Suomi–kurmandži-sanakirja

Kurmandži on toinen kurdien kahdesta pääkielestä. Suomessa on useita tuhansia kurmandžia äidinkielenään puhuvia.

Suomi–kurmandži-sanakirja on vapaasti käytettävissä Kotuksen verkkosivuilla. Sanakirjassa on 28 267 hakusanaa.

Hakusanoiksi on valittu sekä tavallista jokapäiväistä sanastoa että monien alojen keskeisiä termejä. Näitä aloja ovat muun muassa sosiaali- ja terveysala, lääketiede, opetusala, tietotekniikka ja oikeustiede. Hakusanoina on myös tavallisia paikannimiä ja lyhenteitä.

Kurmandži on toinen kurdien kahdesta pääkielestä, ja sen puhujat tulevat Turkista, Syyriasta, Iranista, Irakista ja Armeniasta. Suomessa on useita tuhansia kurmandžia äidinkielenään puhuvia maahanmuuttajia.

Kotuksessa on tekeillä myös Suomi–sorani-sanakirja. Sorani on toinen kurdien pääkielistä.

Kurmandžin oikeinkirjoitus

Kirjoitetulla kurmandžilla on melko vakiintunut kirjoitusasu, jota myös tässä sanakirjassa noudatetaan.

Monella sanalla on kuitenkin yleisimmin käytetyn muodon lisäksi myös vaihtoehtoisia kirjoitusasuja. Näitä on mahdollisuuksien mukaan huomioitu sitä silmällä pitäen, että kurmandžinkielistä sanaa sanakirjasta hakeva saattaa hakea sanaa muulla kuin yleisimmin käytetyllä kirjoitusasulla.

Kaikkia säännöllisiä vaihtoehtoisia kirjoitusasuja ei kuitenkaan ole otettu mukaan sanakirjaan. Seuraavat sanakirjassa noudatetut kirjoitustavat on hyvä pitää mielessä, kun etsii kurmandžinkielisiä sanoja sanakirjasta.

Sanakirjassa käytetään aina -iy-muotoa -îy-variaation sijaan, esimerkiksi çiya, diyar, jiyan (ei: çîya, dîyar, jîyan). Y:n edellä käytetään î:n sijaan aina i-kirjainta myös silloin, kun sanan perusmuodossa on î-kirjain, esimerkiksi xanî > xaniyê me (ei: xanîyê me).

Omaperäisissä sekä arabiasta lainatuissa sanoissa sananalun konsonanttiyhtymän väliin tulee vakiintuneen käytännön mukaan epenteesivokaali i, esimerkiksi bira, firîn (vrt. englannin brother, fly). Tästä ovat poikkeuksena sananalun konsonanttiyhtymät sp-, st-, şk-, kuten spî, stêr, şkandin (ei: sipî, sitêr, şikandin). Sen sijaan eurooppalaisissa lainasanoissa sananalun konsonanttiyhtymä säilytetään, esim. bravo, klasîk, krîz (ei: biravo, kilasîk, kirîz).

Sananlopun konsonanttiyhtymä säilytetään ilman epenteesivokaalia i, esimerkiksi germ, kevn, nizm (ei: gerim, kevin, nizim).

Kun sanalla on sekä i-muotoinen että u-muotoinen kirjoitusasu (esimerkiksi kirm/kurm, mimkun/mumkun, nikil/nukul), sanakirjassa käytetään i-muotoista kirjoitusasua. Tästä poiketaan sanakirjassa silloin, kun u-muotoinen kirjoitusasu on tietyn sanan kohdalla selvästi yleisemmin käytössä (esimerkiksi cuda, jonka i-muotoinen kirjoitusasu cida on harvinainen).

Mikäli yhdyssanan ensimmäinen sana päättyy samaan kirjaimeen, jolla yhdyssanan jälkimmäinen sana alkaa, olemme suosineet molemmat kirjaimet säilyttävää muotoa. Esim. sanoista serok + komar käytetään sanakirjassa muotoa serokkomar (ei: serokomar) tai sanoista na + -avêjin käytetään muotoa na-avêjin (ei: navêjin).

Kurmandžissa vakiintuneen käytännön mukaisesti verbifraasit kirjoitetaan erikseen, kun taas vastaavat substantiivit kirjoitetaan yhteen. Esimerkiksi verbit bi kar anîn (’käyttää’, kirjaimellisesti ’ottaa toimeen’) ja dest pê kirin (’aloittaa’, kirjaimellisesti ’panna käsi siihen’) kirjoitetaan erikseen, kun taas niitä vastaavat substantiivit bikaranîn (’käyttö’, ’käyttäminen’) ja destpêkirin (’aloitus’, ’aloittaminen’) kirjoitetaan yhteen.