Sanakirjan selitteet

Sanakirjaselitteet kuvaavat hakusanojen merkityssisältöä ja käyttöä yleensä melko tiiviinä lausekkeina. Niukimmillaan selite saattaa sisältää vain yhden sanan, tavallisimmin silloin kun selitetään tyyliltään yleiskielestä poikkeavaa sanaa (esim. aatella ark. ajatella). 

Sanakirjatyössä noudatetaan ohjetta, jonka mukaan selitteet eivät saa olla liian ylimalkaisia, liian tarkkoja, liian yleistäviä tai liian suppeita. Yleensä sanakirjaselitteen pääsana on perusmuodossa kuten hakusanakin, mutta ei suinkaan aina. 

Pääsana perusmuodossa

Yksinkertaisin perusmuotoinen selite on hakusanan lähisynonyymi tai joukko tällaisia. Selitesanoina pyritään käyttämään vain sellaisia sanoja, jotka ovat itsekin sanakirjassa hakusanoina. Joskus selitesanoina on kuitenkin ”itsensä selittäviä” yhdyssanoja, kuten sanan pursotin selitteenä oleva sana pursotusväline.

Selitteessä pilkku erottaa toisistaan synonyymeja ja puolipiste lähimerkityksisiä sanoja tai sanaryhmiä:

• viehättää miellyttää, ihastuttaa, kiehtoa, kiinnostaa.
• kallisarvoinen arvokas; korvaamaton, tärkeä.

Jos perusmuodossa oleva pääsana (seuraavassa alleviivattu) viittaa laajempaan tarkoitejoukkoon kuin hakusana, se saa tarkentavia määritteitä:

• sammutusväline tulipalon sammuttamiseen käytettävä väline.
• ambrosiakakku sokerivesikuorrutteinen kakku, joka on koristeltu hillotuilla appelsiininkuoren palasilla.

Tällainen määritelmäselite siis koostuu usein pääsanana olevasta yläkäsitteen nimestä ja tarkentavista määritteistä. Esimerkiksi ambrosiakakku on kakku, ja sokerivesikuorrute ja koristelu kertovat, miten ambrosiakakku eroaa muista kakuista.

Usein perusmuodossa oleva selitesana eli synonyymiselite esiintyy jonkin muun selitetyypin rinnalla:

• vuodevaate tav. mon. lakanoista, tyynyliinasta ja peitosta, joskus myös patjasta ja tyynystä, sänkyvaatteet.
• galanga vars. thairuoassa käytettäviä juurakkoja, galangajuuri.

Synonyymiselitteet vs. synonyymiviitteet

Kielitoimiston sanakirjassa on erikseen ilmaistu yhtäläisyysmerkillä tarkka synonyymivastine. Tällaista kutsutaan synonyymiviitteeksi, ei selitteeksi.

•  sydäniskuri lääk. = defibrillaattori.

Yhtäläisyysmerkin jälkeisestä synonyymiviitteestä on linkki sana-artikkeliin, jonka hakusanana tuo synonyymi on. Siellä on puolestaan määritelmätyyppinen selite ja sen perässä synonyymiselite (tässä sydäniskuri):

• defibrillaattori lääk. rytmihäiriön korjaamiseen ja sydämenpysähdyksen hoitoon tarkoitettu laite, jolla annetaan sähkösysäyksiä, sydäniskuri.

Raja synonyymiselitteen ja synonyymiviitteen välillä on häilyvä. On kyseenalaista, onko tarkkoja synonyymipareja edes olemassa, eli voivatko kaksi ilmausta korvata toisensa ilman vivahde-eroja kaikissa mahdollisissa konteksteissa. 

Kielitoimiston sanakirjassa yhtäläisyysmerkkiä käytetään varsinkin vierasperäisten ja kotoperäisten termien väliseen synonymiaan viitattaessa. Näin on tehty kahdessa edellisessä esimerkissä.

Elatiiviselite ja arkisuus

Elatiiviselitteeksi kutsutaan selitettä, joka rakentuu elatiivimuotoisen (-sta-, ‑stä-päätteisen) pääsanan varaan:

• kahvileipä kahvin kera nautittavista vars. makeista leivonnaisista.
• hyvänpäiväntuttu tuttavasta jonka kanssa tuttavuus rajoittuu lähinnä vain tervehtimiseen.

Jos elatiiviselite tuntuu oudolta tai se vaikuttaa jäävän jollain tapaa vajaaksi, selitteen voi täydentää mielessään esimerkiksi lisäyksellä, joka seuraavassa on merkitty hakasulkeisiin:

• kahvileipä kahvin kera nautittavista vars. makeista leivonnaisista [käytettävä nimitys].

Elatiiviselitettä käytetään usein silloin, jos hakusana poikkeaa jollain tapaa neutraalista asiatyylistä – mutta ei niin paljon, että tyylilajimerkintä (kuten merkintä arkisuudesta) olisi paikallaan.

Myös tyylimerkinnät (esim. ark. ’arkikielessä, arkikielinen’, leik. ’leikillinen, leikillisesti’, halv. ’halventava, halventavasti’) ovat kuitenkin mahdollisia elatiiviselitteen yhteydessä:

• jenkkakahvat ark., leik. vyötärön sivuilla olevista (runsaista) rasvakertymistä.
• itkupilli us. halv. usein itkevästä ihmisestä.

Joissain tapauksissa elatiiviselitteellä viitataan hakusanaa muodollisempaan vaihtoehtoon, esimerkiksi tietyn alan termiin:

• eläköitymisikä eläkkeellesiirtymisiästä.
• kielijänne kielisiteestä.

Eläköitymisikä ja kielijänne ovat tyyliltään neutraaleja sanoja, jotka sopivat moniin yhteyksiin, vaikkapa lehtikirjoitukseen. Sen sijaan viranomaisteksteissä eläkkeellesiirtymisikä on parempi vaihtoehto kuin eläköitymisikä. Lääketieteellisessä kontekstissa kieliside päihittää kielijänteen.

Yleensä elatiiviselitettä käytetään substantiivihakusanojen yhteydessä. Kun elatiiviselitettä käytetään muiden kuin substantiivihakusanojen selittämiseen, sanaluokkarajan ylittäminen on melko tavallista. Toisin sanoen hakusana ja selitteen pääsana kuuluvat eri sanaluokkiin (esim. verbin onnistaa selitteessä käytetään substantiiveja onni ja sattuma).

• onnistaa hyvästä onnesta, onnellisesta sattumasta jssak asiassa t. hankkeessa.
• erityisherkkä erilaisiin ärsykkeisiin erityisen voimakkaasti reagoivasta ihmisestä.

Elatiivitarkenne rajaa

Oma elatiivitapauksensa Kielitoimiston sanakirjan selitteissä on ns. elatiivitarkenne. Tällaista selitteen alussa olevaa tarkennetta käytetään varsinkin adjektiiveja ja substantiiveja selitettäessä.

• möreä äänestä: hyvin matala ja karhea, römeä, möräkkä.
• naittaja vars. entisistä oloista: henkilö jonka suostumuksen nainen tarvitsi avioliittoon mennäkseen.
• happamoitua vars. vesistöstä t. maaperästä: muuttua happamaksi (3).

Elatiivitarkenteen avulla rajataan, millaisissa yhteyksissä hakusanaa voi käyttää. Adjektiiveja selitettäessä tarkenteella osoitetaan, millaisia asioita niillä tyypillisesti luonnehditaan (ks. möreä). 

Verbin yhteydessä elatiivitarkenne puolestaan kertoo, millaisen subjektin kanssa kyseinen verbi tavallisesti viihtyy (ks. happamoitua). Joissain tapauksissa tarkenne rajaa esimerkiksi historiallista tai muuta käyttökontekstia (ks. naittaja).

Partitiiviselite kuvaa joukkoa

Partitiiviselitteessä pääsana on monikon partitiivissa. Partitiiviselitettä käytetään tyypillisesti kasvi- ja eläintieteen termien luokittelussa. Tällöin hakusana on yleensä kattotermi, jonka alla voi olla useita eri lajinnimityksiä. Myös lääketieteen termeissä käytetään usein partitiiviselitettä.

• kulttuurinkarttaja kasv. kasveja jotka ovat menettäneet kasvupaikkoja ihmisen rakennus- tm. toiminnan vuoksi.
• koronavirus lääk. eräitä tav. ylempien hengitysteiden tulehduksia aiheuttavia viruksia.

Vaikka sana-artikkelin hakusana on yksikössä, itse termi esiintyy usein monikossa. Silloin se esitetäänkin kursivoituna esimerkkinä heti hakusanan perässä. Varsinainen selite tulee vasta monikollisen esimerkin jälkeen:

• gorilla
  Gorillat el. isoihin ihmisapinoihin kuuluvia afr. nisäkkäitä.
• veriviemäri anat.
  Kovakalvon, aivojen veriviemärit aivojen suuria laskimoita.

Partitiiviselitteellä ilmaistaan myös, että hakusana voi viitata useammanlaiseen tarkoitteeseen (kuten alla maitohappobakteeri). Hakusana voi viitata myös sellaiseen tarkoitteeseen, joka ei esiinny juurikaan yksin vaan toisten kaltaistensa joukossa (kuten ketjusilmukka). 

Samaan tapaan kuin elatiiviselitteen voi mielessään täydentää lisäyksellä (jostakin asiasta tms.) ”käytettävä nimitys”, partitiiviselitettäkin voi hahmottaa lisäyksellä, joka on tässä hakasulkeissa:

• maitohappobakteeri [erilaisia] bakteereja jotka hajottavat sokereja maitohapoksi.
• ketjusilmukka käs. ketjun muodostavia virkkuusilmukoita [ts. sellaisia virkkuusilmukoita, jotka muodostavat ketjun].

Ymmärrettävyys ensin

Jatkuvasti päivitettävässä suursanakirjassa aukoton systematiikka sanojen käytön kuvauksessa ei ole mahdollista. Täydellistä loogisuutta tärkeämpää onkin se, että sanakirja olisi mahdollisimman monelle käyttäjälle helposti ymmärrettävä. 

Monet sana-artikkelien laatimisen periaatteet ovat muotoutuneet painettujen sanakirjojen maailmassa. Esimerkiksi tiiviyden vaatimus ei nykyisenä sähköisten julkaisujen aikana ole enää niin ehdoton kuin vaikkapa silloin, kun laadittiin vuosina 1951–61 ilmestynyttä Nykysuomen sanakirjaa. 

Jos jokin sanakirjan käyttöön tai sana-artikkeleihin liittyvä kysymys askarruttaa mieltä, kannattaa ottaa yhteyttä sanakirjan toimitukseen. Hyöty on kaksisuuntainen, sillä käyttäjäpalaute auttaa toimitusta kehittämään sanakirjasta yhä toimivamman työkalun.