet't'ii ja juotet't'ii ja. eistäi silloiv viel, enneŋ ko, n̓iŋku mie silloin tuota, hunnustet't'ii viel sit morsii.

PV: No, hoastahan siitä, hunnustamisest.

EP: no eistäiŋ ko, siel söivät, siel nuoteis, sit morsi(àmmelt otet't'ii ne voatteet pois, peält mitkä ol'l'iit vihìl. jos kukkaast_ol'l'iit peäs, kukkaast riisut't'ii ja, ja sit pan̓t'ii myssy peähän sellanen_ol ommeltu silkìst, myssy. no ja sit toas, sulhane tul' ottamaa sielt, huonèst mis, morsi(ànta hunnustet't'ii, vei toas sinne pöytää sit. sit juot'ii tšaijjuu, ja sit tytöt lauloit siel, kaikellaisii virsii.

PV: Muistat, mitä virsii?

EP:  em mie muista n̓iitä virsii. lauloitha ne kaikellaista jot tuota, "matala oŋ kynnys männä, pois on tulla korkee", ko kotont ja läksiit. noo sit siel tantsiit ja, ol'l'iit oman_aikàn sit läksiit, nuoteet pois. no sit toisèm päivä̀n, sit_ol'l'iit nostajaiset. sit_ol', niitä vanhoi, enemmäŋ kaik kutsùttu ja ol'l'iit nostajaiset. sit_anoppii viet'ii saunaa ja, anopil pant'ii kaik, voatteet, uuvet voatteet – morsii ne toi ja, pan̓ ne peäl, anopìl. ja sit nostet't'ii jos_ol' siel anoppi ja appi, pan̓t'ii jakum peäl ja nostet't'ii, ko ol' nostajaist ni, nostet't'ii, ylleä ja.

PV: Mitä siinä sanottii?

EP: ei ne muuta mittää muuta ko nostiit voa ja, nii. no sit_ol'l'iit viel_aiŋ kahe viikom peäst tai, viikom peäst jälkijuomat. sit toas kaik kutsut't'ii rist'(äit'it ja, tät'it ja, morsi(ammem puolèlt sekä sulhasen, puolèlt, molloot [= molemmat]. sit_ol'l'iit ne jälkijuomat.

SKN-sarjan vihko: 30.

Kirjoittaja: Pirkko Vuorenpää.

Julkaisuvuosi: 1988.

Kielenoppaat: August Mattila (s. 3.6.1882) ja Lempi Saarinen (s. 13.1.1899).

Murrealue: Lounaismurteet, pohjoisryhmä.

Äänitteiden signumit: 2203 (AM) ja 2206 (LS), molemmat Turun yliopiston suomen kielen äänitearkisto.

Litteroitu näyte:

PH: Te muistatte viälä noita sepän töitä joita te ole-, te olette hiukan seurannut sivusta.

AM: nii, niitt_ol tommoϑϑi a-, siihe mailma aikka viime vuassaδà lopùl, ko mnääki, muistama, rupèsi ni, niitt_ol semmoϑϑì vanhoi, maasepìks sanòttiŋ Go, niit_ol sit sillal [= sillä lailla],.

muistaŋ Gon tual, Ilòmä(èsäki, se o semmost tasàst, tasàst mäkki siik kohta, vaik se vähä̀ korkki(a o. siin_on̬ semmone aika isò, pajà, pajàrakènus vaan tehty vaa sillal hirsist, neljä nurkkaha.

ja siäl_ol sitte, kaks_ahjo. toine ol ko ovèsta mentti nin toine ol siälp perä̀s, ja isä̀ takòs siäl. ja sitt_olì siin vasèmalp pual, nurkas toine ahjo ja siint takòs poika.

se poikaki o jo aikka kualnu. sitä samà polvi o viäl tääl Hinnerjo(el ni, viiss_oŋG viis taik kuus, viiδes taik kuuδes, polvi, jo tääl. juu, ja ne olìs sittä, sitte nes sepä̀s sillal_että, niil_ol hyvìm pikkane se rahàpalkka mitä̀ hes sit,. heil_ol talòl̆lisist maitA. viljeli niit mait sit ja niist,.

ja ko, sitä̀ sepä̀n tyät_ol sit niim montta lai nin, ni siält taas taas sit jouδuttiŋ karàmam,. ai jokù, ai jokù ol falskan. sìt ko nes [työvälineet] semmoϑϑi sit_olìs semmoϑϑi yksiŋkertassì.

syksylläGiŋ Gom pyhä̀miäste men_ohì ni ruvèttin tarhast, sontta ajàmam pellol ja,. se ol sit vähä̀ kylmettyns sit ja ol ja. ei sillo ols sit_enä̀ ko mnä̀ki muista nì, niit puuhaaarassi taδìkoi et_olis, taik kokò, kokò taδikko se puust_ol kakshaarane.

kyl mnä̀ki viäl muistaŋ ko meijä siäl vintis_ol kaks semmost, teelmyst. teelmykseks sanòttiŋ Go ne olìs sit meϑä̀st sillal, siält meϑä̀st kaikelaissì sit lööδetti sit semmoϑϑì ko ne, ol, kui ne olìk kasvanus sit siäl ja,.

ja tuata ni, sitte niit ruvettin tekèmä siit, raoδast sit totà niit taδìkoitA, ko olì, raut̆tase haara, semmoϑest, sanòttiŋ Kauhtu kaŋkest tosà Euraŋ Kauhtu(as ni siin_ol sit semmone, semmone suur pajà ko siit takìst sit, valmistetti sitä̀ kaŋkirautta ja.

ne olìs sit semmoϑe, siihe aikka ni, parì tuuma levi(öi ja pualt tuuma(l) paksui semmoϑϑi, pitki, kolme neljä mètri pitki kaŋGei ko siit sit tulì ko se, se isò vasàra siäls sittä löi. mut tämä̀  [asia] o ny sit, tämä̀ o jällen, ei tämä̀ ny sit kuult tähä̀, maaseppihi. se ol sit jo semne isò tehdas siäl. juu, mut siit sit vaa ni, niist kaŋGeist sit vaan tuata nì, pantii ahjos kuumaks vaa ja katkasti määrätty mitta kummoϑen tarvitti sillail sit ja. sit ruvetti halàsema sit. mestaril_ol meissel käδès sit totà ja, se rauta kuumaks_ahjos ja.

sitt_ol talòlisis sit_ol se, sanottin takàmiäheksI, ol sit tua, se jokà puhà(l)s paino niit palkkei sit siäl ja, ja tuata, ohjas sitä̀ kuuma rautta sit siihe alàsimem pääl ja toises käδès_ol sit se, meissel. mut sen meisselil_ol sittä semmoϑesta, pikkasest kuuseŋGaràkost vaanettus [!] semmone, varsi siihe, et se pysỳs sit siinp piukas.

SKN-sarjan vihko: 23.

Kirjoittaja: Jaakko Sivula.

Julkaisuvuosi: 1985.

Kielenoppaat: Vihtori Kihula (s. 1870) ja Villehard Peltola (s. 1878).

Murrealue: Hämäläismurteet, kaakkoishämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 831: 1 (VK) ja 836: 1 (VP).

Litteroitu näyte:

JS: No ei sunkaa sit maletta voip pyytääkkän ympär vuolen, eikös siin o-,  ikös se vaan talvel okkin semmone hyvämmakune?

VP: kỳl se syäolään nyky(ääj jo suvellaki. se on sellai vanha ta-, taika vaan, ettei ne tohtiniɛt suvel syäolä, sanovat että siin_om matoja.  mutta noin, kyl se nyt jo syäolään suvellakin̬ mut sit harvon saa suvel. se menee hyvi sy-, kylymiin̬, se on arka lämpysellev velelle. niin, kyl se näil lämpösen ajal on ihlam melkei saama toi, vaikka se olis kuŋka hyvä arvo sil.

JS: Sehän kasvaa aika isoks kans, male.

VP: on niit_olluv viiteeŋ kiloon, painavi(a. mutta ne nyt_on harvinaisija mutta, että on ollun nin isoja.

JS: No ihan tavallisiin pyylyksiihän ne menee ne, mateetki?

VP: nii ne rysiin̬ ne menee ja, käyhän ne joskus verkkoim mut rysil niitä pyylyte- pyylystetään̬.

JS: No se ov vähän semmoner ruman näkönen se kala. Kuinkas se menee  aupaks?

VP: se on erinomaiŋ kauppakala. kun se vaan elävänä on nin noi, se tekee kauppansA. jA se on semmoiŋ kala että noin, se ei sais jääty(ä milloiŋkaa. se ei o enää sem makuin̬. jos se jäätyy järv-, om pitkä matka järvelt koti(at tuålan nin̬, se sA- se ruåka tulee jo huånommaks ELIkkA, se nahka käy mustaks kuŋ keittää. ja sen tähles se, on niin arvokas, että, se on elävänä kun se myylään, ettei se pääsej jäätymää.

JS: No onkos täällä, olikos siellä Kutajoella, Kutajoessa niitä, katittoja?

VP: ol'. mut ne ol' sihi aikaan tehtiin noin, sellassist, liisteist, puusta. sellassi(a liisteit, niiŋkum päreit_että pa- pystyyj järvee ja siit suu ne ol' sûr, ja sinnem mem paljo niit ja, siɛlt sai sitten haavil kootan niit. siɛlt peräst sitten siɛll_ol' sellaset uitot noin̬, aina kun se men sit uitto(a myäolen vihlov viimen se men sinnep perää. ja sIElt nII suurel haavil ne otti aina siɛlt peräst pois sài ollak koko suven.

JS: No mitenkäs se semmonel li-, liistekatitta tehtiin oikeen?

VP: no se silottiin, silottiin sitten noin, joteŋkin ol', neljäv viilen, sentin, leveit liisteit, ja se silottiin sitten noin, jok̀o rautlaŋkall_elli, elli, vittol noin aina yhtee, sellassi(a paloja, ja lyäotiin, terävät päät_ol' ne lyäotiim maan sisään̬ se, toinem pää.

ja sit maam päällä sitten sit_ol' noin, kuus seittemäŋkymment sentti(ä ettei ne pois, loikkineet pois hauvet siɛltÄ. ja sihim men, aika hyviŋ kaloja. ja risust tekvät sellassem pitkän ailan sitten sihe eteev viä̭l, jota myäolen ne men̬. laitettiir risust.

JS: No se täyty, sai olla pitkän aikaa siin samas kohlas?

VP: no se ol' koko, suven̬. talveksha ne täyty ottaap pois muutehan̬ ne OLIs jäät hajottannu. mut ne o hävinnyj jo ihan tyystin̬, mut kyl minä viɛl muista hyvin niit.

JS: No sinnem mev vissiij jokalaist kalaa?

VP: jooka sortti(a kalaa sinnem mej ja, se ol' nii hyvä sitteŋ kuŋ kalaa tarvitti NI mennä ottamaa, ehän ne kuålleet siɛl, vapaas veles ol'vat.

SKN-sarjan vihko: 20.

Kirjoittaja: Pentti Soutkari.

Julkaisuvuosi: 1985.

Kielenoppaat: Taavetti Kuortti (s. 24.1.1883) ja Hilja Aho (s. 5.6.1890).

Murrealue: Hämäläismurteet, Ylä-Satakunnan murteet.

Äänitteiden signumit: 598: 2 (TK) ja 10240: 1 (HA).

Litteroitu näyte:

PL: Mitenkäs ennev vanhaan kun, ei ollu oikeen noita leekä-,  leekäreitäkään niin, oliko täällä omasta takoo joku semmonej joka  paranteli?

TK: nô, ei niitä, kyllä niitä oli semmosi(a meilän, meilän mummuvainaa isäni, isäni äite nin_oli semmoneŋ kyllä että se, veti noita, paikkoja, niŋku, sanotaaŋ ku jäseneltä pois lähti niin̬ se oli kyl̆lä semmonen_että se veti niitä jäsenelle ja,

sil-, sitte, sitä kuljetettiin̬ sitte yhleŋkik kerraŋ kehu että häntä viätiin niin, pimees, yks miäh (ku), mutt_em minä muistan niv vei häntä, ni että ja sil̆loon_ei [sic!] ollut teit_eikä mitee_ttä rapaa oli poloveen_astikka ja syksyl myɛohä ni, selɛɛsänsä se miäh kanto sitte häntä, niin̬ sinnet toi, toi vaim̆moon̬sat tyä että noin, veti sem paikkoja, jäsenelle.

se oli, kyl̆lä semmonem mutta,. ei täs nys semmosi(a, mun tiätɛɛkseni ollus semmosi(a lɛɛkäri(ä, ketɛɛ että, että noin,. siɛhen_olis_ollun niin, turvattu(a. ei meiläŋ kummiŋkaam mitɛɛ, lɛɛkäri(ä tarvittu.

PL: Ei sitten kauempanakaan käyty tuola Kurus tai, Tyrvääs?

TK: ei, ei käyty. ei käyty kyl̆lä minä kerraŋ, kerraŋ Kurus kävin̬ sen, Tillin tykönä, ku ma nyt sen, oikein siinä sanon niin,. minä k- saim markkinoilta hevosen, sittej ja. se hevonen_oli, se oli sitte hyvä hevonel lihava kovastij ja muutoj ja. sittes sanovat_että "kyllä sinä miäh nyt saip potkurin̬ hevosen̬" sanovat siä Tampereella. minä sanon̬ "hei se potkij" ja. minä tuliŋ koti(oj ja, minä, panin̬ sen talliin, ja viilen_aika̭a̭n_a̭a̭mulla minä tuliŋ kotii(o. ja, kuulen_aikaam mentiin talliin ni se oli potkinuj jo niin_että, että noin, lukku lähti jo, ovesta poih ku se oli ovipiäleh ni, oli semmoneŋ kommolukku niin̬ se oli lähteny jo irti siittä, sittek ku se potki niiŋ kovastI, ja kilju ja huutO. mut̆ta sĭttem minä menin tonne Kuruun, Kuruuj ja kävin̬ sen Tillin tykönä ja, ja sitte, se Tilli sem paranti niin_että, ei kravahuttanu eikä krivahuttANU. nin̬ sev verran minä, minä kyllä oleŋ käynyn niitten noitajen tykönÄ.

PL: Mitenkäs se Tilli oikeen sitte, sai sen sillä lailla?

TK: noh mulla oli, mull_oli semmonen, piäni pullo että oliko viiskymmentä krammaa taik̆ka mitä häntä oli viina̭a̭ siinä. ja se pulis-, ja sell_oli sem-, se pulisti sitä viina̭a̭ sittes, taik̆ka sitä pulloo, sill_oli semmonen, semmonem musta piäni mökki johka sitä mentiin̬ sit̆tes sin̆nek kamariij ja, siällä se pulisti sitä ja sano_tta "tos sen näjet nys sittes sem mikä siinä on, mikä sille on tehty, sille hevoselle että noin, että joka sen, joŋka tähles se or ruvennup potkiin että se om potkinus siinä kun sinä olet sen, saanuj ja aseista riisunu, aseista riisunun ni se on̬ siinä tehty selle" ja,. kyllä kai ne veijerit sittes sen̬ siä Tampereellakit tiɛsiväk ku ne su- tulivat [sic!] peräh ja sanovat_että "kyl̆lä se potkii varmastin" niin̬ se oli semmosi(a, veijeri(em peli(Ä.

mŭtta selekisim minä niistä, ja sainkin niin̬ hyvän̬ hevosen_että, että minä sanon̬_että se viä, meistä menee toinen̬ hauta̭a̭n̬, kumpijompi mutta,. se silloin ku se kapina oli, oli nin tuåla kauppalah niin̬  sin̆net tuli tykiŋkuula sittes siɛhen asumukseej josa se oli, ku se tuatiin̬ sinne, vähän niiŋku suajaaj ja,. silloin̬ se sittem meni sem meni läpittet tykiŋkuula ja se kuali sinnE.

SKN-sarjan vihko: 46.

Kirjoittaja: Jorma Rekunen.

Julkaisuvuosi: 1997.

Kielenoppaat: Kristiina Ahomantila (s. 13.9.1882) ja Juho Peltokangas (s. 22.2.1884).

Murrealue: Etelä-Pohjanmaan murre.

Äänitteiden signumit: 2168: 1 (JP) ja 4892: 1 (KA).

SKN-sarjan vihko: 40.

Kirjoittaja: Terhi Ainiala.

Julkaisuvuosi: 1995.

Kielenoppaat: Ida Raita (s. 30.7.1887) ja Taavi Urpanen (s. 11.10.1878).

Murrealue: Hämäläismurteet, kaakkoishämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 347: 1 (IR) ja 356: 2 (TU).

SKN-sarjan vihko: 31.

Kirjoittaja: Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1990.

Kielenoppaat: Kalle Siltala (s. 19.1.1882) ja Maria Uusioksa (s. 12.11.1889).

Murrealue: Savolaismurteet, Päijät-Hämeen murteet

Äänitteiden signumit: 3751: 1 (KS) ja 4572: 1 (MU).

Litteroitu näyte:

MU: no semmoisijaham minul lapsena ollessan_ol' se missä minä esinnää ol'in ni, haikutupa. iso, haikutupa. ja sielä minä oli iha, alakuperäsestij ja syntynnä ja, ja sitte alakuvuo(ela ku minä tuon̆nev Vehmaasee tulin ni, haikutupa siel_ol suur haikutupa. ja meit_ol' sielä sitte, kaks kestijä ja,. ennev vanhaan_ol' kestilöi̬tä sau̬nossa ja tuvassa ja sovittii nyt pitiä ollaj jokàisella suuret lokaalit minulla nyt_on_yksinän vähä liika suur tässä. kaks huonetta.

nin tuota, haikutuvatha ennen_ol', sitte, tuas kum mäntii siitä talostaki pòis ni haikutup̀aa myö sitteki mäntii, Kiveläks santtii sitä kyleä. ja haikutupa ol' vielä sieläki. sitte kum mänt'ii kolomantee pàekkaa ni sitte ol' jo uloslämpiivä. ja ol' sielä palaveluspàekassa niissä talos's'a ni, niiss_ol' jo uloslämpiivät. mutta missä ihal lapsena olin ni ol haikutuvat. ja sau̬nat, sisäälämpiivät ja, siel_ol, a-, asu tosijaa saunos'sa kestit vàekk_ol' sisäälämpiivät saunat ni sielä ihmiset asu. ja n_ool ni hyväsopusi(a ol, ihmiset siihi àekaa että eihä (ne), mitää rii(elly vàekka, niit_ol' ni hirveästit talossa (olemassa).

MP: Minkä näkönen se uuni ol siinä, haikutuvassa?

MU: se nyt_ol' ni mahotor ruhmu, se uun_että ku se ol' ni sisuski suur_että, toi̬set sano että sinnem mahtus rukki ja mahtus kehreä-, kehreämää sanovat. ehäm minä meinant ylttyvän nitä leipi(ä sieltä uunista, ku suur hiilus, luaja hiilus ni, ehä minä meinant soan nitä uunista perältä poes, ylttyvä, minä kannon tuoli sii uunin_eteej ja panij jalakan' siihip paŋkkoo ja se ol' niŋ kuuma että tahto paljasta jalakuan polttua että perältä saen ne pòes. kyl se suur_ol' sielä, se, uun'.

nin tuota, kyllä ennen_ol' semmoisi(a pàekat_että, nykykansa jos laitettas asumaa ei tus' mitää ne kuolis siihi. haijuŋki kitkaa ja,. emäntä nauroa.

MP: Sinnem mahtu, monta leipiä.

MU: kyllä niitä mahtu. ja ne leipo yhelä tielä pal'jo sitte ettei tarvint_useil  leipovak. suur taikina, täytee, taikinata että pal'jon tul'.

MP: Mitäs siinä, hakutuvassa ol noita huonekkaluja?

MU: mitäs siin_ol' ku peŋkit ympäri seinijä ja sitte, ol', rahi sanottii rahiks sitte siinä, pöyvän tòesela puola, semmòset siellä mitäs_ei sielä muita huonekka- sitten_ol' joitaek, jakkaroeta vielä, pienijä, jos tarviht mihkä istumista noen ni niitä, vei sitte aana ja, pikkusi(a palliloita niŋkum minulla nyt_on tuola ja, semmoisija sitte ku istuttiij ja kartattii ne ol sellaitsija pikkusi(a, lauwvampätkistä tehtys sellaetsi(a pikku palliloita.

hiekala niitä sitte pestiij ja, kuahnattii, àena lauwvantàena ku, lauwvantaksiivova tehtii ehän niitä viikolla muuta ku, kuhal laastii lattijat ja,. eikä joka lauwantak pestyn niitä lattijoi̬ta. (ja), sit_ol' muuta, ty- kästyöntekova ei ne joutant semmosta kuahnuuta tekemää kun nyt. s_ool' se karjarruokintaki, sielä, ehä sitä,. lantanavetat ol' ja, niitä, huonolla ruvilla ruokkivatten ni, ei sitä,. nyt_o hienot kaikki lehmillä, kammarit ja,. kyllähän nyt_elḙä ku elopellossa. mut kuiŋka kauvan tätä piisannee. min_oo sitä mieltä että, ei tämä, òekee kauwvaŋ kestä. mistäs sitä riittiä.

MP: Olikos siinä haikutuvassa, mitään, koappia?

MU: ol' sielä, ensimmäissä talossa ni siin_ol'_että mäntii permannon_alas siel_ol' perunat. mut_ei niissä toi̬sissa olluk. mihkä minä,. eikä sielä, missä minä lapsena olin ni ei niill_olt sitä sellaesta kuoppoa. siinä yhessä kyläss_ol' se että mänt'ii permannon_ala ja siel_ol' perunat mut ei ne kaikki ol'ha niillä muakuoppija. pellol'la, sielä erittäe. mut_että mitä ne noe sitte talavela, ettei àina männeet sinne, pellolleh hakemaa.

SKN-sarjan vihko: 2.

Kirjoittaja: Erkki Lyytikäinen.

Julkaisuvuosi: 1978.

Kielenoppaat: Maria Lång (s. 31.1.1891) ja Antti Heikki Hannuksela (s. 22.2.1880).

Murrealue: Etelä-Pohjanmaan murre.

Äänitteiden signumit: 7064: 1 (ML) ja 7075: 1 (AH).

SKN-sarjan vihko: 41.

Kirjoittaja: Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1995.

Kielenoppaat: Manu Uskali (s. 20.3.1887) ja Aino Matilda Lampinen (s. 12.3.1882).

Murrealue: Hämäläismurteet, perihämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 7220: 1 (MU) ja 7222: 1 (AL).

Litteroitu näyte:

PS: Mitenkäs kun si- niistä, maaniituista sitä heinää tehtiin nin, kuinka se siellä kuivattiin?

MU: päällä(h)än ne kuivattiin voa. ei niitä, muute. ei seipäitä ollu eikä, mittääm – päälä ne kuivattiin̬ siinä, pöyhittiin_ai̬na ja, pantiin_yöks semmosillel läjäsillen sitte ne, ja sitte aamulla taas hajotettiiŋ kum pouta tuli – ehän ne samana päivänä kuivanuk kun niitettiin – ne täyty olla usi(ammam päivän siinä si-. niin ne, sitte hajotettiin_aamulla taas kuivaa (ja), ja sillähän se tahto ollan nih huonoo nin tuli sale(aika oli että, ne pakkas välliiŋ kun sai hajalla nin tuli sadevvaaru ja, ne kastu siin, hajallaa ne heinät.

PS: No oliko siellä latoja vai mihkä ne vietiin?

MU: òli, siell_oli lalot siellä, maaniitulla sitte johka ne, sitte korjattii. kannettiim melekeen_enempi nin, selläässä semmottilla, tehtii semmotte vat-, takkavitat, -vittat sanottii ja kannettiin nii(tä).

PS: Kuinka semmonen takkavitta tehlään?

MU: see, tehlääv vaan, silä laila, kiɛrr̆etään, òi̬keeŋ koko paksusta, [sem]motsesta koivun, limosta ja sitten tota, se väännetään sitte se, latvapää, silä lailla että se, tullee ja siihin tehlään semmonel leŋkki sitten_et, se jätetään, paksu,. se on semmonem paksu se tyvi, mikä pistetään sitte siihel leŋkkiin_että se, se olokapäälä sitte olis. siihin tehtiin se takka sitten. (ni) millä kannettiin̬.

toinen nosti sitte sitä se-, selekään, tehtiin_òikeen_iso, takka ni,. ky(ä minäkim monta ta-, takkaa kannon ennen, [nii]tä lattoon. sillaa nitä korjattiin sitten. no hevosellakin sitte jo, viimeks semmotsista isommista, niŋ korjattiin että,.

PS: No sielä oltiin evvään kanssa vai?

MU: nii, evvääŋ kanssa sinnem mentiij jokka oli elempänä ne semmotset maaniitut. nillähän_oli niitä pitkin, toistem, maitten sisälläkin niitä niittuja. nitä maa niittuja. miss_oli semmonen_aukee paikka niin ne, rupes siɛltä sitte, sitä, maaniittu(a viljelee ja,.

PS: Millä lailla sinnej juatavaa viätiin, jos ei lähteitä ollu?

MU: nin no kylä niissä melekeen oli tota, vesipaikakki niissä semmottissa niitum-, kun n_oli, joki(ev varsillakij ja sila lailla ja,. ja kylähän siinnä,. nehän oli semmottep puulekkerit millä viätiim piimää, syötäväkskin että, sitte sinne evvääks.

PS: Minkälainen se lekkeri on?

MU: s_oli puusta tehty semmone, semmonen_aika,. n_oli isoja ja,. isompi(a ja piɛnempi(ä. semmonen_umpinainen_ei siinä ollum muuta kum päällä sitten_oli läpi, mistä se kaalettiin sissään ja sitte, ulos otettiin se, semmone. [et]tä oli semmosi(a lekkeri(ä, lekkeriks kuttuttiin niitä sitte, puusta tehtyjä.

PS: No millä konstilla semmonen, piimälekkeri puhtaaks saatii välillä?

MU: no, sinnep pantiin santaa sissää ja hakattiin sitte ko- kovasti ja vettä ni, kyllä se, lähti sitte. se siittä, virraantu.

SKN-sarjan vihko: 8.

Kirjoittaja: Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1980.

Kielenoppaat: Kalle Kallioranta (s. 10.9.1877) ja Iina Siltala (s. 30.7.1882).

Murrealue: Savolaismurteet, Päijät-Hämeen murteet.

Äänitteiden signumit: 1476: 1 (IS) ja 6442: 1 (KK).

SKN-sarjan vihko: 19.

Kirjoittaja: Raimo Jussila.

Julkaisuvuosi: 1984.

Kielenoppaat: Jaakko Sanfried Sauvola (s. 10.11.1893) ja Eemi Saari (s. 27.10.1873).

Murrealue: Keski-Pohjanmaan murteet.

Äänitteiden signumit: 1700: 1 (JS) ja 1705: 1 (ES).

Litteroitu näyte:

TT: No miltä se hylykeelliha maistuu? Onko se...?

JS: no', kyllä sitä ko tottuu syömään niiḭ sehän_on̬ hyv̀ää. oom minäsyönyt tänäki kevännä ko pojat tuli hylykeestä niiḭ hylykeellih̆aa ja, sehän_on oikei että sitä kaipaa ko nì, sitä on tottunus syömÄÄ.

TT: Vain nii. Onko siinä joku erikoinen maku?

JS: on siinä ei se oos semmakusta, ko, täälä maa(el̆läintel liha kyllä siin_o erilainem maku vaiḭ, ei sitä moitij joka on tottunuv vaim monet äkkinäiset moit̀tii [sic!] sitä ĕttei ne muka saatas syöjÄ.

TT: No olitteko te kaukana sillon ko te jäitte, sinne?

JS: me olimma Luovommaasta nuiḭ, oisko kolomisenkymmentä kilometrI(Ä. ja se_oli jää semmosta että se oli niim pieni- -nä palasina ja yhtä-, -jältäpäiḭ aina tuuli että se piti lujalla. sìtt_ei päässy, jäite eikä päässyv vesites se_oli semmonem paikkA. yheŋ kerran̬ sitte oŋ, käynys sillä lailla əttä meri puristi isovven̆neer rikki ja me harhailimma pikkuven̆neellä sielä niiŋ kauvo että löysimmä sitte, toisem pyyntiporukaj joŋka mu(asa sitte olimma ja pääsimmä pois sieltä JA. yheŋ kerran om palanuv venej ja ev̀äät ja kaikki heti kö perillep päästII. jooh.

TT: No mites sitte kävi?

JS: no, meillep pikkuvene jäi palamatak ko, se oli siinä, ulompana. ja, me sillä tulimma sitte takasik Kallaaa̰̰̰ , Kallaŋ karihij ja, m_olimma suunnillep puolivälisä, Pohojallahti(a. se kesti toistakymmentä tunti(a pitkästit tulla yhtä kyyti(ä enneŋkö me pääsimma [sic!] Kallaŋ karii. sielä levähettiij ja samana päivänä tult̀iim maihiḭ, kolomekkymmentä kilometri(ä vähä pitemmästi om maihin̬ sieltÄ. ja nì, ev̀äät palo ja vaatteep palo ei jäänym muuta ko mullekki märijäp pyyntivaatteep päällek kö minää olim pyy- pyynnissä jÄ. kahem päiväm päästä oltiin̬ sitte pojaŋ kaa̰̰s sielä takasij jullalla menimMÄ JA, kokosimma sev verraa̰ evästä ja vaatteita että, takasil lähimmä JA, jouvuimmakäveleej joŋku nelijäsat̀aa kilometri(ä niim me sel laskimma nìn̬ silloŋ kevänNÄ.

TT: No mite eikös se ole kauhiar raskasta tuo tuommone?

JS: nìn, raskas?

TT: Nii.

JS: ôhan se. siellä ny hevoskuormaa jouvutaaŋ kolomem miehev  vetääŋki ja, kulijettaaj ja sitte lossaaj ja lastaaŋ ko sieltä poiski ookataaŋ k_ov vesipaikka välisä ja taas jäätä jä, venep pitää tyhyjentää_ttä jaksaa vet̀ääs sej jäällej ja, taas ko saa sev vet̀een sej jään_yli vejetyksi nin taas, lastatas sinnet tavarat sis̀ääj ja traanit ja, taas mennä vesipaikaa̰ yli se oo̰ aivan̬ semmosta, kov̀aa työtä.

yheŋ kerran̬ sitte nìm, yritti pal̆laaŋ kaa̰̰s vene, räjähti k- priimus, sielä teltasa ko siin_on teltta veǹeem päälä josa asut̀AA, ja niiḭ, ölijy lensi sinne', teltaŋ kattooj ja se oli heti tulèsa ja mun kaveri huusi että "tuu auttaam" min_olin siinä likellä. minä̀ juoksin sitte sinnen no, se_or rihimalla solomettu sitte se telttavääte [sic!], venneel laitoiḭ aspeihiŋ kiinnin nim m_ei joutanun niitä solomuja aukoom me reveimmä irti jä, multaki palo sormeväl̆leistä kö siell_oli, siin_oo̰ hienompi nahka niir rakolles sormevvälit ja, jä niḭ saimma sen̬ telttavaatteeḛ̰ irti veǹeesä oli tuli ja kaheksal litraa oli penssiini(ä sielä peräsä jä siinäki oli niijem pönttöin_ympärillä jo tuli.

vaiŋ ko, me polijimma sem', telttavaatteen nii sinne', vesisohojuun siǹej jäŋkol̀ooj (ja) [et]tä saimma märijäksi ja sel löimmä sem, palom pääl̆les sitte nin̬ sillä saimma sammUU sEN. niit_on̬ semmosi(a vahiŋŋoita tulluj ja monta miest_om muṵ a-, aikanani hukkunukki, Vasaŋkarist_oo̰ hukkunuk kaksi, ja yksi hukku tuolta Kelloŋ Kiviniemestä nì, me olimma samasa karisaki niijem miesteŋ kaa̰̰s nìḭ, hukku kaa̰̰s silloo, yhtenä kevänNÄ.

TT: No onko sielä monta venekuntaa tuolla Pohjallahella, pyytämässä?

JS: siel_oli ennem palijo ko Vaasastaki satakunta läh- venettä tuli ja ne tuli lopulta sitte tännep pohojaspäij jä täältäki on̬_olluk Kalajo(elta monta vain nys se_on ollun niiḭ hilijast_että, eihän niit_oo ollut täältäkään nyt, nyt on ollu', kolomen nelijä venettä (tä) [= täältä?] Kalajo(eltA, Vaasaŋkarista ja, ja tältä kylältÄ.

SKN-sarjan vihko: 11.

Kirjoittajat: Jussi Kallio ja Markus Lahti

Julkaisuvuosi: 1982.

Kielenoppaat: Anna Lakso (s. 19.10.1886) ja Jaakko Lummukka (s. 29.6.1896).

Murrealue: Etelä-Pohjanmaan murre.

Äänitteiden signumit: 2095 (AL) ja 2399 (JL), molemmat Turun yliopiston suomen kielen äänitearkisto.

Litteroitu näyte:

ML: No kuinka silloon, kaffia tiätystij juathim mutta oliko sitä aina joutuuko korviketta?

AL: silloon_oli kaffia sai kuv vaan_oli rahaa. mutta soran_aikana eij_ollu, [Jaa.] siitten niin [!] kaffia, kun panthin̬ kortille. ja minäkin, tääl_olimma nin oli, soran_aika, niin [!] kaffi oli kortilla mä myiiŋ kaffiosuuteni.

ML: Jaa ettäkö te piitannu?

AL: em mä piitannuk kaffista. [Jaa.] kaikki mä panir ruakha, vaikk_oli tämä taloo jo silloo, [Jaa.] soran_aikana – meilt_oli, sitten niin, poika soras joka kaatuu siitten̬ soras; [Jaa.] nin, toinen tenava s_oli seittemäntoista syntyny, nin̬ se kaatuu soras, ja niin, tuata, niin nii; muisto ei taharov (viäläkääm) mennä, mennär rathi. oi voi.

ML: Muistatteko sellaasta aikaa että olis vanhimmat naisep pol- poltellup piippua?

AL: no eij_oikeem mun_äiteeni kum pakotti hampahia ni, se joskuh veti tupakan, seŋ kuumu- piipu- paapam piipusta, seŋ kuuman̬ sinnej jota pakotti, sellaasen̬ savukhe, [Jaaha.] niin̬ sittel lakkas; meni sinnek kolho.

ML: Se oli niinkul lääkkeenä vaan sitte?

AL: nii. niin̬ se ehtimishen̬ siittev veti siihen, [et]tei se muutem poltellu, muuta kun̬ se hampaan tähäre. voi voi. mutta niin, sitten siinä naapuris_oli kan̬s, emäntä ja sen, sen nimi oli Anna kan̬s nii, niin̬ se poltteli aiva. se_oli mun_äiteeni ikääne, [Jaa.] niin̬ se poltteli oli tupakkapii- pii- h̬ellaanem piippu, ja se täytti sitä pussista ja, tupakkapussista ja, ja niin, kammahutteli niiŋkum miähet!

ML: Mutta ei- eikös sitä pruukattu sellaasta, mitä panthi…?

AL: joo sellaan[en] tukupussi. Perkiöm paapa pani ne tupakan, perät, kopisti kourhan̬san nuaŋ kyläästeŋkim piipusta, ja siitten̬ suuhun̬saj ja sitten̬ se, pupenti ne sellaah̬eksi, möklötti ja piti poskehnan̬sa_stä tupakkaa, sitä pussia. [Jaa.] sitä sanothim piipum perää.

ML: Jaa. Mutta niin eikös naiset pannu, nenähänsäs sitä sitä…?

AL: joo niiskua. [Nii.] mun tätini äi- isäni siskoo, s_oli täälä kan̬s silloon en̬si vuasina kum me tännet tulimma, niin tuata, se nyysä[h] ja aina tuli mun_äärheni ja mum piti ottaaj ja, ja siittem mua pyrskytti, aivastutti. se aina kuriihnan̬sa se_oli niiŋ kurilline, [Joo-o.] tuli mullen tarijoamhaj ja, Jaakoollen̬ stä niiskua. voi jumalan tähäre.

ML: No opiittako te sillen niiskulles sitte?

AL: eihän nyt toki. [Jaa.] em mä oppinuv vaikka se tarijos sitä muttem mä se, oli täälä meillä; sitten̬ se rupes sairastamhan niin, ne vei seŋ Kettulhan, mun isäni velien tyä. s_ei olosik kuiŋkaam mennym mutta ne halus sitä niin̬ sanoo_tta no häm menöö ny, [et]tä hän_on nii huanoŋkuntoone. mä sa_tta kylhän [te] tääläki saatta maata. kun_ei sairaalhan̬ silloov viäty, sitä kuŋ kotona hoirethin.

SKN-sarjan vihko: 29.

Kirjoittajat: Eeva Yli-Luukko ja Jaakko Yli-Paavola.

Julkaisuvuosi: 1987.

Kielenoppaat: Otteljaana Paakkunainen (s. 3.11.1882) ja Paavo Kupiainen (s. 15.11.1873).

Murrealue: Savolaismurteet, Savonlinnan seudun välimurteet.

Äänitteiden signumit: 3543: 1 (OP) ja 4280: 1 (PK).

Litteroitu näyte:

MP: Sillo ei vielä olt konneita juuri siihe aekaa?

JP: no ʾei mittääk konneita. se ol' kerta kaikkij̀aaj jotta piti tehhät työt ilemaŋ konneita. ku ʾei ollu, ompelukonettakkaan ni, ni, käs̓illä kun ʾol',. mie muista sen ʾihaŋ ku ol' semmonen tavalline riätäl' olevinnaaj käö taloloissa ja se ompel' käs̓illä. enneŋ ku siitte ilemestyy konneita.

jotta, jotta niillä ol' sitten niillä, nii,. ʾennenniiŋ kun niitä taloloissa kä̀y̬ niitä, riätälii ja, mies-, riätälii ja ompelijoita ni, sitte ʾilemesty jo niitä konneita jotta ne konneela ompel' mut ne iha, ompel' käs̓illäkkii. ja nài̬set kun, kun tuota, sitä pellavasta, viljeltii ja siivottii ja, ja kuvottii sitte, pài̬takaŋŋasta palttinoo iha. niŋ käs̓illä ommelt̀ii ja miehille ommeltii housujakkii, käs̓illä.

se ol', se, se ol' se nypleemine jotta sitä sai̬ valavuup pitkät illat ja pitkät uamupuhteet, jotta sai jottaip piällesä. ku se ol' käs̓ilä kaikki, nakerrettava.

ja niitä, niitä p̀yykitäs sitteŋ kovile ʾensi ʾenneŋ kun niitä nyt, sai niim pehmenemmää [j]otta voi pitteep piälläsä ni, niitä pi(ettiin niitä kaŋkaita tuolla nurmessa kuŋ kesä, kesä tul’ ku, kevveelä kuvottii nii sìtteŋ kun nurmi kohos̓ ja, satel' ja auriŋko pai̬sto no ni sitten ne valaken̓ sielä ja, ja pehmen jotta niitä sieti pitteep piällääm mun [= mutta] niitä pit ensi siivotan nii hirviisti jotta läks ne, ne pä̀i̬stäret ne pistelikkäät ài̬ǹeet läks pòi̬s niistä, niistä pellavaista, jotta sai̬ puhtaar rihma. ja sitä keträttii siittev veittiin nii jotta, siinä vokit làulo.

MP: Vieläkö teillä om mielessä tuo pellavan kasvattamine?

JP: no eihä siinä mitä olluna kun nee, ne tùta kylövivät sem pellavaan ni se, kasvo niŋ kum muuk̀iiv vilja ja ku,. ku se ol' sitte, siinä kunnossa [j]otta nyhtee ni, se nyhettiiv voa sitte.

MP: Käsin nyhettii?

JP: nii eipähän̬ sitä nyt millä! ei nen niitä, leikattu sirpillä eikä viikatteella nehän nyhettiiŋ käsilä.

MP: Entäs sitte ku ol, nyhetty?

JP: siitte ʾotettiin niistä kun niihen tul' ne, saottii sylökyks niitä. piähän ne nappulat ja niissä ol' siemeni(ä. nin, se ol' sitte semmon̓e, semmonel làu̬ta joss_ol' ne piikit, sahattu ja, teroitettu ni, siinä rassattii siitten niitä sylökkyjä joista, jotka kuivattii siitte ja niistä sai siemeni(ä. pellavassiemeni(ä.

ja siitten ne jouti, jouti viijäj järv̀eeŋ ku, niist_ol' suatu ne, siemeʾài̬ǹeet. sitojas sitte semmosillev vihkoloilej ja,. ku ol' niitä, ruis(oloki(a pitki(ä niistä, otettii sitteet ja, si(ottiij ja siittej järv̀ee ne likkoo, ne pit liojottooj järvessä, ne pellavaat. niist_ei tullum muute hyvee. siitten niistä eroi se,.

nyt mie, ʾolin niŋ ku erreyksissä em muistana jotta se val-,
vas'teem [= vasiten] pantii seisomɔan tuu [= tuo] kello jokohan
nyt_o aeka mitem pal'jo?

MP: Se ov vähä yli puoli kolome.

JP: pitä̀s̓ miun tässä johonniih hommaar ruveta.

MP: Jos pikkuse aikaa vielä puhutaan ni tuo, nauha loppuu ihan kohta.

JP: [ja]ha. ʾehem mie en ymmärän nyt_että mite se tuo tapahtuu.

MP: Minkä tähen ne sinne likkoov vietii?

JP: no, niistä ku ei muute suanunna sitä, sitä ài̬netta mitä, mikä̀ se, vuatteeks rupes kelep̀oomɔan ni s_ei, muutel lähtenä irti. ne pit lijottoos sielä, järvessä ja siitte, sitte hajottoot tuon̆ne, nurmeel levittee, kuivamaav vielä, ja ne ol' sielä nurmessa, satteessa ja pä̀i̬väpai̬steessa ja siitte kun ne, siitten niistä eroi se, se se, se ainep pois mikä ei kuuluna siiher rihmaa eikä siihe, vuattes[en]. semmos̓ta pi-, pistelikästä, karkiita, ol' se, ol' sitte se pinta.

SKN-sarjan vihko: 14.

Kirjoittaja: Pirjo Särkkä.

Julkaisuvuosi: 1982.

Kielenoppaat: Albert Vartiainen (s. 5.10.1892) ja Ilma Vatanen (s. 20.6.1887).

Murrealue: Savolaismurteet, Pohjois-Karjalan murteet.

Äänitteiden signumit: 3137: 1 (AV) ja 3140: 1 (IV).

SKN-sarjan vihko: 44.

Kirjoittaja: Sari Eskelinen.

Julkaisuvuosi: 1996.

Kielenoppaat: Amalia Lintunen (s. 9.2.1888) ja Heikki Toropainen (s. 30.8.1884).

Murrealue: Savolaismurteet, Pohjois-Karjalan murteet.

Äänitteiden signumit: 3428: 1 (HT) ja 3595: 1 (AL).

SKN-sarjan vihko: 24.

Kirjoittajat: Heikki Leskinen ja Raija Miikkulainen.

Julkaisuvuosi: 1985.

Kielenoppaat: Kaapriel Kuntsi (s. 9.4.1881) ja Anna Savolainen (s. 15.4.1898).

Murrealue: Varsinaiset kaakkoismurteet.

Äänitteiden signumit: 10521: 1 (AS) ja 14320: 1 (KK).

SKN-sarjan vihko: 9.

Kirjoittaja: Leena Sarvas.

Julkaisuvuosi: 1980.

Kielenoppaat: Aukusti Hiltunen (s. 10.7.1872) ja Tuomas Partanen (s. 21.7.1885).

Murrealue: Savolaismurteet, Pohjois-Savon murteet

Äänitteiden signumit: 5055: 1 (AH) ja 7111: 1 (TP).

Litteroitu näyte:

EL: Outtakos työ nuorempanna metästännä?

TP: ʾen. ʾen ʾolleŋk̀AA. kum minull_eij_oo ʾollup

pyssyväkk(ääk) ku, par̓ viikkoo minun nimissÄ. milloŋk̆kAA, minä oon sanona että minä sä̀elym pyssytÄ. ja sekkiit tul' kun, viina-, kokilta, varastanneet, ʾottanneet, nuo, pol'liisit, pyssyj jä, sittä tuota, ʾyhty Lapillaheŋ kirkolla minnuu se viinaŋkokki ja sano että tuota, nimismies sano että "jos lööywät semmosem miehej johoh hä̀l luottaa ni, soat pyssys pòes kahev viikom peästÄ, ja se maks̀aa se joka, ʾost̀aa sem pyssyn sulta". se tulloo ja minu(a alak̆kaa taluttoov voan sinnev vallesmannii ja sano että, "lähes sinä se pyssyʾ, kahtom̀aa ja otaʾ, nimmiis, se̬e̬htemeŋkymmentäviis markkoo maks̀AA, haaolikkO". minä_että "em minä hèi̬tä tarvihtev" voaʾ, se kiusas kiusas voaj ja sittä (sattu) rahhookii että minä annon̓ silles sej jÄ, nimismies sano että "kahev viikom peästä soat tullah hakem̆maaj ja, soat, ʾampumaluvat ja kantoluvat ja, ni se, soap tämä Samppa", M̥, se ol' Samppa SamppA, mikähäl lieʾ ʾollus sukus̓is se viinaŋkeittäjä ni se vallesmanni sano ettÄ "tämä Samppa soap (ser) rahasaʾ ʾettä tältä eei  määs se pyssy, valtijokkiiʾ ʾe̬llää (siltä), va-, vahiŋŋOtA". nii̬n ni̬ se siinä tappaaoksessa  tul' ja, minä kun sittä hài̬n sem pyssyj ja minä ʾot̜in niitä tarp̀eeita sieltä, kirkolta matk̀aaj ja, ku se ʾanto seʾ ʾostoluvA, sìttä, mè̬i̬jän sèowul'la ol' niitä mehtämiehi(ä kaks̀iip pòek̀OO NI, ne sieppas̓ sem pyssyj ja, kulettelivat meht̀iä niiŋ kàuvoŋ ku,  sittɛ he̬rkes ku ʾamitsuonit loppU.

N minä sano että "ʾe̬e̬ minä e̬n ʾostat tòesijA". sIttä tul' semmonem pòeka joŋka miel' tek pyssy(ä nim minä sano että, "sata markkoo ni ʾannam männÄ. paam matk̀aas̓". ni (jo) se̬n minä oov voam pyssymiessä ʾolluNNA. e̬e̬hän se semmonem, vetele ʾettÄ, niitt òes niitä amitsuoni(a nyttiiv vielä jos ʾeeivät òes, pòejat, kuletelluNNA. no em minä viihtinnä niitä kielteekkää ʾeekä ne kysynnääk kun, ʾottivat ja mänivät vOA. NII se on se̬mmone, pel̜i ʾe̬e̬̬ ve̬tele. minuv vel'mies ʾol' ʾaŋkara mehtämies. nämä pòejat kansan niʾ, ʾon nämä kääönynnä, jänikseʾ  ʾàena rommaaottamassA. ja onhan tuo, toa mikä on teäällä tuo mies, ni ʾollu, Ve̬e̬̬ikko pòeka niʾ, hirviporukassAAʾ  ʾÀENA. että hirvenniik koat̀AAvAt JA, sittɛn niitä sy̬yw̆wÄÄ.

se tääöt̆tyy siihenniiʾ  ʾollat tottuMUstA. ja halu tULLA, ʾòek̆kee mehtämies ni se eʾ  ʾeei joouwaʾ ʾeei  moatA. meht̀uu(àekana. niitä kuŋ kaks tulloo ʾyht̀een niin̬, ne òekkeeŋ kyykyllääh hoastel̆loo tòesilleeʾ ʾettä "miteŋkä minä sihtasi". (vòe) minä niilleʾ ʾoom monesti, naaoranna että tuota, ne ʾon sitte topakkANA.

SKN-sarjan vihko: 7.

Kirjoittaja: Leila White.

Julkaisuvuosi: 1980.

Kielenoppaat: Oskari Annola (s. 28.6.1884) ja Miina Jousharju (s. 20.6.1885).

Murrealue: Savolaismurteet, Keuruun - Evijärven seudun välimurteet.

Äänitteiden signumit: 2804: 1 (OA) ja 2806:1 (MJ).

Litteroitu näyte:

TT: No, mitenkäs niitä lehmiä sitten, tillattiiv vanhaan aikaam minkäslaista se, homma oli?

MJ: no niitähäm piti silputtaa ei niitä saanukkaa heinillä tillatan niiŋkun nyt. niillehäm piti tehäs sil(i)ppu(a iltaa, aamu(a ja, vielä päivällä käywä antamassa heini(äkI. sĕ olikip paljo toisemmalaista kun nyt, eihän nyt tillatak ku kaks kertaa päivässä. niitähän̬ sai iltasella useiŋkis silppuja leikatas sitten siellä riihellä pime(ähämärässÄ.

TT: No mitenkäs niitä silputettiin sitten niitä lehmiä?

MJ: nò nehän silput kasteltiij ja, ja sitten niihin niin nè looliil laitettiin (ja) jauhoja sekka(h)an̬ syötettiin semmosista loolista, lehMILLE.

TT: No mitenkäs se, minkäslaisia ne navetat oli sitte?

MJ: no ne oli semmosi(a van niiku nyky(ääŋki om muutam- vielä paljom meilläki o, puunavetta vaaj ja, niissä parrellaijat puusta ja,. vaikka minulla eij_oo enää ku yks lehMÄ, enne ol_ollu, kyllä enempi karjAA VA, ehäm minä voik kantaav vettä et-, tahot tuolleŋkaas sahaak ku oŋ kaivo kaukANA.

TT: No mitenkäs sinne, siellä Söyringissäkiv veikös ne sinne ulkoniityille niitä lehmiä?

MJ: ei viety siin- niissä, ei viety reŋŋännyv viijä että niitä pi(ettii yötä olleŋkaan niittyillä sillon [sic!] mutta nyt kun nämä tiet on tullun niin ne ei kuleta ne aitaa ne, jonnekis sinnev vähä eemmäks kuuluu sieltä. van ne sai aina kot̆tiin ne kulkim metässä silloŋ kum minä oo ollun nyt_on niiŋ kauwa, ku min_oon̬ siellä ollu.

TT: No pitikös sitä paimenessa sitten olla?

MJ: keväil̆lä, keväillä oltiim parila viikolla opetettiin NI, noi oli nuorta karjaa nin, ne meht-, sinnel lehmii että ne seuras. ja sitte niitä sait ruweta hakemaan taas kesäm päälleŋ ku ei ne viihtin(y)t tullak kot̀II.

niitähäj joutu hakoom minäkit tulil lehmähausta kerra yhtenä yönä kahe aikana, ku el löynnyl lehmi(ä ja (ai) vielä eksyn sitte. aina meni lähelle Evijärveä. sieltä kuulu koira(e haukkuminen ni minä rupesi epäilem̆mää että kyllä nyt on harhatie eessÄ JA, palasin takasi ja palasin ihav väärältä kantilta sitten tulin̬, oli isò, semmonen ne sano jokskik Konipurok sitteŋ ku minä esitim miŋkälainem paikka se oli ni, siinähäm min_oli ihmeessä päästäs sem puro yli. vam piti vaa ajatukset_oli että siitä pitää yli päästäm muute ei tuus Söyriŋki(ä. kyllä sitä kauvvam minä oli hukkatiellä siel̆lÄ.

TT: No löytykös ne lehmät si-…

MJ: ei, ei silloŋkerralla löytyny lehmiä.

TT: No missäs ne lehmät sitten oli sillä kerralla?

MJ: ne oli tullut toiseŋ kautta kot̀ii lehmät, ja ku oikeeŋ kauwan kallaa niitä nii ne rupe(aa se kello valehtelemaaŋ korvi(a sitten ni että nee aina oli kuuluvana sieltä eempää ja, minä aina painov vaa eemmä. ja ne oli tullut toiseŋ kautta kot̀II.

niitähän̬ sitä sai hake(a, ku ei ne viihtyny kun ne kauwaks meni niin, tullas sittem muuteŋ ku hakemalla. ja niin ne haki toiset talotki si- kyllä ne vapaastim metällä sai sillo olla itikat van niihän nyt_on [sic!] muuttunum [sic!] kaikki ei oo aitoja eikä saa ollam metässÄ.

SKN-sarjan vihko: 36.

Kirjoittaja: Marja Kantonen.

Julkaisuvuosi: 1993.

Kielenoppaat: Antti Leino (s. 14.5.1887) ja Anni Mustola (s. 14.6.1886).

Murrealue: Varsinaiset kaakkoismurteet.

Äänitteiden signumit: 2443: 1 (AM) ja 4335: 2 (AL).

Litteroitu näyte:

MP: Miten niitä, lampaita enne vanhaa hoiettii?

AM: no, ehä niil muuta koha vettä anto ja, jos pä-, kuka raassi antaa vähä suur̀uksi(a ni, lihavampi(aha ne sit olliit. saiha niist ain villoja eihä niist muuta nyt ja sit syksyl tapettii.

MP: Pestiinkö niitä, koskaa?

AM: mitä?

MP: Pestiinkö niitä lampaita?

AM: no, jos ne ol likàsi(a ni, p- pestii taas niitäkii, sìtte. saavii pantii, taikka sellane suur putina, siihe pantii vettä ja lammas pantii siihe ja pestii siinä. oom mie teht sitä̀kii työtä. sillo ko lampaat olliivat.

MP: Kuinka usein ne, kerittii?

AM: no ku, se kerissimen_ol ku, jos_ol hyvävillasi(a ni kerissiivät nii ku, neljäkii kertaa vuu(es mut jos_ol huonovillane ni kolme kertaa ei myö kyl keritty aina ko kolme kertaa. kertaa.

sìt kasvo se, tää syysvilla niiku paremp sìtte, ko, sillo kevväil̀ä, niiku se warpatakku ain enne vanhaa sannoivat ni, se kerittii, ni sitt_ei kerittyn̆nä enne ko, nii ko, enne vanhaa ain sannoit et "Lauri lampaat kerissööp" ni, sìt lauripäivä aikannà. eik se lauripäivä ole niikɔ, jossloka-, tuota elokuus vai mis se o, muistaaksei. ni sìt, mut tuol sywäm̀aassa ko, juoksiivat ni, millo sai sìt kii mihikii aikaa sìtte.

MP: Mikäs se oli se varpatakku?

AM: no se_ol se, sillo talvel, talvella, no ko sit kevväil kerittii nii ko, lummii lähessä ni, lähös pois, ni se o, sitä sannoit warpatakuks.

MP: Oliko se hyvvää vai huonoo villaa?

AM: no se ol huonowa, semmoista, tietäähä tääŋ ko ei k-, raassint hyväst vaali(a kesä-, talvel̀a ni, ehä niihi nii hyvä villa kasvant. mut kesällä sìtte ko kuka, pit viel, jossai, haassa ja muu [= muualla] ni, ol vähä paremp villa sìtte.

MP: Entä syksyllä?

AM: no syysvilla ol niiko kaikist parrai sìt ko jo käivät äpärikössä ja muu [= muualla].

MP: Mikä se oli, nimeltään se villa mitä kesällä leikattii?

AM: no, se ol se warpatakku sìt sannoot, sitä sannoit niiko kesävillaks ja sìt, syksyl syysvilla.

MP: Entä talvella?

AM: no, ei niit talvel ko, sillo joulu(aikan sìt ke-, joulu(aikaŋ kerittii ni, em mie muista miks, sanok ne sitä nyt vaa, talvivillaks vai miks ne sitä sano.

MP: Miten ne ennen kerissiivät lampaat?

AM: seŋ ku käytii istumaa sin läävä latti(al ja pantii lammas jalkoi vä-, tähä, jalkoi vällii ja, alettii k- keritä istuvillaa mie kerissi aina.

MP: Ei sitä mitenkään kiini pantu?

AM: no, jalat pantii kii.

MP: Mistä se alotettii se, kerissemine?

AM: nò, van-, vanha sana taas_o et, sikijö(ä sivust pässi(ä pääst, ni, emälam-, tuota, uuhi(a aina, tavotettii et sivust, l- mut-, sit, nii ko mie sano et vanha sana-, -lasku on et tuota, siki(ävvää sivusta ja pässi(ä päästä siitte, mut ehä niitä pässilöitä oltkaa sivust, sivustaha mie, ku mie oli lapsen_oppint jo tekem̀ää ni, sivustaha mie ain alotteli, keritä.

MP: Joka paikastako otettii villa pois?

AM: noo joka paikastaha se pit ottaa.

MP: Mitä sille, sitte tehtii kun, oli keritty?

AM: no, no niit, niist sai sìt sukki(a ja lapasi(a, ja kuwottii veikkone, miehillekkii vaatteita, ehä sillò, miss_olt, ei olt nii ostaa, vaikk_ois kaŋŋasta olt mut sitä ei olt nii paljo rahhaakaa ei nyt tuota, jokahisel_ois o-, ostant se pit jot- tehhä omma-, ommàkii, omast varastakkii.

MP: Mitä sille tehtii enne kun siitä, voitii keträtä sitä villaa?

AM: sìt raasittii.

MP: Millä ne raasittii?

AM: sellasi̬l, raasilla, sìt jo, tul tänne, huopatehtaal vai mis se ol sìt, et, siel raasittiivat siitte. mut, oikee semmoist, raasit näin_ikkää seŋ ku alettii vettää vaa, raasi(a, närskyttää.

MP: Oliko muuta ku valkeita lampaita?

AM: no, vähemmi t- niit_ol niitä musti(a, jos kell_o ol. mut, ei meil taint ol mustaa yhtää ain käytii sìt vaihtamas kell_ol musta lammas ko ei meiläkää nii mont, nii, montaa oltkaa (ennää).

ol, yhtee aikaa ol, tais_olla kymmekuntakii mut tuota, siin, ne-, viis ja, muu, mutta ku meitäkii ol suur sakki ku, sillo ku ele- erettii [sic!] viistoist heŋki(ä ni siin sai jo, ostaa sekä tehhä isse.

SKN-sarjan vihko: 38.

Kirjoittaja: Jorma Rekunen.

Julkaisuvuosi: 1994.

Kielenoppaat: Juho Jokila (s. 8.12.1876) ja Saida Kivilä (s. 5.5.1890).

Murrealue: Lounaiset välimurteet, Turun ylämaan murteet.

Äänitteiden signumit: 3309: 1 (SK) ja 6023: 1 (JJ).

Litteroitu näyte:

JR: Niin nel lampaat, [susia] pakkoom menivät?

JJ: nii, menivät ne aeraŋkulmaa saakka mut_ei ne osanne sit va,. ja lampaall_òli simmone sisù kans sit, konn_ei, hän näkè ett_ei häm miheŋkäm paasnyk konn_e häj juaksemises pärjänny eikä, eikä aerois tarvinu - lammasham mèni päi sit vaaj ja töppäs tomttòn, konttìs maahà. ja sè, oli hänè miälest ni ihmèlist, et ko se, pualustus tulè nin̬ se tulè sit vaaj ja se on sit simmone, mimmone hän_on sit mut jokàne näyttää sen sit sev viimese mahtavutes vaa.

hjuu ja sit, susì karas, niskaŋ kiij ja löi tomttò, ylì selkäs sit löi päähä, taik nummee seljäläs ni(et, yhtikä muuta ko jymä̀tti ja, ja jätti sihej ja sit, kahmasi toise. konn_ei toisekka menneep pakkoo sik ko ne olìt niim peljästyksis. sit toise, sit hän huusi si jo ek kyl, et_"älä̀ kaikkì nutìkoittè!" sit se, kolmas jäi sit_ottamat ja,. ja enèmä niit lampaall_òli niin mutt_et, susìki sit kans pelkäs. mut, sitä̀ em ma muista jos, susì yhre sit mahro härìsäs viärät taik, kui sel lait_ol mut_ei suŋka susì sentä̀ nii rohki(a ol_että niit, siit_ols_ottanu juur. m̥.

JR: Kävikös se susi, lehmän kimppuun?

JJ: ei se pal lehmä̀tteŋ Gimppuun_oik̆keŋ käynys suŋkà. mùtta ko, kyl se joskus_òli vähä ahristanu mut lehmät_olìvak kans nii, tottunu et ne menìt sik kans kaikki yhteel laumaa ja persèt_oli, rik-, riŋki sisä̀pual sit ja siin sit, ko(ètettin_ollap piikit karhi(anas. mut pikkuvarsalihà sè pìti ollas sit kovi hyvä̀ et niit se ahristi kamàlasti. että va-, he(ònen_òli hukas ko sill_oli pikkuvarsa. et sen see sit tahro väkìsin_otta.

tommotton_ooli välist jokù laròseinäviärikin_et, ko he(ònen_ol saanu, varsam persees taik(ka) sit seinää va-, seinnää vastà sit ja löi se hyppäs sii sit koko, ajà sit_etùkäpä̀lilläs_ylö̀s ja alès sit ja susi, meeni sinne ja tänne juaksi ai siit, ohìtte ja pìti siit sit kraapasema. mut jokù he(onen_òli pelastan̆nuv vaaŋ kun_ooli ollu oike, nuar ja hywä he(one, ettei susì saanuk kii. ja susì òli he(òseŋ kanh, he(oseŋ kurkus kans kovà olluk ko se sai, täält sik kraapastùu nämät, valtasuanep poikki ni, ei se he(osel mittä, hywä̀ ollu.

JR: Puhuvatko ne, vanhat että, susi olis ihmis-, ihmistä, ihmisen kimppuun, käyny?

JJ: ei, ei ne ihmisille o-, ollu ollu ko jossaan se ooli sit_ollu, sii vähä enneŋ ko nep pois men̆nìt suret, jottà lapsì vähä ollu ahristanne mut,. ja kyl ne sit joŋkun_òli syänee jossàn_erä̀maan korves mut, ei ei simmottòŋ kon nes saanee niit_olsivat. vaikk_ei sillon_ollum mittä̀ŋ kiartokoului eikä semmottii. eikä sillon_olis kaa-, semmone luannistanukkaŋ kukà kakàrist_olis, mettäpolùl_uskaltannu mennä. hjuu.

SKN-sarjan vihko: 17.

Kirjoittaja: Marjatta Palander.

Julkaisuvuosi: 1983.

Kielenoppaat: Antti Lappalainen (s. 23.4.1882) ja Anna Rummukainen (s. 21.2.1892).

Murrealue: Savolaismurteet, Pohjois-Karjalan murteet.

Äänitteiden signumit: 6807:1 (AL) ja 6905: 1 (AR).

Litteroitu näyte:

JR: Sillo ei ollum mitää, pesuaineita noita, pulvereita mitä nyt on.

AR: ee mit̆tää. nop piti ne vèissä tuotàʾ, suopakivvee vähä. mut ensimältä eihä sit_olt sitäk̆kää. va sìttä minä kum muistan ni sitte pes- s- s- suopakivvee panivat vähä siihev vetteen.

JR: Mitäs se suopakivi oli?

AR: s_ol’ sillä pyykkiihip pesivät ja suoppoo kèittivät semmos̓ta kot’màesta sàepotta kun teht̆tiin. elukoehen, rasvat otettiij ja (n)e suolet puhistettiim puh̀taks ja, sittɛ pant̆tii sitä suopakivvee sekkà ja, suuressa muurpaassa kèitettii siitä s_ol’ kot’tekosta suop̀oo. suovaks sanottiii se_ol’ kot’tekosta sàeppotta. ja sillä pestiim pyykki.

ja se tul’li, hyviŋ kàu̬nista se sàepu̬. se tul’ niiv valak̆keeta ja kevyttä sìttɛj jotta,. minä oo sitä kèittänä ja tiälä yks_opettaj̆jaa haki minulta sota(àḙkana sitä. sano hiäm pessöö ihan nu̬amojjaa sillä, sàeppoola. kun_ei suatu ostosàepOttA. van nyt eij_oʾ ʾolt nyt_on tehtynä vuan niilä puluveriloila kàḙkki pyykki.

JR: Jos työ sen, pyykim pesemisev vielä oikeen tarkkaam puhutte
ni_että miten se sillon, entisee aikaa?

AR: no ne vanhaan_àek̆kan tekivät sillä tavala_ttǝ, sillä suovala, haŋkasivat ensin niitä vuatteita, näiŋ käs̆siisäv välissä vuah haŋkasivat. tuol̀a tavàvala. jaʾ, sittɛ, por̆ròim pḙäle, panttiin t- ǝh, kòevutuhkat korvvòiN. ja ves kum muurpaassa kiehu ni se pant̆tiin sittɛ niihen, tuh̀k̀iim pi̬älej ja sittɛ hämmennettiin, seh. s_ol’ ʾihan sekasik ku se hämmentivät sen tuhkat siihev vettè.

sìttɛ hiilet otettii siitä pḙältä hyvin tarkkaam pòes, mitä ol’ hiilello-, hiil̆lii vähä, ja sitte se kirkas livep panttiin̬ sittɛ pattaan, takasi. ja siihe sittɛ, valak̆keet vuatteet kiehummaa. semmos̓t_ol’ siihen_àek̆kaa (se_ol’) sitä liveppyykkii.

JR: Tuolla järvelläkö ne käytiin sitten…?

AR: no järvel̆ä. järvellä ne kä̆öt̆tii_ja, s_ol’ ihaŋ kumma kun niistä tul’ hyviv valak̆keita ja korreita. järvelä kä̆öt̆tiin nuita, korvoloissa pursuttiij ja, avannossa huuhottiiŋ kaks kolome kert̆too ja, kyllä niistä tul’_iham puht̆AAt.

JR: Eikö se kylymännyk kun sielä -?

AR: miŋkä tähe s_èi kylmänä! piti jo töppösessä viimeh huuht̆tooʾ ʾàina ihaj ja muuttòʾ ʾàina kylymihä se ku_ol’ tuo àina purku ja pakkan̓e. no sìttä tuot̆tiiŋ kot’tiin, joko tuppaan tahi, m- meilä ku_ol’ tuo siltanavetta nim myö viettii àina ne korvot sittä navettaaN tahis sàonnaa j̀a, sittä kuumen̆nettiin, puhas ves̓ kuuma ves niihem piälej josta, ne vi̬ännelttiim pòis. niitä kun_ei olt niitä liŋkoja eikä mittää ʾENNEN NE, piti vuaʾ, käsin, kàikki tehÄ.

JR: ja sittek kuivattii?

AR: sìttɛ kuivattiin. jah, èikä olt rào̬toja millä silitet-, silitteekkä [!] ne, pant̆tiiv vuan, òijottiiŋ kaŋk̆kaat, pàijat niiŋ kun̬ hòusuttiim miestej ja, kàulluuspualika-, pualikan ympärillä ja, sitte_(ol’) semmon̓en, tuota pitkä làota siin_ol’ kä̆insija sit jolla piettääŋ kiini, ja semmoset hamp̆paat siinä. sillä kàolattiin. lakanat ja pyyhelliinat tul’ òik̆kee hyvvii ja silleitä sillä. mie suotan tèilen nä̀ytteekkìn ne kapineet meil_on nyttiin ne vielä. pyyhelliinat ja lakanat niilä puhis-, kàolattaan nyttiiv vielÄ.

JR: Ja niillä hyvä tuli se jälki?

AR: hỳvä tulloo hyvi sillee tulloo. pyyhelliinattiin ne_on niim [!], hyvä, hyväks silij̆jää_tta, ei niitä ràowala, suas sem paremaks. ja joka talos̓sa ʾon tiällääv vielä ne, semmos̓et jòila, nyt silittäät pyyhelliinat ja lakanat. se vu̬a_tta, muut vuatteet silitettääj jo nykysir ràowala. mikä, missä on, hellala piettävä ràota miss_on̬ sähköràota ja,. meillääʾ ʾoŋ kyllä molem̀at ovat.

JR: Mite usein se pyykki sillo, pestiin?

AR: no suurissa jòukos̓sa kahev viikom perästä piti pestä. (si)tä jo kerty siks pal’jo sitä pyykkì_ttA s_ol’ kahev viikom pyykki àina.

JR: Siinä päivä men?

AR: pä̀evä män̓. ja tòi̬sena pä̀e(vä)nä sittä ne, viäntämmääj ja, viännettiij ja kuivam̆maam panttiiv vastA. nykysih̀ä sitä èi mä̀p pä̀ev̆vee kun ne konneela teh̆hää. n_oj jòutusat meilläʾ ʾoj jo pyykki korissa yks osa pyykkii tänä pä̀nä kum pes. se jòutu nii sukkel̆laa.

JR: Olikos sitä taloissa ennem paljon sitä, vuatettavaroo?

AR: no ol’ sitä pellavàista ja liinas̓ta. miehel̆lähän niitä ol’liih̆ hyvim, pal’jo niillä ol’ monet ja monet pàijat ja, hòusut alushòusuj(a) ja,. kỳllä sitä kum pellavasta ja liinnoo kasvatettiin niŋ kyllä ne èi e ne vu̬atteem puutteessa olleet. van èihän ne ʾolt niih hienoja kun nyky(àijam pàijat oN. ne_ol’ niitä pellavais̆sii vu̬an. van sittɛ ko sev [!] ruvettii semmos̓ta ykspiistä kutom̀aan, hienomppoo pellavapaltti(noo) ni, s_ol’ sitteh hienomp̀oo kun tämä tässä josta teht̆tiim pài̬toja.

SKN-sarjan vihko: 21.

Kirjoittaja: Maija Länsimäki.

Julkaisuvuosi: 1985.

Kielenoppaat: Kustaa Virtanen (s. 29.10.1876) ja Eriika Lehto (s. 21.12.1872).

Murrealue: Hämäläismurteet, etelähämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 437: 1 (KV) ja 766: 1 (EL).

Litteroitu näyte:

JS: Mitenkäs se niinku toi siantappaminen oikeen, suju?

EL [osaksi yhtaikaa]: no, si(antappaminen sitte, se, te-, tapettiin_ens ja sik  kuumalla vesellä ka(i)kki karva kaltattiim pois siit, ja, putsattiij ja sit, taas vast sisukset_otettiim pois. sin täyty ollak kiahuvaa vettä ku sikaa puhristettii. ei se lähten̆nyh huanolla vesellä. ku kaikki karva, otettiin nim puhtaaks (ku) sil̆lä kaltattiin̬ sillä kuumalla vesellä, kiahuvalla vesellä nii.

JS: Mitenkäs ne sen hengen otti siitä? Löikös jollai?

EL: ei ku, am-, ennem maa(ilmas vanhaan_aikaan niil lyätiim mut nyt_ampuuvatte.

JS: Eikös ne kuristannu entisaikaan? Semmosen narun kanssa koskaa?

EL: eei, niiŋ kain neek kuristi ja sit löivät sihen, ottikoon sit_että se kuali. em mä muista yhtään_enää sit ky-, kyl̆lä minä, aina olij joka kerta lahrin tevos ku tehtiil lahti(a mutt_em minä muista enää,. ei sitä taittuk kuristaam  muuta ku lyätiiv vaan se, että se pyärty ja sit pistettiin, tost kurkku a-, auki.

JS: No mitenkäs kun ne sen karvan kalttas pois eikös ne, eikös ne tuliem
päällä, käyttänny?

EL [osaksi yhtaikaa]: ei no se oli, tämmösellä pöyrällä sit taikka joŋku telin(ee)j ja, sә sika siij ja siiŋ kaltattiin sit. pantiiŋ kuumaa vettä ain̬ (sem) mukaan_että, se, lähti sit_ihan niim puhtaaks kun, ollav voi. mut si(annahkakin_oŋ kiva ku se on, sika nyljetää. voij jestam mut se on si(t),. ei, se om paljo rumempi ku se nyljetääŋ ko se ko se karva siit vaaŋ kaltataam pois. ja si(an nahkaki se on sit niil lävillinen̬ siin_on sit läpee,  ku se karva sinne, läpittet tulee.

JS: Mitenkäs se nyletään?

EL: kuiŋka?

JS: Mitenkäs se nyljetään?

EL: no, sitte ku elukka nyt, amputaan_(e)ttA se kualee se pannaan sit tommoseen̬, johoŋki te(l̆linGim) päällej ja, sit, piirretään se noin_auki ja, sit ruvetaan siit, veitteŋ kans nylkee noin̬ sitä nahkaa irki ja sit veretääŋ kärelläki sitä ja, (se), sillä viisin se (nahka) ja sip pannaan̬ se kiikkii. tehrään, kiikkipuu ja sit pistetään (siihen)_että saa sit sisuksep pois ja, kaikki sik ku se oŋ kiikis. niin̬, sillä visin̬ [sic!] sika, ja elukka, nyljetään̬ sit vaan nahka ja, nahka otetaam pois mut se oj ja suuri kun, elukan nahaaŋkin_ottaa poih nii, se on sit suuri vuata.

JS: Mitäs ne siitä siannahasta teki ennen?

EL: kuiŋka?

JS: Mitäs ne teki siitä siannahasta ennen?

EL: no, hevoseŋkaluja. hevoseŋ kaluja sit taas, neet teki niist si(annahaat_ei se pitän̆nyv vettä eikä mitääŋ ku se oli niil lävelline. se oli niil lävelli(n)em mutta hevoseŋkaluja siit tehtii. hev-, kaulapaita ja, tommosi(a nym mitä hevonen tarttee.

eikä neem mones paikkaa seŋtään nylkennykkä siim meni rasvaa niim paljo hukkaa,. se, ihar rasva sihen nahkaaj jäi ja se oli sit, niin [sic!] paksus rasvass_ett_ei neep paljo nylkennykkä. mup paikka paikov vaav vähä nylje-, nylkivätte.

SKN-sarjan vihko: 34.

Kirjoittaja: Juhani Pallonen.

Julkaisuvuosi: 1992.

Kielenopas: Sofia Sihvonen (s. 10.6.1889).

Murrealue: Kaakkoismurteet, Inkerin suomalaismurteet.

Äänitteiden signumit: 7853: 3 ja 7854: 1.

Litteroitu näyte:

IS: A mihin kyllää työ naimisii menitte sit?

SS: sit, meijäŋ Gyläst_ol' kakskymmenD-, viis kilometrii sinne KelkkolaŋGylleä sitä sanotti Kelkkolaŋkylä. ja, mie sit sinne mänin na-. ja miun_äit'iin_ei ois laskennut sinne ko siel_ol', puol' kylleä venäläisii, ja puol' kylleä, suomalaisii. a mie en osanD yht sannoa sannoo, venättä. meiŋ kyläs Suomessa_ei olt, venäläisii.

n̓i ni, sit, en mie sin n̓iŋku ois männytkää ko ei ois se sulho ollut n̓iin, kilt't'i. se ol' niiŋ kiltti ja sievä poika jot. mie n̓iit pahhoi poikii en tykänD. mie, tykkäsii voa kilt't'ilöist. se ko ol' kiltti n̓i, myö käyt'ii yhtessä [sic!], rippikouluskii, häneŋ kansaase. ko tul'imma sielD rippikoulust meijän, siel siel kirkos piettii sitä rippikouluu Martti Jaat'inem piti, meil ser rippikoulun. meit_ol' nel'kyment heŋkee, kaheksatoist tyttöö ja, viimeset ol'l'iit poikii. sit ko kirkor rappasii myöteŋ ko tulemma n̓i, tytöt ielpäi, a sit pojat jälelpäi. näiŋ Gokkaattiit kirjallaam piähä. ja se poika ai kokkaattiikki minnuu kirjal piähän, mikä meinas minnuu morsi(aammeks. ajatella, millasii asi(oi. ja siinDä yhellaim män̓, mitäs siD män̓, kolme vuotta. se sama tul'kii sit, meijä kylleä sii kakskymmenDviis kilome-,. no junahaŋ siiŋ käi. junalha se ajel'tii. ja, sil mie jouvui naimisiihe.

voi kui siell_ol' hauska olla. nouset ylleä, kuim mänet ulos voa ne, venakko sattuu vastoa. no, et_ossaa sannoo mitteä. sanom päiveä, ne ei t'ie mitteä. siinn_ol' miul asja enneŋ Go minä [sic!] opi. vot, kui vällee se nuar ihmine n̓eät oppii. a nyt ko oler Ruotsis jo kakskymenDyks vuotta, ruotsin sannaa en t'ii mitteä, en yyhtäkää sannaa. taksa mykkä. ja kud nat. no jos minGän sanav viel os-, en muista. katso nyt se matimaatikka ei toimi en̓n̓eä. juu. ja nuorenna kui hyväst se toimi. ajatella mite hyväst mie osasin, puhhuu venättä n̓iŋGo venäläinen. t'eälläkii t'eäll_o venäl-, Puolav venälä-.

ol'imma sielä leirillä, nyt, nyt justii, tulim pois moantai. jos siell_ei ois ollut Puolav venäläine, n̓i, siell_ois olt hyviv vaike(at olot, ko kaik_ovat ruotsalaisii. mie en yhteä piäse peril mitä hyö miul puhhuut, näyttelemäl vua sii mitä. a se ko peäs peril, venättä, miuŋ kansaim puhu venättä, ja, heil sit hiä sano, ruotsii, hiä osajaa ruotsii puhUA. se oŋ keral n̓iit siirtolaisii. sil, puolalaisel ja ol',. se on oikeem Puolam papirrouva, joutunnut tänne kahel lapseŋ kans. pojat_ovat jo, korke(askoulussa, ja heä yksinnään näi elleä. – –.

se ol' sit niim mukava ko, siel sai puhhuu venättä. ja sai kaik asi(aD n̓ii. ja siell_ol' nii hyvä, siellä leirillä ko mere rannal, ajatella mere rannal. käimmäki uimassa meressä. sit ko ol' se heluntakpäevä kaks päevä pyhheä se ol sellail lomapaikka. siel ko ol' niil ruotsalaisiil tehty niit, mökki(ä n̓iim Baljo kaik ihka valki(oi, kaik ihka valke(a. petäjämetsä katajaŋ kas yhessä kasvaa. se ko oŋ kaunis paikka ni ei huol' syyväkeä ko vast mänet sinne. se on tästä kaheksaŋkymment kilometrii. vasta ko mänet sinne n̓i, n̓i, se jo syötteä se ja antaakii tervyyttä, se sellain ilma(ala, n̓eät se meri. se ol löyhke(ä vaikk_oŋ kylmä tuul' ni se on terveellistä. ja sit se petäjämetsä. meil kotoŋkii myö ko Kelkkolas ko elimmä ni, meil käi niitä, Leeniŋkraatist niitä, kesä(eläjii, sitä varte ko meil_ol n̓iin hyvä se metsä. hyö kesä-, kesäŋkii koko päivät ol'l'iitkii siellä metsäs, kävelemäs. ja miul nyt, mie t'eäl oleŋ käynyt kolme kertoa t'eällä leirillä. minust_on nii hyvä jotta.

SKN-sarjan vihko: 10.

Kirjoittaja: Aila Mielikäinen.

Julkaisuvuosi: 1980.

Kielenoppaat: Aukusti Kurki (s. 16.5.1879) ja Hilja Riepponen (s. 5.7.1880).

Murrealue: Savolaismurteet, Etelä-Savon murteet

Äänitteiden signumit: 3125: 1 (HR) ja 5795: 1 (AK).

Litteroitu näyte:

PV: Jutelkaahan se oikeen tarkkaam mitä sitä ennel laskiaissa tehtii ja syötii ja nii – –.

HR: ja mäkijä laskettii, rokka keitettii ja ehä siinä mittääm muuta sit olt ja, sit läksvät laskemaa mäkkee, mut se ol' tapana et laski(àis(iltana ne ruukkas lämmittöös sàonoo, viimeeks sit ku mä̀estä tu(l').

PS: Olko sielä aikuisetkii mäessä?

HR: ol' kyllä (ne) àikusetkii enne àekaa män mäkkee. sit sitä sanottii ni että, mäkkee jos ei laskena ni pellavas ei kasva että mäkkee laskettii ja sit sanottii että, "hienova pitkee valakeeta vahvoo, sata sylkky(ä nenässä tuhat siementä sisässä", pellaveele sillä viisii huaste(ltii). semmone selaski(àine ol', eikä siinä olt muutA. tuota, pitääks sitä sit er làela sillo jos kuvvoo otetaa ollaʾ, vài nä̀inikk(ii).

PV: Ei ku iha – –,

PS: Samalla lailla voa.

HR: nii ku on olna, joo.

PV: No minkäslainen se ol peäsiäine enne?

HR: no, pi̬äsi(ä̀esenä vua kirkkoom mäntii ehä siinä mitä muuta erit(tä̀e olna), ja sit mämmijä làittovat jA, pi̬äsi(ä̀esmämmijÄ.

PS: Kuinkas se mämmi oikeen tehhää?

HR: no imelòitetaa ensi jàohot ja, keitetää(_a) sit pàestettii. no erittä̀i ol'  niitä,.

PV: jutelkaas se mämmin teko oikeen noin tarkasti?

HR: no myö tehtii mite kukkiit tehnöö ni, myö tehtii niinikkää että, jàohot ku imelòetettii, hyväst, siiɦe àena lisättiii että ne imelòetu, ne o mämmijàohot oɦa ne imelokset erittä̀i ja sit ruisjàohoja làitettii vähä (– –), siitte ko (s̬)e imelòit ni se keitettii, ja sit se ko làitettii ja mämmituohisi(a kyllä ol' että tuohisissakiin ni pàesto sitÄ, tavallaa, m̥, ni semmosta se ol' tiälä, syvämmuassA se mämminteko, mitä nyt liem muu(alla), enne àekaakii, kyl ne sitä ruukkas teh̀ä.

eihä sitä piäsi(ä̀eseks erikòisempata minä muista ehä sitä làetettukkaam minä, muistele yhtääs sitä, ku ne tava l̜iset vuA.

PS: No, eikös siinä piäsiäisen aikaan olluv vähä semmosia, niin kun taikatemppujakin?

HR: no niihä ne sano ollee jotka niitä tekvät ja, sèorasvat ni, ol'ha ne olna enne sellàesi(a et ne män̜ kummija kuutelemmaa ja mitä mut eem minä niistä tienä kunnem miä niissä kä̀önÄ. mut ol'ha niitä olna semmos̜ijA.

PS: Jaa mitä ne kävi, kuuntelemassa?

HR: sa-, no sanovat että kummija ku ne ol' männä àena, kuutelemmaa mut, em minä olt niitä kuutelemassa millokAA. ja mitä(_a) sit niitlä ol' semmòsi(a et mitä, piäsi(ä̀is(uamunnakkii ensinä näk ja sen sellasi(A, kirkkàuksia(_a) mitä ne lien niistä, ni sitä ei tiälä nyt tult tiälä syvämmuassa sem parem(I). semmostaha se ʾol'.

PS: No minäs juhlapäivänä niitä, tulia polteltiin?

HR: juhannuksenaha ne tulet poltetAA, juhanuskokkO, joo juhanusha se o, että se juhanus(yö on että, kokkoja poltetaa_a valvotaa, m̥. tiäläkii o tuo Hirv̆vuori iso vuor sielähä ne àena joka kesä poltti (kokko – –).

PV: No helluntakpäivänä, mitäs sillon ennen tehtii?

HR: em minä àenakaa òikee tiijä osko nii(l)ä erittä̀e olna mitä, sillä helluntakpÄEVÄLÄ. ku ne kòitti vua enne männäs sit kirkkoo ja, sellasina juhlina, ni em minäkääm muuta siitä_nt nii muistA, mut se juhanusha se ol' semmone ilon̜e juhla että, polttivat, juhanustul'ilòita.

SKN-sarjan vihko: 26.

Kirjoittaja: Juhani Pallonen.

Julkaisuvuosi: 1986.

Kielenoppaat: Maria Parri (s. 4.5.1908) ja Paavali Samulinpoika Pynnönen (s. 12.2.1885).

Murrealue: Kaakkoismurteet, Inkerin suomalaismurteet.

Äänitteiden signumit: 5293: 1 (PP) ja 5298: 1 (MP).

SKN-sarjan vihko: 16.

Kirjoittaja: Leila White.

Julkaisuvuosi: 1982.

Kielenoppaat: Maria Josefiina Lamminen (s. 25.3.1884) ja Juho Seppälä (s. 1.5.1877).

Murrealue: Lounaiset välimurteet, Porin seudun murteet.

Äänitteiden signumit: 2260: 2 (JS) ja 2262: 1 (ML).

SKN-sarjan vihko: 39.

Kirjoittaja: Jaakko Yli-Paavola.

Julkaisuvuosi: 1994.

Kielenoppaat: Aino Maria Launonen (s. 6.1.1886) ja Frans Mikael Junnila (s. 22.9.1886).

Murrealue: Pohjois-Pohjanmaan murteet.

Äänitteiden signumit: 9497: 1 (FJ) ja 9505: 1 (AL).

Litteroitu näyte:

JY: Nyt täälläkin on sähkö jo.

AL: nii. semmosi(a tuijulamppuja oli joihim pant̀ii ölujy(ä, joita ku saunasaki ku olt̀iin nii, se oli semmonen tuju, että näki siɛllä olla. saunoja o ollu, ennättäny ollaj jo montaki ku, niit_o aena siirretty, eri paikkaa.

se tuosa kaivan [sic!] tykönä oli se ukon, ukoo̰ sau̬na ja sitte niitä siirrettiin niitä sau̬noja nii, niin, kylyvöttiihä siinä siinä saunasa vain̬ se, oli se, elate-, -ukko siellä, kyttäsä. tuonne päin̬, tehtiin ni,. miksi se lienee sitte kierretty t̀oi̬sellep puolen tuota tietä kum mennään tuonne etteempäin nii,. ku se oli ensin_oli tòisella puolej ja sitte se siirrettiin toisellep puolen tuota tietä, se sau̬na. vai semmoneŋ kiuwas oli, jota tuota,. sitä piti sauwuutta(a).

ja vinttikaivoja oli. nim minäki muistaŋ ku minä oon, olluv viɛlä terven ni, minä oom mài̬topäniköitä lài̬ttanu, kaivoon nuorilla. ja mi-,. kahteeŋ korvaam pannuj ja sitte ool laskenuk kolomeḛkymmenel litra astijjaaki,. mum-, minäki oor riski ollu vissii sillo. toise, toisej jala allep pannu että on saanum muuttaa, käsi(ä. sitte se,. tuosa oo̰ ollu, semmone vinttikai̬vo tuosa, josa oŋ kukki(a ymBärillɛ [sic!].

nii, vai̬ se sitte,. tottapa minä jo lienen, ymmärtänyn niin se lai̬tettiin semmonee veivik̀aivo tuo(ho), tuohon, kaivoo että sai, vääntää (ja), ja köyvett_oli. yheŋ kerra yksi ämBä- pänikkä putosi se,. se lähti se, ku siin_oli se semmone, vanne ympärillä josta se ne korvat. se putos tuonek kai̬voo ja,. kun ne lähti ne korvat, korvat poijes. (sin)nep piti raput laittaa että saahas se pänikkä sieltä sitte poijes sieltä. vaa siin_oli maito(a täynnä - em minä muista ett(ä) ei kai,. vettä kais siihen nym meni siihem pänikkääj jä jos liem ma-, maitoki mennyp pilalev vaiŋ ku se oli elukkakaivon̳ [?] ni,. se oli tuo puhasvesikaivo tuo josa oli, se vinttihomma. nythän ne veet tullee, ei muuta ku ruuvista vääntää vai̬.

minä ko lypsyhomma(t_oli) – se oli semmosta käsilypsy(ä nii, minä heitin poijes ja, että minä er, opetellu olleŋkaa siihen, siihe hommaa vain̳ lypsim minä sitä loppumaitu(a (ko),. jälkimaitu(a – joka,. – ne ennääv viiti lypsä(äkään). (si)tä käsi(l) lypsää huròtti(i). sitä lypsettiim p̀äivälläkin niitä, aina kesä, kesälläki nii ne nou(ettiij ja lypsettiij jä minäki lypsi. va olem minäki lypsänyk koko karijaŋki yksinäni. jo,. eihän ne nyn niim paljo ool lypsäneet, kuiteŋkaaŋ kun̆ nyt, nyky(aikana kun ne niitä, eri,. ne oli vaan semmosi(a maati(aisi(a. ei olluk ku yksi lehemä kum minäki lähiŋ kotu(a, se oli Jouliki sen ni(mi) nimi.

SKN-sarjan vihko: 37.

Kirjoittaja: Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1994.

Kielenoppaat: Eemel Hirsvalkama (s. 8.12.1890) ja Emma Nieminen (s. 13.12.1893).

Murrealue: Hämäläismurteet, kaakkoishämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 5781: 1 (EH) ja 11649: 1 (EN).

SKN-sarjan vihko: 43.

Kirjoittaja: Sari Eskelinen.

Julkaisuvuosi: 1995.

Kielenoppaat: Leena Räsänen (s. 5.8.1878) ja Pekka Ikonen (s. 27.9.1885).

Murrealue: Savolaismurteet, Pohjois-Karjalan murteet.

Äänitteiden signumit: 3606: 1 (LR) ja 3612: 1 (PI).

SKN-sarjan vihko: 13.

Kirjoittaja: Raija Lehtinen.

Julkaisuvuosi: 1982.

Kielenoppaat: Johannes Hakulinen (s. 24.10.1887) ja Hanna Katri Hakulinen (s. 18.11.1895).

Murrealue: Savolaismurteet, Keski-Suomen murteet.

Äänitteiden signumit: 4195: 3 (JH) ja 13435: 1 (HH).

Litteroitu näyte:

RL: No minkäslainen se liinankorjuu (ol)?

HH: nò, liinaŋkorjuu ol’ semmosta että ne liinat, kun ne revittiim pellosta ja pantiin̬ seemmosiiʾ [sic!], toas lyhteisiij ja ài̬j̆jala kuivattì ʾen̬sim pantiin tuŏta rannassa niitä semmosessa, läjä̀ssä seh- järvessÄ.

ja sieltä kun nostettii ni k- ài̬j̆jalek kuivaan̆ ne sittem semmose-, -n, ku ne_ol semmos̀issa [sic!] pienissä lyhtèissä ni se hoara levìtettiin nuij ja pantiiʾ ʾaejam peälek kuivaa että ne, siinä kuivi ja siitä vietiin toas sàu̬naan̬ sitten ne ja, saaonassa, pantiin ne sinne saaonam parvekkeele [!, pro parvelle], nikur riihessä r-, rukkiit, nuiʾ, (le- ʾǝl-) làttoom py-, laottiim pystyyn̆ tuolla laĕla sinnep parvekkeelek kun niiss_ol’ ennen̬ semmoset parvekkeet sàonassa jossa maltasija tEhtI [sic!].

niʾ, siinä kun̆ ne kuivi sitteḛ hyvir rut’ìkuivaks siitä tuotiin̬ sittem, jaʾ, ol’ semmoset liinalòu̬kut puusta tehỳt semmoset lòukut òi̬kee kaks, ʾu-, semmon̓eʾ ʾuurna ol’ siinä keskellä nùij ja, kaks semmosta niŋku huuleketta nuiŋ kahem puŏle, siinä lòukossa jaʾ, sitteʾ, ol’ semmonèʾ, jolla hakàttiin nuin̬ se_ol’ kiinit tuolta pèä̀stä nuin̬ sel loukuʾ, niʾ, semmonen niŋkul liŋkku nuij jolla, hakàttiin ne hienoks sitte jaʾ, veeittiiʾ ʾaĕna läpì siitä ja toas hakattii että se tul’ pehmes ʾihà nìku, ja levis p-, siitä olesta pooes koko tsitten tul’ sitä, töhkeä sin̆neʾ ʾalles sitä̀, loukul-, -tusliinaʾ [pro loukutusliinan], töhkeä kuŋ, se läh-, murèn̓ pòes pi-,  s(e p)inta ku siitä jäe ne kuijjut sitte.

ja, sitte ku ne ol’ lòu̬kutettu sillä laaela, sitteʾ ʾol’ semmoset ràotalihtat vielä, jotka ol’, samàllàeneʾ ʾol’ melèkeei niiŋku se looukku mutta ne_ol’ ràotaset neʾ, lo- kaks, siinä keʾ-, laaejassa ne, jòi̬heŋka läpi se vèi̬ttii_ttä ne vielä pehmis. no sittev vielä, hakàttii semmosella niŋkum puu-, puukolla semmosella vittiimellä nii että se vielä pehmis sel, niiʾ, niistä tul’ sittè, semmosta että pysty, ketreämää jä sittev vieläʾ, ʾol’ semmosi(a ett_ol, sanòttiiḭ,. mikskä ne sanòkaas sitä̀, jossa niitä hakattiin toas semmonen niŋkuʾ, raaotapiikit pystyssä mistä sàe sitteʾ ʾoekèi̬n tehäk kuontaloeta semmosi(a, jokà keträttii sittE. kyl̆lä se_ol sekìt tòuhu(a.

jaʾ, kum̆ pimmeäʾ ʾaaekana aena ʾoamulla ʾaaekas̓in ne looukutettii neʾ, ne_ol se_ol, tyyl otettu että pimmeälä neʾ, ja ʾoamulla ʾaaekas̓iʾ, ʾet̆tä muut työt sitte tul’, päävällä tehty(ä nii ni, lòu̬kutettiin ne liinat jA,. vòe tàetamatoŋ kUItENI. kyl̆lä siin_ol’ homMOA. ni sitte p-, samàla laĕla pellavat mut se pellava ol’ pientä, semmosta lyhköstä jä, se pellava ko ʾotettiiḭ, (po-) kasva-, -t̀ettiin ni, sitten̆ tynnörii hakattiiḭ tynnöriss_ol’ semmoset, ʾol’ isò puutunnör̓ pellolla ja, siin_ol’ semmoset piikit nuiʾ, seḛʾ, tynnöril lae-, làovas-, làota ol’ ʾoi̬keen̬ sielä tynnö̭rin̬ sisä̀ssä jä siinä ne piikit sitte ni, siiheh̆ hakàttiin nui että ne siemmenet jä̀e siitä sitte sineʾ, tynnöriij jä sitten neʾ, ʾolèt pantiin toas sàu̬naa ja sil̆lä laĕla, ʾen̬sil̆ lijotettìj järvessä jä sittem̆ pantiin̬ sàu̬na ja haʾ-, kuivattiin̬̆ samala laela kul liinatII.

niij, niistä sitteh, siitä kaes sitä sittep̆ peäs ketreämääŋ kuŋ ki̬-, kuʾ, pan̓ sen̬ se häkkyrìks, häkkyrikshän ne sanò aena ku ʾol semmonè, käs̓vars jokà pantiim pystyyn̬ siiher rukim, siin_ol rèi̬kä rukiŋ k-, siinä peŋkissä jä siihem pantiij ja siinä sitte se, ja, siihe häkkyriin̬ sitte jä siitähän̬ sitä keträttiin̬ sitte sitä liina-, -laŋkoa ja niistähän ne kutò, itek kukiʾ ʾaenah, (- -), parraammista [’parhaista’] tehtii lòemilaŋkoa ja, ja kar-, sitte huonommista tehtiiŋ kuttèi̬ta lii-, pyyhelliinoja ja muitA. ja ostihan ne tòeset jo sitte viimeseltä, pumpulisi(a niŋku kalàstuslaŋkoa semmosta lòemilaŋŋoks nu[i]heʾ, py-, pyyhelliinohennim [sic!] mutta, kutovat sitte (ne),. ja tɔas pellavakaŋkaaŋ kuŋ kutò n̓in ne tek pellavista senniʾ, lòemetin niʾ, ne ol’ hyvìjä ne pellavakaŋkaat. ja s`tä tul’ hienowa [sic!] kaŋŋasta aaena. se_on̬ se pellava ʾol’ tòesellaesta ku se liina se_ol liina karkeampata k- semmon̓e, niissÄ. kylä niissä ol’ työtä mutta
nii ne immeĭset tek voa ja olivA[t].

SKN-sarjan vihko: 3.

Kirjoittaja: Jaakko Yli-Paavola.

Julkaisuvuosi: 1979.

Kielenoppaat: Juho Kustaa Saarinen (s. 16.5.1877) ja Hentriika Villentytär Lehtonen (s. 18.6.1874).

Murrealue: Hämäläismurteet, perihämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 709: 1 (JS) ja 710 : 1 (HL).

SKN-sarjan vihko: 15.

Kirjoittaja: Kari Toiviainen.

Julkaisuvuosi: 1982.

Kielenoppaat: Helena Pusa (s. 11.12.1889) ja Nikolai Vaskelainen (s. 2.8.1877).

Murrealue: Varsinaiset kaakkoismurteet.

Äänitteiden signumit: 126: 2 (HP) ja 127: 4 (NV).

Litteroitu näyte:

PS: Oottaks työ mitä muita töi- töitä joutuneet tekemää ko näitä, talon töitä?

HP: ihan taloustöitä mie olen teht ja, miŋkän oon nyt, talos niŋko käsitöitä kuuluu, sammaa huushollii ni em mie ole muita, muita töitä teä̀ll_olles en_ole teht mut koton ennen ni, ajelì hevoistakkii, hevoistöitäkii tein, metsä̀st ajoim puitakii kot'tii, sillon tyttö̀n_olles. käiŋ kŏàtamassakii puita metsä̀s. 

eikä sitä sillo hoijettu itsijeään nii vas̓iten niŋko se nyt hoijetoà mie muistaŋ ko isäŋ Gaṋs heinässäkkii käin ni, ei olt sukat ko, tuota, polviè astikka ni, eikä housui jalas housuitta sitä oltii siel net ko ympä̀r sen hevoiseŋ ko pit kierteä̀ ko pantii heinäkuormoà kii sillièm pujotettiin näin narut, ei olt häkkilöi niŋko nyt_ovat häkit, sillo laitettii vŏà, kàuhi(an_iso kuorma mut se, hmy-, loà(ottiim muute siihe, ihan nää polvet verel ni, men [!], roàp,  se kova lumI, ko meil_ol' nii etteä̀l niitty viis kilomètrii, enneŋko sim peä̀stii, ni, täyty käyvvä kaikìs sellasìs ko mie ol'in vanhin ni, se täyty olla etunenä̀s, ja pojat sìt mie jo jouvvuiŋkii naimisii sittɛ, pojat ol' net ne ei oikee niist töist paljo välittännièt niim Baljoo. sit se tila joutukii, yhel pojal anto isä sen tilan ja, siit se joutu vierail. se möi sen, jollekii. mie ol'in sìt jo naimisìs. kerraŋkii ku tultiin niitylt_isäŋ Gans äit_ol' koton, ukkosen_ilma ol' polttànt talon, ja, tultiiŋ kot'tii ni tuul' pöllyttel' tuhkii. eij_olt mittĕä mitä ottoà ruokoà eikä olt työkappaletta miŋkeä̀llaista, ukonilmast_ol' syttynt. semmonen nuo-, nuor̀in sisareij ja vel'jäin ol'liit, se sano se seitsemävuot'ias ol' se tyttö net "Viljàm nouse ylleä̀" sano net, "meijän talo vissii palloà" sano net, "eteinen_on savvuu ihan täyneä̀". ja tyt-, sit karkasiit ylös ja, tempaist kissaŋ kissa ol' siin sano "oisiv vaik tyynyin ottant" sano ko, kissan otti kainolohhiè ja män̓ pois, kanampojat, palloit siel ja kaik. sìt noàpur̓i emänät toivat, kuka toi leipĕä̀, kuka toi astijoi, kuka mitäkii mut, työkappalettakoà ei neuloàkoà olt nett_ois voint paikata. ràuvvat törröttiit hellam peä̀l, no, silitysrauvvat ko mie sanoi äitìl net, ko pesin etelisen [!] iltàn jottai niitä työvoàtteita net, "laita ko tiet tule helloà iltasìl ni, ni laita rauvvat hellam peä̀l net mie silitä vuàtteita". rauvvat törröttiit siin ja patat [!] ol'liit siin mut_ei olt muuta.

niiŋ Gamala ukonilma net ko, isän Gan̬s kahelt oltii siel niityl ni, ni, se ol', semmonem myrsky nettei miteŋkeä̀ enneä̀ soàtot, myö sanottii soàtoks en tiijä mitä ne, soàttoloi, niŋko ruko -t, toiset puhhuu, heinät pantii semmosii kassoi ni, se ukonilma ol' nii kova tuul' net se hajotti ne kaik, hajallièsen laitettii semmosii painoloi peä̀l ne sano "eihä jumala ilmoà vastoà voi käyvvä taistelemmoà" isä sano ja "läheteä̀ lattoo ja käyvvĕä̀ syömeä̀, käytii syömĕä̀. sìt serkkuin tul' sin ja sano net "teijän asuinrakenus om palant". tultiiŋ kot'tii tuul' pöllyttel' tuhkii.

PS: Mihis työ siit yöks pääsittä?

HP: noàpur̓ii. noàpur̓ii mäntiin yöksI, ja oltiiŋkii noàpuriis sìt siin seuroàvas,  niŋko ol' siin lähel se talo, yötä ja, sìt, ni, sinä, sinä syksỳn tehtiij jo, isä män̓ toisee kylleä̀ ja siel_ol' semmonen, hakattu rakenus ja se ost sen hakatur rakenukse ja syksyks mäntii sittE, siihe ommoà asuntuò, asumoà.

PS: Tehtiiks se entisel paikal se uuskii rakennus vai?

HP: ei teht, meil_ol' nii lähel moàntietä se entine rakenus net, ei olt ko kaks metrii moànt'ielt mis_ol' asuinrakenus. se ko palo ni, sìtt_ol', sanottii aitat ja huonièt, mis voàtteita piettii se ol' huone, mut, aitta ol' se mis ol'liit viljat. siintäkii pihka kiehu kaik seinìst.

sìtt_ol' muutama vuos̓ siint aikoà ko mie oliŋ kerent mennä [!] sin naimisii, siit tul'liit vorat ja veivät aitàst voàttiet kaik ja, tuolt, vòate(aitàst nii. ja viljat veivät toàs̓ kaik. net semmosie tynnyr̓ii ol' pant, nuoita, ohrii, siemeneks, nekkii ol' koà(ettu säkkii ja vietty [!], niin tarkkaa veivät. mie oli sillo jo naimisìs.

SKN-sarjan vihko: 18.

Kirjoittaja: Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1983.

Kielenoppaat: Julius Hirvonen (s. 28.2.1883) ja Anna Elviira Korhonen (s. 22.6.1897).

Murrealue: Savolaismurteet, Pohjois-Savon murteet.

Äänitteiden signumit: 5060: 1 (JH) ja 9164: 1 (AK).

SKN-sarjan vihko: 47.

Kirjoittaja: Eeva Yli-Luukko.

Julkaisuvuosi: 1997.

Kielenoppaat: Heikki Liimatainen (s. 1.8.1878) ja Iida Muittari (s. 13.12.1887).

Murrealue: Savolaismurteet, Keski-Suomen murteet.

Äänitteiden signumit: 1189: 1 (HL) ja 1191: 1 (IM).

SKN-sarjan vihko: 12.

Kirjoittaja: Maila Vehmaskoski.

Julkaisuvuosi: 1981.

Kielenoppaat: Johan Erkki Hänninen (s. 30.11.1881) ja Jaakko Albin Ketola (s. 11.4.1882).

Murrealue: Peräpohja, Kemijärven murteet.

Äänitteiden signumit: 2934: 1 (JH) ja 2937: 1 (JK).

Litteroitu näyte:

PL: Onko teillä nyt ennää poroja?

JK: eijj_ole, min_el làettanuk kun tulin tuolta, evakosta nii em minä laetta- kum minä tunsiv vanhuuvvenni jo NII, että sielä kum pitää olla myötä(äm matkasa nin, kum poroja, porot jolla on. èi ne sill_että minä, làeta ja tuola, piä mutta ne pitä [!] olla hòetamassa aena niitä, sielä jä, ja keräämässä kokoho ja merkitä vasat ja, sillä laelA, ja rappaat [!] tappoporot ja, sillä laela sielä pitäs olla myötääm matkassa kyllä niin̬, yksin tuumin̬, tòestem poromiesteŋ kaNs, ei se muute menestyp porO.

PL: No muistatta minkälaenen se teijjäm, merkki oli?

JK: muistaa̰.

PL: Sanokaapa!

JK: muistaa̰ sE, se_oli oikia poikki, haŋka alla ja, èi kun tuota oikia poikki haŋka päällä ja pykälä alla ja vasev vitaha ja pykälä pääle. ja sitt_oli tòenem merkki, oikea poikki haŋka päällä jä, vasev vitaha ja kaheŋ kàotta vita oksalla kiini ja pykälä päälle, ja sitte oli kolomas merkki, oikia poikki haŋka päällä ja vasev vitahaa̰, se oli kolomas merkki, kolome merkkiä mulla oli.

PL: No mistä se johtuu että teillä kolomem merkkiä oli?

JK: no, m- minä sillä niitä merkki(ä että tuota niiŋ kul lapsia, täälä kur ruukasit lapsile merkitä niin tuota, àena, vasaN, joo, joo niitä merkki(ä mulla, karttu sillä. ja on täälä merkki(ä niit_oo̰, usijampiki vielä yksiilä, joo.

PL: No mitenkäs niitä tuota, nuo porot syksyllä sitte, saahaan tuolta, kokkoon?

JK: joo nehän, ku tulee, lumi niin tuota, nehän lähetäh̬än̬ sittä, poroja hakema [!] ja kokuamah̬a siel_o, yksi poro oteta(a vetoporaksi [!] ja, nii lähetää vetä- viijjää àeta(an̬ sittä, jòukko ja, siitä otetaan tèorastusporot ja tèu̬rastetaaj ja, mikkä eloho jätetä ni ne, löysätä ulòs.

PL: No mistäs ne, teurastusporot?

JK: ne_oo̰, ne tèorastusporot semmosija kun, esimerkkiis tänä talavena nin tuota, se_on toesela vuojella, elikkä se_oo̰, no tòesella vuojella jok_on̬, purrahan niin tuota, kuohitah̬A, poro, se_on sittɛ nii, seoraavana, syyssä jo niin, tuota, lihaporo. se_oo̰, se lihoo ni ei se lihos se kun se_oo̰, tuota kuohittemattA, se joka oo̰, se_o niin̬, laiha ja kurija syksyllä ettÄ, ku se kiimoo syksyllä poro. mutta ne jokka, jokka kuohitah̬A nii, ne ol lihavat.

PL: Vam porollahan nimi vaihtuu aina iäm mukana?

JK: joo niḭ se tekee, niit_on [!], ne_on [!], se on niin tuota,  vùorsa on, tòesella vuojella, elikkä tòesena talavena vùorsa, ja sitt_on [!], sitt_oŋ kosòtus ja, s- mikä se_oli se kolomas min_e muistakkA, s_oli kolo-, kolome nimi(ä niitä vielä nii, ijäm, ijäm perusteela se ikä sillä laela sanottihi nii. se, sen saa arvata että m-, i-, vanahak_oŋ kun, muistelis että miŋkälaenen nimi on nii.

PL: Mikä se urakka oli?

JK: urakka oli se jok_oli, jota niiŋ kuṵ nyt, nyt, tämäŋkeväinev, vasikka ni, elikkä toesela vuojela urakka oli, joo, se ku toesele vuojele meni se oli urakka se, ja s_oli tòesela vuojela se, ja, sittä s_oli, vùorsa, kolo-, taas, sèoraavana talaVENA. ja niitä jo kuohitti(in niitä, kun sanottii urakaks niitä kuohitti jo, ja net_ulit [!] tèorastusporona jo syksyllÄ, joo.

SKN-sarjan vihko: 4.

Kirjoittaja: Matti Punttila.

Ilmestymisvuosi: 1979.

Kielenoppaat: Vihtori Alatalo (s. 10.10.1888) ja Vilhelm Rämä (s. 1.6.1886).

Murrealue: Hämäläismurteet, kaakkoishämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 3526: 1 (VR) ja 6873: 1 (VA).

SKN-sarjan vihko: 28.

Kirjoittaja: Alpo Räisänen.

Julkaisuvuosi: 1987.

Kielenoppaat: Leena Niskanen (s. 13.11.1881) ja Tuomas Oskari Korhonen (s. 10.10.1883).

Murrealue: Savolaismurteet, Kainuun murteet.

Äänitteiden signumit: 5017: 1 (LN) ja 5021: 1 (TK).

SKN-sarjan vihko: 1.

Kirjoittaja: Alpo Räisänen.

Julkaisuvuosi: 1978.

Kielenoppaat: Frans Juntunen (s. 4.5.1885) ja Tuomas Oskari Seppänen (s. 25.11.1885).

Murrealue: Savolaismurteet, Kainuun murteet.

Äänitteiden signumit: 536: 1 (OS) ja 541: 1 (FJ).

Litteroitu näyte:

AR: No, outtako muullonnik käestänyt tuolta, järvistä?

OS: óum minä Soarijärvestä kä̀estäny nuita hàok̆kie.

AR: Mitenkä_stä haokie käestetään?

OS: samalla làella kun ne nòus̀oo rannallen nin samalla làel̳a verkko et̆teej ja sittä ajet̆taan. vàn siihen èi kannatap pannak kun, enint̆ääŋ kaks verkkoa, ta- taatusteˀ ˀettä jos niŋ kuˀ ˀisompi sattuu ja ensimä̀eser rep̆pii niin sittä tuota, se tòes̀een, jo vähä väs̆syy nin tòesesta sittä soapi.

ni, se kuˀ ˀajamalla pannaan sittä kun, lasket̀aan, seläm puolellek korttèikosta ja sittä siellä merut̆taan ni, se ˀajamalla pannaan sittä verkkoon. ni siin- siinä soapi isoj̀àeh hàok̀ie silla làella, se sotk̀èopi kun se men̆nöö ni, is̆sooh hàoki, meleko sakej̀aav verkkoo. kuv vàeˀ ˀal̆loa oh hyvästiˀ ˀettä tuota, siin_ol liina jeäpi lö̀yhälle. että se soapi semmos̀eem pussiim mennä. se kum pukkoẁaa pussillej ja se pyöräht̀ää ni se_on semmosessa pussissa sittä.

AR: No, minkälaesella ilimalla se par̆raesten nousoo paesteelle?

OS: no se nòus̀oo just̀iin silloŋ ku, tuota, äkkipòuwat tul̆loo ja ukoŋkuuro sattusi, se ukoŋkuuro se se oj just̀iin sitä hòukuttel̀oo. se se on just̀iij joka hòukuttel̀oo ukoŋkuuro nin sinner rannalle. se. se se on just̀iin seŋ kalah hòukuttel̆lie.

siinä on siinä ukoŋkuurossa on semmosta àenetta että tuota, se soapi liikkeellek kalan. se se om merkillistä. sitä minä en tiij̆jäˀ ˀettä mitä se sat̆taa sitä van se kalaŋ kyllä soapi liikkeelle. vaˀ ˀalussa, enneˀ ˀukoŋkuuron nòus̆suo sillon sitä èi soa. jos se on nòusussa ja alak̀aa kuul̀uo. sitä èi soaˀ ˀei oŋŋella èikä millää.

AR: No, sehäˀ ˀoj joskus lujassahil lähtemään sieltä rannalta, tuo paestehhaoki.

OS: oohhan se. lujassa ja se_on, ka hàoki oŋk̳, semmonen että, sek̳, verkonniv vier̀een toht̀ii sèisattuoˀ ˀihav verkov vier̀eenniˀ ˀettä soapi, melek̀eeˀ ˀàerolla pit̀eä että se hyökkej̆jää. se on niin, juro siinä, kun se huohmoẁaa verkov vàen. ja sieltä soapi ahveǹie ja kàekellàesta kal̆loa silla làella kä̀estämällä.

mulla oli semmoneˀ, vàem minä kàotin sem pikkunuotan, mull_oli semmonem pikkunuotta joss_oli, tavallinem perä, ja siin_oli nielulaŋŋat ja kàekki ja kivi sappamessa. niiŋ kum minä sillä nuita isoja kaloja vèin. se_oli harva perä ensinnä että min_en soanuk kuˀ ˀisoja kaloja. vàem minä kàotin sem pòes vaˀ, sillä òesik kyllä puhistanuv vàekka miŋkalàenej järvi nin sill_òes kyllä helt̀eeˀ ˀàekana puhistanuk kyllä kalat. vam minä kàotin sem pòes kun sittä kum minä panin sak̆keammam perän nin tuota minä nä̀e_ttä täm_om mahoton että, kàekki men-, kàekki pienet kalatkihhan tällä läht̀öö. nim minä en, pitänuk kun yhtenä keväkkesänä sitä.

nim minä sàen sillä, yheksättä kilom pàenos̆sie hào`kiehi. ja sä̀önäs̆siehis sàeˀ ˀisoja kolomatta kiloŋ k- pàenos̆sie sä̀önäs̆sie sillä, sillä nuotalla. ja sen näki kun, usseamp̀ie meni niitä isoja hàokie sissään ni, kyllä se se perä nutisi ja vàen sielt̀_èi ollup puhettaap pòestulosta muuta, o- òutav vàen, kyyw̆villä ajav vàer rannalle.

yheŋ kerran sattu semmoneŋ kun ettÄ, hàoki että kum minä ensin ˀalotin ni, pikku kivem panin sappam̀ee, niŋ kun se lähti sieltä työntämään nin työnti nurin, tuota, sen, rys- nielun, ulospä̀ej jä, tuli pòes. ni sittä kun tuota, minä moallen nostatin, niˀ ˀèi lähtenym millääp per̆rääˀ ˀen̆neä èi muuta kun se hàokkasi lik̆koa sitä vettä jä uli vàen nuotta. èi millääl lähtenys sittä per̆rään. kyllä sillä järki seŋ käsitti että siellä on, siellä on, pe- semmonen, mutka että sieltä èi peäsep pòes.

SKN-sarjan vihko: 33.

Kirjoittaja: Jorma Rekunen ja Jaakko Yli-Paavola.

Julkaisuvuosi: 1992.

Kielenoppaat: Vilhelmiina Vesala (s. 5.7.1876) ja Emil Saari (s. 2.3.1879).

Murrealue: Hämäläismurteet, perihämäläiset murteet.

Äänitteiden signumit: 932: 1 (VV) ja 13139: 2 (ES).

SKN-sarjan vihko: 27.

Kirjoittaja: Olli Järvikoski.

Julkaisuvuosi: 1986.

Kielenoppaat: Saima Pursimo (s. 21.8.1893) ja Eino Saarinen (s. 1.12.1904).

Murrealue: Lounaismurteet, pohjoisryhmä.

Äänitteiden signumit: 711 (ES) ja 713 (SP), molemmat Turun yliopiston suomen kielen äänitearkisto.

SKN-sarjan vihko: 49.

Kirjoittaja: Pentti Soutkari.

Julkaisuvuosi: 1999.

Kielenoppaat: Johannes Johansson-Oinoinen (s. 16.5.1874) ja Karl Persson (s. 2.4.1900).

Murrealue: Savolaismurteet, Pohjois-Savon murteet

Äänitteiden signumit: 1405: 1 (KP) ja 2228: 1 (JJ).

Litteroitu näyte:

TI: Kuinkas sitä toimitetaan, näin keväillä kun se, lum rupeaa kantamaan oikein, imeistä?

JJ: niin se tuloo haŋk sitten joGa, kevät kun se on, jotta tuloo välistä, vettä saDamaan ja, sitten se, yöllä se taetaa, kylmeä jotta sitä tuloo haŋk jotta, me oommo välistä, hevos̓ella GulGena haŋŋessa.

ja, Guŋ GulGoo jalGasin, ja monDa Gertoa min- -nä oon, kulGenna karBusesta ['lumikengästä'; pro karBusessa ?] hiela peniGuorman ['koko peninkulman'] ja siiDä ylttö, se on̬ ollunna nin, kehnoa se haŋk jotta, vaiŋ Gum mi-, mull_on ollu, karBus̓et jalassa nin sitten se oŋ kantanna jotta ei, oo iGään nähnynnä miDään siiDä. min_ooŋ GulGenna kaks kolt peniGuormoa vana-, varain oamus̓ella Gun, Gun mull_on ollu GarBus̓et, sillä kehnolla haŋŋela. ja se on Gäönnä nin hyvin jotta siD_oŋ kulGenna nin, köhvest ['kevyesti].

TI: No suksi se mänöö luikeast semmosella, kovalla hangella.

JJ: niin, se ei oo hyvä ja sitten, tuloo sellaesia, hol'loeta ['kuoppia'; r. hål] ja, ja, sellaesia, Bahoja, veännöksiä siinä jotta sen taetas, saes, sen, katkasta, sukseŋ kun, tulis niiDä vasteŋ kun se on niŋ kovoa, kylmettynettä lunta haŋk, Gu on niiŋ kylmettyn(y). jotta Gun tulis vastaan sellaesta nin se taetas̓ katkasta suksen.

sitä soa Gahtoa hyvin, ymBäriis jotta sis- siDä näGöö minnekkä, mänöö suksel-, Ganssa Gun_on haŋG. se ei oo niin jotta se on iGääsGun, lattialla GulGis arvoiltaan jos, on, Baljo lunDa. siell_on, monDa Bahoa Baikkoa, johoŋka suks taeDaa tulla ja,. sitten se ei Gylmä aena, niissä, syvimmissä, hol'loessa muD ne on löyseä (ja). kun suks tuloo sinne nim min_oon monDa Gerdoa, soanna suksen, katkiomaaŋ kun se on tullu, sinne. yhöŋ Gerram minä, tulin suksessa ja, siin_ol' puro. se, ja se ol' aoGnai̬nem Buro ja, minä ei sidä äGännä ['huomannut'] jotta Buro ol' aoG ja, minä tulin, Buroon ja, se suo siinä s-, Buron rannalla se ol', niim BehmeäDä jotta, sukset ne lens sinne suohon jotta ai̬na, mäyksiä myöDen jotta minä koavuin sinne, haŋGeen ja, sittem minä saen veteä Bois ja, sukset sieltä suosta ja min_aatteli ja, "nyD minä soaŋ könDiä teälDä Bois" van, ne ol' yhtä eheitä. se ol' niim pehmeätä siellä alla, suo jotta ne, pistäitiin sinne nin hyvin jotta ne, kest.

TI: Kulkiko ne koskaa kesällä muuten suolla taikka, taikka tuota, rannalla semmosella, semmosessa karpus̓essa? Vaa olko se vaan talvipeli?

JJ: talvella ne GulG ei ne se-, ei ne, kesällä niiDä tarvina. n_ei, niil_ei ollu sellaesta, niittämistä jotta ne kulk karBus̓essa ja, niitti järven ranDoja, se ei ollunna mitään GulGea sellai̬sta heineä ottamassa.

vam min_oon_ollu, yhöŋ kerraŋ kanssa kum me niiDimmö järven ranDoa [j]otta minä, kulin tätä myöten, järveen ja, niiDimmö siDä ja sittem me veimmö sen, hei-, ne heinäD, sielDä ja, se ol' nii veDeleä jott_ei, hevoiset tainna sinne, tulla vàn, ne Ban̓ Bitkän köywen siihen ja siellä jossa se, ol' moaŋGamara niŋ kova ja nin, ne Ban̓ sitteŋ köywen h-, niihen aesoin ja sitten hevon̓en vet' ne, heinäGuormaD. ne sano jotta ne ol' hyviä, lehmillen ne heinäD.

SKN-sarjan vihko: 5.

Kirjoittaja: Matti Vilppula.

Julkaisuvuosi: 1979.

Kielenoppaat: Hilma Lehtoranta (s. 5.3.1893) ja Kustaa Adolf Laakso (s. 31.3.1877).

Murrealue: Lounaiset välimurteet, Länsi-Uudenmaan murteet.

Äänitteiden signumit: 2007: 1 (KL) ja 3367: 2 (HL).

Litteroitu näyte:

PL:  Puhuttiinko kuulkaa semmotest kum parast? Että semmonen, haltijaolento olis?

HL: èm mää parast_ol kuullu mut, kyl mää olem miäshaltijaas kuullup puhuttavan_et tota,. ja minum puhui isäinikiŋ ku hei oli lapsii nin, hei oli koton, lapsek keskenäs ja. sit tuli semmonen_ovem päälä semonev valkuinen sanoi. äiti, heittii an sanoi et täytyy ol̆lak kauniistas ettei tul, mitääm peljätyst heitil.

tuli sit semmonen_oli val- iha valkuinej ja iso sanoi ja, kolisti koviin sit sanoi mut hee ei uskaltan̆ne avaas sit ovee ku heittiii oli kiältty avamast_et, enneeŋku, omat vanhem̆mat tulee. sit se meni siiheŋ ku hei meni ikkunaan ni kattelemaan ni, meni semotel vanhal larom plassil mikä oli hävitetty ja telläi siihem maata ja hee ei nähneet_yhtääŋ koska se siik katoi vaik hei miiŋ katoi ettei heit taukoneet_olleŋkaaŋ kattomast. ni siit se hukui.

mùt_em mää itte ol mitään nähny muk ku, mää tual kaharil_oli meittii oli paljo nuarii ja, hal̀itusväki oli, hankoniämes ja, oli uurevvuaren_yä ja, pelattii semost mustaa maijaa kun_oli tomotteen,. kun_ennev vanhaan_oli toppisokerii ni, semost, kovaa paperii ni tehtii sihe semonem musta maija ja, sitä pelattii se voitti sit ta-,. taikka se hävei niiŋ kuka sai sem mustam maijaj ja.

sit tuli semmonen_ek kun lähti siik kyäkin säŋkyst misä ain sit se, köksä makai ni, siit lähti ja se säŋky rutisi juur niiŋku se os hajonnu oikei semost rutinaa piti ja sit se meni, ruakasaliij ja siit väli(eteiseej ja siit_aiv vinttiin sit ja se kuului ne askelat se oli oikeiŋ niiŋku se os_olluk kivest, ne aim painoi joka kerran_oikeer rytkätti sil viisiiŋ ku se meni ja n_oli harvat askelat. tuli meitiŋ kohrallai sit juur sihem pöyräm päällä, misä meip pelain sitä mustaa maijaa m̥t kyl mei mustam maija hellitij̆̀ ja. (– –) mitääm muuta mää en_ol kuullu eŋkä nähnyk koskaa.

et tota,. et sanotaan_ek kun miäshaltijà et se o hyvä mut jos on naishaltijaa ni se on sit paha et joka huannees piräis_olla haltija. mut_em mää o koskaan nähny eŋkä mitään muuta kuul̀ukkan eŋkä mää vaam pirä väliikäŋ kU, mää olen_arka. èt tota jos semosen näkee ni. eikä suŋkaan niit_enään_olekkam̳ eikä nee näyttä(ytys ne oli vanhaan_aikaan_ihmiset uskoi kaikkii ja, puaskaroivat ni nee uskoi kaikkii ni kaikkii oliki.

kyl ne nykki sanoo et_on,. tos_oli – – [sukunimi poistettu; adessiivi] semonem miäs ku luki mustaa raamattuu ni se ei, yällä nukkunu yhtääm päiväl se makai sano ”et_ei hän̬ saa yällä nukuttuu”. ja minun setäiniki puhui sitten_ek ku ne, vanhal-, vanhaan_aikaan_oli varastettu hevonen, varsoinas jostain talost ja, sit se miäs meni, ni noiran tyjöön sit nin, noita sanoi ”et_ei hä sitä nyt tiärä mut tulee niiŋko huamisaamun sit, nin hänem puheel̆las ni kyl hän sit sanoo misä se o”.

ja, sit se miäs meni,. ei mennykkä kotijas sitte se meni vaan sen noiran, navettalatoon sit. ja sik ku kellot tuli kakstoist ni se noita tuli sit rampillas [= portailleen] ja, oli raamattu olluk käres sit ja, se pani sej̆ jalka(es_alla jA, seisoi sem päällä ni sit tuli niiŋ kova kohina sit. ja, sit tuli semmonen_elävä kum puhui sit misä se on_et, misä niitys se ov varsas kans sit, niin tota,. mut_oli sanonus sit_et se miäs kuutelee sen ny ja.

sit se kuka on tää kysyn̆ny. ni sè, piti se noita sanomaan̬ (et) ”meä [sic!] kiärän niskap poikki” ni sano ”ei sinnem pääse et se oŋ kolmel lukun takA”. ja sano et, se sano et,. et se piti ollat tosi asi(à ettei se ol mikääv valhEE(T).

se miäs meni vaaj ja otti hevosen siält ja lähti koti(as_et se oli niiŋku siunannu ittes sit_et ku se oli muka kolmel lukun taka. (– –) et tota syränyän_aikan se ol semonen sik ku se tallai raamattus pääl̆lÄ. mut se vakùtti et se oli totta.

SKN-sarjan vihko: 48.

Kirjoittaja: Maila Vehmaskoski.

Julkaisuvuosi: 1998.

Kielenoppaat: Iisak Eriksson Olla (s. 9.1.1893) ja Maria Kurkkia (s. 27.8.1895).

Murrealue: Peräpohja, Tornion murteet.

Äänitteiden signumit: 4681: 1 (IO) ja 9736: 1 (MK).

Litteroitu näyte:

MP: Kuiŋkhaaŋ kauvan tässä kylässä o asuttu?

IE: jaa, noo, s_eij olè oikheev varmaa tietoo mutta net uskovah n_ettɛ siinä neljänsaav vuojem paikhoon, on, ensimäiset asùjat tulheet. mutta mie en uskoo, n_ettɛ siit_on oikheev varmoja, papèri, juuri kaikhiin ensimäisist_asùjista, mutta see on suunnille neljänsaav vuojem paikkoon. jaa tämä̀ kylä̀ silloŋ ko, Lestaadius olì, Kaaressuvànossa pappina, jaa sitte, hän halùsi, hän halùsi sittes saa [= saada] kirkov Vittaŋkhiin n_ettɛ se ol liika syrjässä Jukkasjärvessä nä(èt ei sillon olè Kirùnat olheet eikä, neh malmiliikheet eikä rautatiet, joo ja halùsi sitte mutta s_oon tietty Jukkasjärvi ja kurravaaralaisep panìh vastaan̬. ei het halùhnee n_ettɛ Vittaŋkhiin kirkko tullee. èi net_olìs antanhees se on tietty, omàssa kylä̀ssä ensiŋki kirkko no s_oom paljon̬ helpompi, kirkov vieress_asua. jaa sitte Kurravaara siinä lähèlä nii nep panìh vastaan. no Lestaadiolla [sic!] otti sillä lailla n_ettɛ se, ääne-, äänestethiin̬. joo ja, se Vittaŋki voitti enä̀mpi äänie. tästä kylä̀st_olì silloon siihen aikhaaŋ kymmenen_ääntä jä, ja VittaŋGis yhèksän_ääntä. tässä kylä̀ss_olì yksi ääni enä̀mpi ko Vittaŋkis, ja niim Masùnim pruuki ja Paràkka ja Sopperoŋ kylä̀t ja, se on tietty se voitti ja sitte ko se äänestyksessä voitti se s_alèthi Vittaŋkhiiŋ kirkkoa rakèntamhaa, se ol Lestaadiuksen aikana rakènet(tu). ja Lestaadius ov vihkiny sev Vittaŋkiŋ kirkon̬. joo.

MP: Että tämä o ollu isompi kylä kuv Vittaŋki tämä.

IE: joo, sillòŋ k_on, Vittaŋkhiŋ kirkko ra-, -kèttu, niin se olì silloin isòmpi. katto ko, olì tässä kylä̀ssä kymmenen ääntä ja Vittaŋkis yhèksän̬. se olì tieteŋki, yksi, veròtalò enä̀mpi tässä kylä̀sä, siihin aikhaa. ja nyt_ov Vittaŋki kasùnnu noin suureksi, ja tämä̀ kylä̀ loppuu loppumistaan̬sa. koo, minùn aikanani on, puoli väkilukuo vähèny, tästä kylästä.

Kirùnassa ja Lainiessa, mie uskoŋ Kirùnassa nyt_olèval lainielaisie piijjaan [= pian] enä̀mpi ko tässä kylässä. joo kyllä h_oon enä̀mpi nyt, jokka täält_oon syntynhee ja menheek Kirùnaa. jaa sitte niit_on ympäri valtakunna menny, tuossaki Tokholmiss [= Tukholmassa]_on, sanòvah lainielaisie oŋ kolmeŋkymmenen paikhoon̬, yhèssäki paikas(sa).

sitte niit_oon Ypsaalassa [= Upsalassa] Kalskuukassa [= Karlskogassa] ja, ja vähä̀ missäki Öörepruussa [= Örebrossa] ja vähä̀ missäki siel_ympäri, Ruottie, hajònu sinn_ihmisi, elä̀mä – niij ja mullaki on nyt, mull_oŋ kymmenel lasta ja tässä omàssa kylä̀ssä ei olè ko kolme, kaks ty(ä̀rtä ja poika. yksi om minùm poika, Lannavvaaras – yksi oŋ Kirùnassa, jaa yksi poik_on Selèfteos [= Skellefteåssa], yksi poik_on Tokholmissa ja yksi poik_on Ypsaalassa, ja yksi ty(ä̀r on, Kalskuukassa, ja yksi ty(ä̀r oŋ Kainhuula, sen nyt sykỳsellä het siirtyväh Luulajhaan se parìkunta. ja niin net on yksi paikhaansa hajòne.

MP: Aiva yli maan.

IE: ja nỳt_eij ol ennää koskhaan see aika n_ettɛ, meill_oo, kaikki lapset yht_aikaa kotòn, ei se satù. nykki on tuo jok Ypsaalass assuu s_oŋki vasta nainuki jäänheenä talvena, se on nyt_ollu täälä, vaimoŋ kansa käymäs. ja, sittes se o menny, puoli aikaa olì täälä ja sitte toisem puolen aikaa, piit [= pitivät ’heidän piti’] olla ste vaimoŋ kotòna. (s_)oo Jämplantista [= Jämtlannista] hänèv vaimo.

ja, tämä̀ poika jokà nyt_on semèstillä [’lomalla’], s_ei olèkhaan nainnu vielä. se on nyh Norhjaam menny tämä̀n y-, yhèv vävỳpojàŋ Gans – – Gans. net on eilenaamulla menheet ja nep piit olla, kolmep päivää sillä reisulla. ajjoik kävvä, Hammarfestis [= Hammerfestissä], mailman, pohjasimessa kaupuŋGis(sa). joo ja, huomispäivänä net huomenillalla net_oŋ kotòna. ja se on nuorim poika ja nuoriŋ kaikista lapsista, s_eij olèkhaan nainnu vielä. om poikamies vielä, hään assuu Tokholmissa.

Jällivaaran murre kuuluu peräpohjalaisiin murteisiin.

JR: Oliko tännet tietä ennen?
 
JS: ei.
 
AC: [edellisen päälle:] eei oles, tie on. jaa, kyllä se on kuuskymmentä vuotta aikaa tullu.
 
JS: juust vasta tie tehty.
 
AC: sit_ei ol_ollu tietä, se on ollu liki Jällivaarhaav viis peniŋkulmaa kantant.
 
JS: ei se niiv- niin ra- hauska homma sekkää.
 
AC: [naurua]
 
JS: ei ole miellùtta olleŋkha.
 
JS: täältä kaloja vienhet ja vaihethanhej jauhuja ja kaffi(a ja sokkeri(a.
 
AC: takka mennessä takka tullessa.
 
JS: joo.
 
AC: joo mie olen kans kokenu se reissu.
 
JS: joo hän on kantannu mutta mi_en ole kantan.
 
JS: (mut mitä)
 
AC: [edellisen päälle:] niit on ollu äijji(ä jokka oŋ kantanhe sata kilu(a jauhuja. se_on ollu lujat miehet en- enne vanhast. (Seon)niemess_oll_yks äijä joka oŋ kantanu, sata kilu- Ollin Filppaaksi sanotti. sata kilu(a lyöny selkhän̬, ja lähteny marsii. ja eikä s_ollu pitkä.
 
JS: ei mutta muute vaŋkka mies nuoren.
 
AC: tämäm miehen pittuus oli suunnilèm mutta vahva sitte. lyhöi jalaj ja
pitkä selkä. [naurua]
 
JR: No siinä sai marsiat tuone Jällivaaraa.
 
JS: joo.
 
AC: joo, tunturi ja yli sitte.
 
JS: joo ja, ei se ole nii hyvä väli.
 
AC: eei. siellä_oj joki(a välilä ja, uomi(a ja.
 
JR: Menikö siitä polku?
 
JS: joo (– –)
 
AC: joo s_ov vähänem polku ollu.
 
JS: vähäinem polku (kohtapa) se näkkuu vieläki paikon̬

JR: Mistä kautta se polku, meni sinne?

JS: se meni, ensin Auvvakho ja Avvakosta,
 
AC: täält ensinnä Moskhiij ja sitte Avvakhoj ja sitte,
 
JS: [edellisen päälle:] joo.
 
AC: se meni,
 
JS: yli tunnturi.
 
AC: Koskuskylhän (–).
 
JS: eei kylä, jaa, Tennevitsiin̬ se meni.
 
AC: joo.
 
JR: Mikä tunturi siinä oli välissä?
 
JS: siin_o montei. siin_o Avakko-tunturi ja sitten o, öö Piritsako s_o.
 
AC: joo siin_on tunturi(a välissä.
 
JS: montaki.
 
AC: joo. [nauraa] mi_en tii(ä niitten nimi(ä mitkä het oŋkaa.
 
JS: [edellisen päälle:] sithen tullee Portsai. kolome tunturr_yli.
 
JR: Niien yli piti mennä.
 
JS: joo.
 
JR: Rakkaa kävellen.
 
JS: joo, raskas.
 
JR: Kivikko paha siellä tunturissa?
 
JS: joo mut se on s- se on semmoneŋ kivikko ku, s_on aivan silì(a. ku sattaa se_on hyvil liukas, märka maa.
 
JR: Siinä oj jauhosäkiŋ kansa pistelemistä.
 
JS: joo.
 
AC: joo ja se oŋ kantanu kerran sataneliʲäkymmentä kilu(a, Jällivaarasta, Killiim, silloŋ ku se rautatier rakennus tuli. Klasiloovaan̬. se omp vielä rekorttimpi [= ruots. rekord].
 
JR: Ov vahva mies.
 
JS: joo s_oli, hyviv vahva, mies mut lyhu. hyvim, pitkä selkä ja lyhuj jalat. [naurua]
 
AC: jalas sil_ei olhe mikham mutta selka.
 
JS: [edellisen päälle:] oo.
 
JR: Net ovat korkeat tunturit tuossa.
 
JS: joo net on uhka korki(at.
 
JR: Mikäs siinä korkein on?
 
JS: no mie_skon ['uskon'] (et)tä tämä Kieppo.
 
AC: Kieppo se korkii Avvàkko (et)tä Kieppo. se oŋ korki(a tunturi se. Kieppo eli Avvàkko-tunturi se san-, sillä_o kaks nimmee.
 
JR: Se oj juuri se Avvakko-tunturi?
 
AC: joo. se oŋ kyl̀ä Avvaakon nimine ja se tunturiŋki sanon, Avvàkko-tunturiks, sil oŋ kaks nimme- Avvàkko-tunturi ja Kieppo, mutt_Avvàkko-tunturiksi ne sanovat SITÄ.

Kittilän murre kuuluu peräpohjalaisiin murteisiin.

EH: No se oli sillon teidänkin nin ko lapsena ollessa ni se huushollihomma ni aika lailla toisellaista tietenki ko nykyää?

HT: voi voi kyllä oli toisellaista ei ole ollu ei ee- minun sisko näki ensim̆mäisen auton. tsiellä huilaamassa ja een, mie tuota äiti se vishiin oli nähny autoja autoja enneŋki, tieteŋki hään_oli nähny, mutta miun sisko tuli ja sa- sieltä ulko(a ja, ja sanno että "mikä oli se kone joka siel vaa tippu ja möyrästi" [nauraa makeasti] joo, ja äiti, ihmetteli että no kyllä se tieteŋki oli taisi auto se ny oli kyllä sen ajaŋ kul- voi voi kyllä oli, ei ku hevoskyytillä meni minne minne ja mie olen tehny veikkoset, niin että, peltojakin tehthin nim poroilla, kaksi porowa rinnan niŋ ku niŋ ku ainaki, niŋ ku valjashevoset, ja niitä piti taluttaa ja isä̀ se sitte ohjas tuota, m- mei- meltakhi sanothin semmosta se eij_ollus niir raskas ku aura., ja niin tehthim peltoja ja ja niin niillä poroilla. sillä lailla nii.

EH: Miten se poro poro pellontekoon eikös se ole vähän tämmönen äkkinäinej ja tuommone?

HT: ei se ole kyllä ne vain niim marsit siiŋ ku niitä talutteli nautsiin (?) niil lyhyestik kiin niiŋku hevos- niiŋkun hevoset nyt ku- nyt panhaav vaan ni sais siiŋ ka. hm.

EH: Siin_oli teijän talo- oltava siinä taluttamassa?

HT: joo minun minun ne täyt taluttaa ja, isä sitte ohjas sitä, melttAA mitä-

EH: Minkälaine –?

HT: mut sit kaa- karhittemhaan niiŋ karhi oli ja, niiŋ karhi oli semmonen että, ei se ollu näinä raskhaita karhi(a se oli vähäŋ keveämpi mutta rautapiit vaan, ja mie se, taluttelin sitte niitä, seŋ karhin niissä ja niin se karhi tehthin sekàsij ja samam puolat siŋ kansa niin se aina se oli se yksi poro jakso vettää mutta, sitä melttaa eli auraa ei jaksanu yksi se ka- piti olla kaks.

EH: Jaa mitä se puolaaminen oli?

HT: no semmonen että silitethään näiŋ kö, näin, ikää hyvät, se on se jyrä ä- e- puo- ennen sanothim puolaamiseksi mutta nyt nyt se on se jyrä, JOO joo.

EH: No tuota, pitikö sitä muissa ulkohommissa ollas sitten?

HT: voi mie olem pannu aitaa, mie olen tehny puita hakannu halkoja, mettässä kaatanu ja ajanus sitte, sittek ku hevonel laitethiiŋ kun kotitalho- ee- minuŋ koti(ani, mie ajoin sillä, pui- ee- hakkasim metsässä kesäpuut ja niin ja – – koti(a ja, ja niin se, net te- tehthiij ja sitte tehthii halot sit mie olen tehny halkoja pannu aitoja ja, ja ja ollu ku ei ollu, miuŋ kaikkiin nuorin veli, ollu miestä ei ollu muuta ku se vanha isäNTÄ (?), niin kyllä ei sitä ei ei kukhaan uskok kuiŋka se oli raskasta se on lapsuu(est astip pitänyt tehät töitä.

EH: Mitenkäs se aijampanoki käypi noin naisihmisellä?

HT: nii siitä tuli niin hyvä, ei aivan niiŋkum miehet olis panheet.

EH: Minkälaista aitaa te panitte?

HT: no semmosta semmosta hie- aitaa elikkä se on semmosta sorkka(aitaa vaikka miŋkälaista aitaa, monem monem monetui laista, niin eihän sillon ollun näitä piikkilaŋkoja, ei pui- kum puusta se piti kaikki tehäj ja niitä pitiki pannan niitä aitoja nii et sillon, vathan alle – – eihän niitä näil laijunnettun niiŋkun nyt että ittek kukaneŋki, täopsiin siellä net piti (?) niin tykki(äj jos niitä oli niitä niittyjä sielä, aijataan niitäkij jos oli lehmää saatavISSA. ja ei mitääm muuta määrää kyllä se oli kauhe(a se se homma ja, ja kaikki tehä itte ee- kaikkit tehä niin aijaalaŋŋat ni ja ja ja sen semmoset ja kuu- ja käyvvä heinä, l- toisesta paikkaa.

Kurikan murre kuuluu eteläpohjalaisiin murteisiin.

JR: Kuinkas sitä maata sillov vilijeltiin kun te semmoonen pieni poika  vielä olit- olitta?

JK: no, ei silloin_ollu, sitten, apulannoosta juuri mitää, haaraa ['tietoa'] vielä. joki, taloollinen osti luujauhoja. mutta torpparit_ei niitä juuri pystyny ostama. (mut)ta luujauho s_oli ensimmäinen apulanta mitä minä muistaj jot_on käytetTY.

sittet tuli kuohna jota, sitten ruvettihin kans, ostamahaj ja saama. sitte ilimaantuo tuo Siilen [=Chilen] salpietari, jota käytettihin, sillooŋ kun ei vielä muuta salpietaria olLU.

mutta sitten niin kun, torpparit ja taloollisekkin niin, poltettihim paljo noita nevamaita, ja kytömaiTA. ja se oli hyvää apulantaa. näiŋ keväällä kun sai vähän palamaha niin, kylä siinä komiasti kaura kasvoo.

eikä se maata pilannun niin kun sitä helposti luullahan. se niiv vain hienostik ku s_oli märkää niin, niin syvempää niin se meni sitä päältä palaa ne sellaaset lirvuk kun konnusta tuloo sellaasta sulk- sukkelaa lirvua. ja se oli hyvää pellonhöystyä kus se vähä meni siitä palaa.

(sit)tet taas kun kesälä poltettihin, jotta se menis hyvästi ni_ei se ollu mikään hyvä konsti, kun se meni oikein koko fälttikerta ['kyntösyvyys'] fälttöös siitä palaa. (se) tahtoo vähä kärsiäs siitä, siitä meni ruokamulta silloo niin, melekee mitättömäHÄ. tai sellaanen vanhaanen kevätpolthon niin, se oli hyvää pellolle maalle.

eikä sitä ol sit kyröstä paljon mitään saanukkaan saathiin siihen Oulusta lantaa vielä, tai karjallantaakaa. ei se ollus se karjantuotet sellaasta, öö oli huonoos laituumes niin, ei sitä tullu notta sitä olis ollu kyröölle vierä. ja tarvittihi peltoho.

isäki oli vanhan_aikaan miehiä se ol, syntyny, kahdeksantoistasataa, viiskymmeNTÄ. ja se on nähny ne, tämän ajan, sata vuotta tästä, aa- takaperin niin, ne nälkävuoret.

on ollut renkipoikana sillo jonaki isoommas taloos ja, ja muisti jotta kun, hän pruukah mennä hevoosia hakemahan, on pyhäinpäivän aikana, oli kuuraa maas nii, palelee jalakoja ja, hän meni niin lujaa kun ikänä pääsi vähän matkaa sithe löi lakin [nauraen:] lo-, maahan ja tantteeras sen lakin päällä ja sitte, taas meni hetki matkaa ja (sit)tek ku pääsi hevosen selekähä ei sitte enää ollu hätää, sitte jo tarkeni kyl.

JR: Kyllä sekin aika aikaa oli varmasti.

JK: joo. ei silloon aikoona oo ollu poikaklopiilla, paljo kengistä haaRAA.

JR: Minkäslaisia niitä, muokkausvehkeitä, sillon, teidän, poikana ollessa oli?

JK: no, noo silloon oli fältti sellaanen pikkufältiksi sanotahan, jolla käännettihim maata. ei sillä niin kovin syväästis saanu kun yhden hevosen [yskäisee] vehkeellä, saa mutta, aikahan tä tultiin sentäs niin, sillä käännettii. kyllä sillä sänkipeltua ja, ja muuta, ruukipeltua kovaa käänti mutta, keros se pakkas ol- (– –) oli aika lujalla hevone – –.

Merikarvian murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin.

PV: No sieltä Isostafäälästä kun tultiin ni sitten alko se, lahti?

VS: sitte se alako juu.

PV: Kertositteko vielä siittä?

VS:  no, se oli aika kovaa nopiaa touhua sitte vaa_niitä nyljettii sitte ja ja ja ku. ja os- lihanostajia oli ja kauppa kävi sitte, lihaa myytii sitte. ne osti niitä pikkuhylykeitä sitte ni koko (kroppa) kerralla ettei sitä sitte niinku muutamaa kiloo sitte ostettu ja, ja mutta koko koko ruho sitte kerralla vaa. ja ne paino jotaki noin, kylä sielä, kymmenestä kymmenestä kahteekymmenee kiloo jotaki semmosta sitä väliä ne, ne kropat sitte paino.

ja ja (traania) tuli sitte niistä noin kymmekunta kiloo sitte ku ne oli, ku ne oli hyvi, että emä oli niitä hyvi imettäny. että niil oli vahva traani.

ja ja se nahka sitte ku se karva oli valakone ni, se oli sitte arvokas sillo aie- sillon sota-aikana ni ne sitä (sitte) kilvan kävi ja kyseli sitte ja.

ja monta puulaagii (sittettä) ja ja kiloa ne niitä sitte osteli ja ja friskattii toinen lupas sen ja sen hän antaa ja taas toinen vielä enämpi ja ja tuo tuanne sitte viimitteeks me olemme myyny Vaasaa ee-emmää muista sitte mikä sen komppanian nimi oli, mutta tuo Vaasaa me olemme viimitteeks sitte myyny niitä nahkoja ja traania ja.

nii ja sitte siälä oli, nii ja lihakki, siel oli makkaratehdas sitte sielä Vaasas ja ja se oli sillon sota-aikana sitte ni se oli sitä haluttuu lihaa sitte ja sielä makkaratehtaaski sitte, ku se oli liha kortilla sitte ja makkara tietysti oli ja kortilla. mutta ku me sieltä hylykeenpyynnistä tulimme ni kylä me saimme ilman korttia sitte makkaraa niiltä ja.

sitte ne kysy että et_kuinka monta päivää me oleme ny täällä, mä sanoin että noo ei me (oo ny yhtää muuta) me lähdemme sitte taas Merikarvialle ku me saamme ny tämä homma täälä ku me saimme kaikki (paadin) sitte klaarattuu puhtaaks ja, ja sitte he (kehuvat_ta) sitte te oisitte saanu oikein hyvää makkaraa ku hylykeenlihaa- lihaa sitte mä sanon että hylykeenlihasta.

noo mä sanoin millai te sitä sitte, (teettekö) te sitä oikei paljaaltas_sitä sitte, kysyin siltä johtajalta ni hän_sanoi että eei ei paljasta mutta sitte pannaa tuo, öö sitte pannaa jotaki l-laihaa lihaa siihe joukkoon ja sitte tulee verrattoma hyvää makkaraa_se kehu että sitte se vast o hyvää. mutta vasikallihaa ja semmosta jotaki laihaa lehmällihaa ni hän sano että kylä on nii jaloo makkaraa että että sitä sitte ostetaa hän sano se johtaja, juu sielä- sielä Vaasas.

Raisin murre kuuluu peräpohjalaisiin murteisiin.

JP: Pietäänkö täälläpäin vuohia?

JH: oon niitä vain on niitä jo on niit on kovin paljoŋki muutamil täs on yks naapuri tuossa sillä on vissiiin onko sillä viiskymmentä vai oŋko aina yLI [meille] sanovan niillä hankkii hyVIN joka niitä viittii hoitaa mut emmie kyllä tykkää semmosesta [ruuaSTA] joita on sarvet ja parta ja huutavat rumaSTI [naurua].

 JP: Ja näitä kulkee tuolla tunturilla sitte itseksee ja?

JH: ei siellä on siinä kotis- seutuilla sillä on nYT. mutta kyllä ne- niinku tuolla vain niinku tuolla meren puolessa siellä vaan on sit. ja sanovan että, sanovat ne että siellä oo. siellä o vaimoilla iänkaikkisuUS. ja keiturilla parATIISSI ni elikä vuohilla joo.

JH: sillä vaimok käyhä ja kuteuvat tikkua ja turvesäkkii seläSSÄ. joo ja vuohet tansaavat ja ilotta [kaappahan] nokaSSA. [naurua]

JP : Ootteko juanu vuohemaitoa?

JH: olen muttei se kyl ole makEE. mä olin ennen kotona meillä oli kansa [juuri] joitaki silles et tykkäsimme sittä juusTOST. joo ja se rupes äit laittaa ussein semmosia valkeita juustoja ja mi- niin sinäns se oli hirmunen hyvä kaffimaitoki niinku tuntuRISSA. joo ja sitte mä olen sairas mikä minu- vika minua vaivasi ja sit sanottiin se on hirmunen tervveellinen se keituuden mAITO. me käskemmä keituueksi täälä meänsuomel.

JP: Joo.

JH: joo ja se. se mie sittä pruukahin niinku puoli litraa ryyppätä kerrala mutta mie laitoin tämmösen paperrussin valhmiks painoin silmä kiinni ja join sejja sitte paperrussin sytytin etten tunne ennää maKUU. joo oli työläs juoa sitä. joo mut niitä oli paljo jokka juottiin sitä ja piettiin- syöttiin leivään kansa ja [juur] yhtä ku muutaki maitoa ja [jok olki] harjannu ne ja sanottiin siin ole mittään eronnu ja  se saattaa kyllä jokkoo tottua siihen. emmie saanu sitä sopihan se oli niinku lehmämMAITOO. ei se oli minust semmonen kamala maiTO.

JP: Siitä tehdään juustoaki sitte?

JH: joo. joo se oli [juur] sitä ruskeeta juustoa ja valkeeta juustoa ja valkea juusto oli hirmunen hyvä kun sen pani mustaan kaffiinki ja teki hirmusen hyvän maun kaFFII. [si]tä ussein pruukasi mulla olee matkasa tuolla tunturissa ku mä olimma pyytöhommisSA. se oli riittävä kaffimaito se kesti kaUA. ja sitä joi sitä kaffia se oli minusta niinko vastasyÖNY.

JP: Tääl on sitä ruskeeta juustoo, täällä Norjassa sitä ei Suomes oo ollenkaa.

JH: oo tääl on sitä paljO. sitä tääl O palJO.

JP: onko se tästä vuohenmaidosta vai on-…

JH: ei

JP: Onko lehmänmaidosta?

JH: se ol sitä on molemmISTA. sekä lehmäj ja vuohen maijOSTA. mutta niinku juustona vuohem- maito ei se vain on hyvä ei siinä kyl ole mittään makuum liikaa makUU. Se kyl on kohta parempi ku lehmämmaiJOSTA. mut itteksensä maitoo juotavaksi se ei ole kyllä nii hyvä ku leHMÄ.

JP: Miten se saadaan ruskeeks se juusto?

JH: no se keitettään niin että se tullee rusKEE.

Sauvon murre kuuluu lounaismurteisiin.

Haast.: No kun, elo leikattin ni olikos siinä kilpailua sitte?

EL: jaa, see olk kovà kilpailu kum mɛɛ viɛl_olim miɛs sillom mɛɛ jo vɛhɛm  miɛs[tä] vastiŋki [= vastasinkin] (ja), ittem miɛlestɛni vɛhɛ̀v viɛ-,. miɛs[tä]  astij ja, ek ku, kum m_olttiŋ kovàl kilpàl ja se sit, minɛ ei ollu,. minɛ ollu enɛɛ sillom mikkɛ vakituinem maantyɛmiɛs minɛ oli, nìn enemmɛn tommone,. minɛ, ole ollu nim monèl̀a alàl̀a hiukase, vaik mɛ̀ maantyɛtɛki olem pal tehnym mutta, ja ojà luan̆nu ja monta muuta mut mɛ olen_ollu kivìtyɛsɛk̀i vɛhɛ̀ jɛ, ja kaikes suurema ajà nih mɛ̀ ole ollu, rakenustöis vɛhɛ.

nìŋ kyl siin niiŋ kovà kilpa ol et ei se,. èi sit huanomp olss_ollu millɛ̀. ja se tiɛtystik ku o heikomp nis se olis siŋ Govàst sit, et, se ol sit niŋGu hɛɛppiɛ vɛhɛ̀k kuv vɛhɛ̀ huanomp ol ja, muuton semm(on), semmonen kummiŋkiŋ Go ol semmonev vɛhɛ̀ ilkjɛ voitonpyyntö et ei ols juuð, ottanus sitɛ huanomBa, arvoB et ols vɛhɛ̀ niŋGo ollu vɛhɛ̀ miɛhe- miɛhest tahtonu vaelta, nì jɛis ittel̀es heŋkes ja veres.

Haast.: Koitettiikos sitä saareen leikata, tai niittɛ?

EL: jà saare,

Haast.: nii ympäri noin et jäi siNNe, plättis kans.

EL: eei. kun tommottin tavalisest nyk ku,. kùn sarka o-,. sarkaa [sic!] jos tɛllɛttin kaks miɛs sarkkan taik jos, ei nua, ha- harvon senttɛn tɛllɛttin yks miɛs koskan et juur miɛs ja miɛs van.

minɛ kattosin sit vɛhɛ̀ itte semmone hyvɛ̀p parìt jo kut tiɛtti se, et mikɛ siit pitkɛhiittime [?], sitɛ koetta saa[da], ettɛ, et, vɛhɛ̀p parema miɛhet koisiva [= koittivat] katto ittes vɛhɛ̀ sa-,.

simmonen nìŋGu oli ja ɛsimerkiks sanotan nyt ensalkavaineŋGi oli Gu o rippikoulu kɛyny no ei ollu viɛl oikke, vanhuutettu myɛski ett_ei ollu oikke sikjɛ simmone simmoneŋ kova s_ol ja, ja ei ei simmone juur, ei simmost juur otettu sit, mi-, parem̀a miɛhet ni ottanus sit oikkek kaveraks nɛ̀s saivas sit melkke, (hiɛ-), toise numero, miɛhhì yhtyɛ ottas sit parikses kuka, kuka hualis.

noo siin_ol sit simmonen_et, mɛɛ muistaŋ Gun tual_Alàris nì meilekkiŋ Gun mɛ ol- mɛɛkin_oli niittɛmɛs pɛivɛpalkal, ja nɛytti ett(ɛ silleen) et_ei yhtɛn sit melkke seisatettu ku, ku, pɛɛhɛn meni laesta [laes 'niittojälki'] nin toinen_aljetti et ala laitta vikattimen, hivoman kɛrkki ni aena siij jɛrjestykses sik ku- ku o,. lɛksi.

se mikɛ, meni, ensmɛitteks alkas ni se sai ensmɛiseks, taas toiseŋki laesta alka. see kuka ol vɛhɛp paremp nis se sai sit, ikɛ- vɛɛhɛ, tuota noin, huilata. mut sik kus se tul simmoteks, et sitɛ ruvetti koittamak kuka sai, mikɛ pari sai sarkas ensimɛitteks ni, nii se, see sit otti vɛhɛ kovà.

Savitaipaleen murre kuuluu kaakkoismurteisiin.

MP: Kävittekös te hevosmarkkinoilla koskaa?

AE: Kyllähäm meä o käynneä markkinoil. Ku olen markkinoil myönneä hevose sekä ostannoa ja.

MP: Yhen kerran ootta myöny?

AE: Olen meä usjemma kertoakii. Kerra Mikkelis markkinoil käin myömäs ja, siit osti sielj ja pettiit minua vielj. Meä oli ostavinnai kolmaisvuotise hevose ja se oljkii toisvuotine. Ei rupeakkoa keväil lähtemeä hampoat suust pois ja, niiku tavallisesti lähtööt jo sit kolmaasvuotisel ja. Eikä se oltkoa ku kaksvuot-, kaks vuotta täytti sillo keväil sit ku meä markkinoilt tuli kotii.

MP: Mistä se hevose iän tietää?

AE: Kyl sen hampaist näköö siit. Ja se ol’ sill  ol’ petos mieles oikee sil isännäl, se ol’ pistänneä nii, kolmehokkisee kenkeä sen miun varsain ja. Se ku ol’ semmone isokokone ja. Täyskokonen niku sen ik-, kolmasvuotinen jo ois pitänt ollakii kok-, kokosep puolest. Mut ei se olt ku kaks vuotta täytti keväil ku meä kevättalvel toi se.

MP: Että se o kolmehokkinen kenkä?

AE: Nii kolmehokkises kenkäss ol’ lyöty nii ku oikee täys ikäne hevone.

MP: Mistäs sen, miten sen niistä hampaista näköö se hevose iän?

AE: Ne lähtöö, kolme vuotta vanhaks ku tuloo ni sit lähtöö hampaita pois sellaist meärätyt hampoat sielt suust pois. Kaksvuotisen ne ei lähe viel’. Meä uottelin millon lähtöö hampaita pois suust mut ehä sielt lähtentkeä. Ku ei se täyttänt viel’ niitä vuosia nii paljo.

MP: Mistäs sev vanhemma hevosen tuntoo sitte jos se o yli kolmev vuu(e?

AE: No siell ol’ toasj meärätyt, meärätyt merkit niis hampais siit lähtöö niitä, rupijoa lähtemeä niitä hammasparija sielt suust pois ja, mitä tuonne seittemeä kaheksan vuotee ast kyl sen, joka vähäkii hevosist perill on ni se iän tieteä mut ko se mänöö toisile kymmenile ni sit se on jo arviopeliä

MP: Eikös siitä hampaista näe onko se, vuoden- kaksvuotinev vai kolmevuotine?

AE: Kyl sen näköö, näköö mut se ol’justii sillo ku se ol’ siihe aikoa niet se, että se hammassato ei ole viel’ olt talvel. Se on vast siit myöhempeä ni sitä ei viel’. Meä senku oleti et se on nyt, se on, vast et se keväil lähtöö silt ne hampoat pois mut ne ei lähtentkeä.

MP: se ei vielä, olt mi- mikää tuommone' työhevone se kaksvuotine?

AE: Ehä se mikeä työhevone o. Meä toi sen pois ja meä tuumasi, senku tuumaili et, ompas teä aika äkkinäine vielj et. Ja sillo ku Mikkelis laitettii valjaisin nin mäntii kavulle ni, se nousj pystyy ja. Meä tuumasi ompas teä vaik teä on näi kenkitetty kovast mut, teä on nii äkkinäisen makune hyvin. Ja myö tultii markkinoilt pois niiku, emähevosii kans ajettii voa ja. Se, hyväst se kotii tulj ja ei se väsymisestäkeä tient miteä.

MP: Mitev vanhana, se varsa pantii töihi?

AE: No hiljakseeha sil ruvettii töitä tekemeä yhtä peätä siit. Sellail nii ku varsal teheä töitä. Kaksvuotisen ku sen soap ni kolmàs kesä sen, joha sil soap ruvetat töitä tekemeä, ku teköö voa sellàil vähä seästim mukoa.

MP: Miten se opetettii vetämää?

AE: No se, voa kuorumoa rekee ja, kylhä se siihe oppii.

Someron murre kuuluu lounaisiin välimurteisiin.

PV: Kuulkaas, minkäslaiset uunit olivat?

OM: no ne oli simmoset, tavaliset, et, ei ne ollun nyt tämmäsek kun ny(ttek) käytetään noit, noit_ovviikin tommosii, ne on malmisii taikka mitä rautasii hei(l) [pro ne] lienen (nyt) heil_oli puiset_ovet, pistettii(n) siihen vaa(s) suulla [pro suulle], ja se kesti vaa(n), lämpöö sit niin_et saatiin vaan silläkiŋ kypsäks. simmos se sit_oli siihen_aiKAA.

PV: Oliko ne ninkun kivestä vai?

OM: kyl net tiilis ['tiilestä'] sentään_oli uunit mut, mut siin_oli sit simmonem muuri et siin_oli se suuri kivi. oikeen tasaanen kivii siin, siin sai istuut lapset ja siin sai vaikka mnukkuut, nukkuukkin niin sen munta nukkuskin semmost kun, olivat, yätä. se oli suur se se muuri.

PV: No kuulkaa, siinäkö leivottiinkin vai?

OM: nii samas huanees leivottiin nii(h). ei, mun_isälläin_ollukkan sit_uunimuurii ollenkaaŋ kun, oli vaan semmonen, muuri kun, mikshän sanotetaan kun kakluuniks taikka miks ne ennemmuinaan nimitettii(n) semmoset, kun saatiir raakku vaam pistäät jä, ennemmuinaan_oli sentät traakut jos joku teitist muistaa ei tieðä.

PV: No mitäs siihen raakkuun pantiin?

OM: sehem [harv.] pantiin pataan jotta se pali ['paloi'] tulen kohðal sit jä, ja samaal sit kahvippannu [sic!] pantiin johoonkin koukkuun riippumaa. se oli simmost sihen_aikaa. kun_ei ollu hellaa. jälkeempäin kylläkin_on siälläkin_ollut hellat se nyt,. siel_on nyt uuret_asunnot. kyl siel_on nyt joka lai[sta].

PV: No kuulkaa siinä oli siinä uunin edessä sitte simmonen kolo.

OM: see oli simmonen, niiŋkun, tommonen suara, suara se vaan_oli niin siin sit käännettiin simmoner raakku vaa(s) siiheen_ain sit, (ku ei,.) siin_oli simmonen hyllykkö jä sit mahtus siihen mukaavast_aina se raakku ja, sis se käännettii(n) taas tuleel siit tommottAA.

PV: Miksikäs sitä paikkaa sanottiin misä se tuli oli?

OM: em mää tiärä sitä sem paremmam, muuris vaam puhuttii. ei sitä sem parempaa, nimmee tainnus sel_olla em mää muista.

PV: Mihinkäs ne hiilet verettiin?

OM: jaa uunist. ei siit_isoo, siip pesäst tuus sehän_otettiin_omiin_astiaas jos liikaa tuli, mut_uunist verettiin sihen, sammaam pessään sit kun_uuni, sit taas, verettiin puhtaaks. nii sihen palammaan [sic!] siv van sihen sammaan misä raakkukin_oli. simmoner raakunimiseks sanottiiŋ kyl, (– –) tietää., varmmaav [sic!] (vai), viä(l), on nähnykki.

PV: No peitettiinkös ehtool noi(n), hiilet?

OM: eei niit mittääm peitetty nes sait,. lämpöö sisälpäi vaa. suuri vanha huanen ni se tarttikin lämpöö.

PV: No viäläkö aamulla saatiin siittä valkee?

OM: heei, kyl se taas_uurestas täyty sytyttää. no, taisi joskus,. kyl_isopappavainaa ni, meni yälläkij joskus, simmosen ranstakan kans sem pöyheetsä [?] hiilet_uurestas palamaan tuli lämpöö sit hänem mielestäs_uurestas. kum mää nukkusin isopappam pualella kun, siäll_ei mahtunu(k) kum meitil_oli piänempi huanem mun_isälläi(n).

isopappa mylläs vällii, tuvan_uurestas palammaan [sic!] ja pellit kiin_et siit saaraan häkkääkim mut_ei se siit parantunus se oli vanha miäs se, se eli niiŋ kauvan_et se tais_olla yli yhreksäŋkymmeŋ kun se kualI. hän tahto lämpöö. ja kyl ne lämpysii siihen_aikaaŋkin huaneet_oli sentään em mää tiä, eihä niis palelukan, vaikkei ollut tupliikan (– –).

Sortavalan murre kuuluu kaakkoismurteisiin.

MS: meil̆le sattu ruotsalaist noapurit ni ne ol' ensittäin ni ne ol' hyvij jäykkee kansaa, hyvij jäy̬kkee. ja ne ku tul'ivat meil̆le käy̬mĕä̀kiin ni, ne hattu peässä istu miehet, ja tuota, eikä ne virk̆kanneet mittää ei ne sanoneet hyvä̀ pä̆i̬vä eikä sanoneet jotta hyväst ku läksvät pòi̬s. ja o- jos niilt miŋkä kysyit ni sen siihev vastasvat, ja yksiŋkertasest ne läks pòi̬s vŏà eikä virk̆kanneet mittÄÄ, ja tuntuu toas ei virkattum mittÄ, mut sitte ku tuttavoituvat hyvin hyö jotta, rupes'vat jo kä̀y̬mĕä̀ hyvi us's'iist ni siitte, sit sanovat "pài̬ pai". ja siinä se ol' lähtö sekä tulo samallài̬sella puhheella. ku tul'vat tahe läksvät. mutta tuota siitte kuiteŋkiin ne ài̬na kysyit meilt jotta, "mutta oi̬skos teillä mitä̀ tarvis jotta jos hyö voisvat lai-, mitä antaa ni kyllä hyö antas jos teill_or ruokatarpèe̬ta tarvis tahe mitä että nälkää ei sa- ei tarvihen nähä". ja siitte toas e-, sàu̬na se ài̬na ol', meil̆le luvattu mutta mei(äm pit siitte vai̬ sieltä joo(esta vettä hakkii sitte siihe sàu̬naa sàu̬naves', muuta ei tarvinna kajotam mittĕä̀, sit myö saim̆ma kylypyy kylpiim millom myö tahomma ja mitem paljo myö tahomma, ja mihi ài̬k̆kaA. nii se ol' meillä siitte vapaa(ta).

nuapurloi̬hem puolesta se ol' Santaholman mökissä myö asuttii kyllä, ni sieltä ei ollu mittĕä̀, muuta ku se mökKI, ja myökii siitä siitte vuokra maksettii. myö maksomma vuokran sillä, pä̀i̬värahalla siitte mikä annettii ruokarahaks. sillä maksetti pienhän se (nyt) vuokrakii ol' mutta tuota, sillä myö vaa elettii ja, siitten nuapurista ol'vat nii hyvät ne nuapurit ne Vorsit jot tòi̬vat ài̬na kons mitäkii. sitä paikall'ista ruok̆koo se ei oikeem meistä sujunna mutta m- kuiteŋkii ot'imma myö ài̬na vastaa. ja sö̀ihä sitä kylläkii mutta, kyllä se ei ollu hyvveä, niiŋ ku siihe ol' karjalaine tottuna karjalaiseer ruokaa, ni, sitä ei usko mite siellä muutom mukavasti, män',

ja siitte yhtä yht juttuu tul' mie ol'in, mie siitte kävin hieromassa ja kuppoamassa ja, talvipuolella nimittäi, ni siitte tuota sattu sellane jotta tul'tii sanom̆moa jotta nyt tuota pitä̀s panna kamp̆peet läh- läjjää ja lähtii Karjal̆laa. ja siitte, myö ku mänt̆tii sinne käskettii ensittäin nii valokuvvaa, ja siitte annettii ne lähtöpassit sieltä, ja valokuvattiij ja, siitte myö oltt̆ii valamiit lähtem̆mää paljoha niitä nyt kamp̆peita ol'kaa mitä nyt pakata, ja myö vuotettii viikkaus- -sotalla ['viikkokausia'] jotta tuota, millo sitä̀ tulloo se lähtö. ja siit loppujel lopuks tul' se lähtö ja, siit myö läksimmä, ja siitte tult̆tii, mikä̀ se ol'kaa Nival̆laa ei kun nii kuiteŋŋi, ja siellä ajettii pòi̬s àu̬tosta ja, siit sanottii jotta nyt, olokee tiällä yötä. myö olt̆tii siel̆lä yö̀tä, ja siitte sanottii jotta nyt männää Juakkim̆maA, jotta nyt pittää joutuu junnaa ja siit àu̬tolla vietii sinne junalle, ja siitte käyttii junnaa ja sitt_ajettii Sortavalaŋ kàu̬punt̆tii keskelle kaupunt̆tii, siell_ol' siitte majotettuna ketä viet'ii ni ne viet'ii kài̬ kàu̬punttii. ja sieltä siitte eh- ruvettii eh- jakam̆maa siitte pòi̬s ken mihikii män', ken mɛn' siitte ommii kot'ilòi̬hem mutta, monellakkaa ei ollu kott'ii ennee ne ol' palan̆neet ja ne ol' purettu ja, ja ne ol' mitä missäe m- pài̬katTI. ja siittem myö ruvettii tuota, lähtem̆mää ja myö lähettii siitte yhtee entiseev vanhaan nuapurii, yläkert̆taam mänttii siitte, ja siit siinä el- elettii kaks, vähillee kaks vuotta ja, siitte muutettii tòi̬see pài̬kkaa, ku siihe tul' siitte ne omistajat, tiältä evakkomatkalta.

Töysän murre kuuluu eteläpohjalaisiin murteisiin.

JR: Minkäslaista ammattia se teirä' 'isänne piti?

MO: no se, see oli vain sellanen, me-, mettätyämiäs ja, tervaa, tervaa ruukattii [et]tä tervahruuki(a talavella aina vähä, ja kesällä poltettii. jolla sitä, jauhosäkih hintaa piti tulla. sih-,

JR: Olitteko te siälä kahtomassa kun sitä tervaa tehtii?

MO: oon minä ollu' 'usee. useen sǝ-.

JR: Toimittakaahan nyt kuinka ne sillon sitä tervaa teki.

MO: no sitä kus s-, kun ne nyt oli, ne te- tervaspuut sitä piti kolomena kesänä ensit teherä, sitä ensi, kolottiim p- pualiväliin se puu, ja sittes se jatkettiin toisena kesänä sittes se kol(o)mantena, oli sellanen suani yksi jät- jätettii (joho), niin se suanittii ja sitten ne vasta hakattii ja sitten ne, rouhittii ja laitettiin nin se oli sellaneh hau-, hautakumpu, johka ne laðottiin sellane, ja siälä oli, siäl_oli sellanen si- siiri sellanej jokin josta sittes se terva rupes kus se kuumeni nii, kyllä se oikeeh hautasiira oli, sitä ei osannuk kaikki oikeem polttaakkaam mutta kyllä mu' 'isäni sitä poltti kovasti.

joka kesä oli, sellanem piäni hautaruuki josta tuli niiŋ ku, kakstoista ja kol- kol(o)mettoista tynnyri(ä. ja Vaasaan ne tervat sittev viätii. mutta, kyllä ne silloj jo viätiij junalla, [jot]ta aikasemmi' 'ov viäneet hevosillakit täältä Vaasaan tervatynnöri(ä mutta, kyllä silloj jo, mu' 'aikanani oj junal- junalla viäty.

JR: Mitäs ne, siirat oli?

MO: no s_oli, sellanen virkanimi se siira joka, sellane, jotta se oli sellanem pomo, vähä. joka osas sitä hautaa sitä joh- (sitä ei) osannuh hetikääj jokahinem polttaas sitä hautaa (n_o)tta, s_olis, (jot)ta se oli se, sellane, virkanimi vaa.

JR: Kiärs- kiärsiko ne siirat sittem paikasta paikkaa?

MO: kỳllä niitä pyyre- pyyrettii' 'aina sitte, aina siinä lähi- lähipaikoille. mu' 'isäni velì oli Lammimmäeh Heikki se oli aivav vasituineh haurampolttaja ja. siiraksi sitä sanottii. to- tervatynnörillä sai, seittemäntoista markkaa. ja seittemäntoista markkaa makso, saraŋ kiloj jauhosäkki. siihe, sillo. jotta kut tɔ- tynnöri tervaa oli nii, sitä aina verrattiiŋ kuiŋka monta jauhosäkki(ä saa irti kun, jo- joŋka aiva' 'ostettavana oli. jauhot.

JR: se oli suuri raha sitten.

MO: se oli, se oli suuri raha tosijaa.

JR: Kuinka kauan sitä yhtä hautaa, tartti polttaa?

MO: no, kyllähän siinä vissiiv vähä meni, toista viikku(a kyllä viikom päivät ainaki. kyllä se toista v-, taisi ollas s-, kahareksam päivää ja seittemä. kun se oli.

JR: Sitä tartti yhtä, yätä päivää polttaa.

MO: joo yätä päivää (jo)tta kur rupes, vähä niiŋ kul l- liaska meinas ruvetat tulemaaŋ ku, niitä turpe- turpeita, turpeilla se peitettiin niin sem piti mullatas sittet [jot]ta se siälä niiŋ ku, hautumalla vai, palo sisällä [jot]ta s_ei saanu' 'ilimiliaskas yhtääp palaa. multaa aina siiheŋ kovastij jos, jos rupes liaska näkymääj jotta siält_ei yhtääs saanup pois olla. ja näin, juhannukse' 'aikana niitä aina sitte, aljettiim polttaa(j jo)tta s_oli valakoset yät ja, siältä j-, ha- hauraj juuresta ne sytytettii(j jo)tta sev verra' 'oli siinä (jo)tta, ei aivam mättäät_ollus siihem maaha' 'asti, sin- siihej jä- jätettiiv vähä,

JR: Oliko se siira siälä sitten, kans koko ajan?

MO: o- oli se. kyllä se oli siälä ja joku toinem miäs sillä sittev viälä kaverina, ho- h- hoivina joteŋkij jotta jos olis liaska päässy, mitä kus sinnen nyt tervasi(a kovastin ne, saleet oli ja, terva- tervaskantojaki' 'oli nii, sehän niih heleposti' 'olis liamahtanu,  olletikkij jos tu- tuuli kovastij ja tuulisi(a ilimoja oli.