Uudet sanat artikkeleiksi

Kielitoimiston sanakirja kuvaa nykykieltä, joten sisällön pitäminen ajan tasalla vaatii päivittämistä. Tämä tarkoittaa toisaalta uusien sanojen lisäämistä sanakirjaan ja toisaalta vanhojen sana-artikkeleiden uudistamista.

Päivittämistä varten tarvitaan uutta aineistoa, jota toimitus saa muun muassa sanastamalla eli poimimalla uudissanoja esimerkiksi sanomalehdistä. Sanakirjaan sopivasta sanasta tehdään uusi artikkeli, jonka pohjaksi kerätään tietoa eri lähteistä. Lopuksi tiedot tiivistetään rakenteisessa muodossa olevaksi sana-artikkeliksi.

Uusia artikkeleita kirjoitettaessa, samoin kuin vanhoja artikkeleita muutettaessa, on otettava huomioon koko sanakirja eli kaikki ne muut artikkelit, joihin lisäys tai muutos liittyy. Onnistunut uudistus täydentää sanakirjaa mutta myös limittyy, sopeutuu ja yhdistyy jo aiemmin olemassa olevien sana-artikkeleiden kokonaisuuteen.

Hakusanojen synty

Usein sanakirjan toimitukselta kysytään, mistä uudet sanat tulevat sanakirjaan. Suuri osa uusista sanakirjasanoista löytyy järjestelmällisen aineistonkeruun eli sanastuksen kautta.

Vuosittain sanakokoelmamme karttuvat yleensä 4 000–5 000 sanalla, mutta näistä vain pieni osa päätyy lopulta sanakirjaan. Kerätyistä sanoista tehdyt sähköiset sanaliput käydään läpi määrävälein. Joukosta poimitaan toimitusperiaatteiden mukaan sanakirjaan sopivat sanat, joista sitten kirjoitetaan sana-artikkeli.

Osa sanakirjaan päätyvistä sanoista löytyy muulla tavoin kuin varsinaisen aineistonkeruun kautta. Sanakirjan käyttäjät saattavat esimerkiksi huomata, että jokin sanakirjaan kuuluva sana puuttuu sieltä ja vinkata toimitusta asiasta. Myös Kotuksen kielineuvonnan kautta toimitukselle tulee sanaehdotuksia.

Joskus kirjoittaessaan sana-artikkelia yhdestä sanasta toimittaja saattaa huomata, että siihen liittyy muitakin sanoja, jotka eivät vielä ole sanakirjassa. Esimerkiksi dyykkaria määritellessään sanakirjantoimittaja voi oivaltaa, että sanakirjasta puuttuu verbi dyykata. Oraalivaiheen ottaminen sanakirjaan edellyttää myös anaalivaiheen, fallisen vaiheen (esimerkkinä sana-artikkelissa fallinen), latenssivaiheen ja genitaalivaiheen pääsyä mukaan.

Sana-artikkelin kirjoittaminen

Kun toimittaja on löytänyt sanakirjaan kuuluvan sanan, alkaa toimitustyö tavallisesti sijoittamalla sana laajempaan kontekstiin: tutkaillaan, mihin kohtaan kielen verkkoa sana kuuluu. Tämä saattaa käynnistää lumipalloilmiön. Huomataan esimerkiksi, että sanan selittämiseen tarvitaan sanoja, joita ei vielä ole sanakirjassa, joten nekin on määriteltävä. Esimerkiksi mäntää ei voi määritellä ilman sylinteriä.

Usein sana-artikkelin laatiminen vaatii sinnikästä tiedonhakua. Toimittajan pitää pystyä määrittelemään vaikkapa sellaiset sanat kuin diskontata, galvaaninen, helmineule, hyperteksti ja tapahtumahorisontti. Kenenkään yleissivistys ei riitä kaikkeen tähän, joten luotettava tieto on osattava etsiä sopivista lähteistä.

Apuna käytetään mm. muita sanakirjoja, hakuteoksia ja verkkosivustoja sekä eri alojen oppikirjoja, sanastoja ja asiantuntijoita. Esimerkiksi lääketieteen termien kuvauksessa nojaudutaan pitkälti Duodecimin Lääketieteen termit -sanakirjaan. Tekniikan termien tarkistustyössä taas saadaan apua Sanastokeskus TSK:lta. Lopulta eri lähteistä löydetty tieto puristetaan tiiviiksi sana-artikkeliksi.

Selitteen ja esimerkkien laatiminen

Hakusanan merkitystä kuvataan selitteessä. Lyhyimmät selitteet sisältävät vain yhden sanan, kun taas pisimmät voivat olla merkityksen täsmällisiä määritelmiä. Tyypillisimmät Kielitoimiston sanakirjan selitteet koostuvat hakusanan lähisynonyymeista. Selitteessä pyritään käyttämään vain sellaisia sanoja, jotka ovat itsekin sanakirjassa hakusanoina.

Usein selitettä täydennetään esimerkeillä, joiden tehtävä on avata merkitystä, täydentää määritelmää ja havainnollistaa, miten sana toimii lauserakenteessa. Kielitoimiston sanakirjassa esimerkit eivät ole autenttisia, vaan toimittaja muotoilee ne itse, lähdeaineistoja hyödyntäen.

Joskus sana-artikkeliin ei tule lainkaan selitettä, vaan se korvataan yhdellä tai useammalla esimerkillä. Näin menetellään etenkin deskriptiivisten hakusanojen (lillua, hyllyä) tapauksessa tai jos hakusanan merkitys on jo muuten selvä. Esimerkiksi monet yhdyssanat ovat sillä tavoin läpinäkyviä, että kokonaisuuden merkitys selviää helposti osien perusteella (tiilitehdas, musiikkikustantamo).

Toisinaan hakusana on tarpeen varustaa käyttöalamerkinnällä, joka kertoo tyyliarvosta, käyttöyhteydestä tms. (esim. ark. = arkikielinen, urh. = urheilu). Kun varsinainen sana-artikkeli on kirjoitettu valmiiksi, sen loppuun lisätään taivutusmuotosarja. Siinä esitettyjen esimerkkimuotojen perusteella on mahdollista päätellä sanan loput taivutusmuodot.

Sana-artikkelien jatkokäsittely

Kun toimittaja on saanut tiedostoon sopivan, yleensä ennalta sovitun määrän valmiita sana-artikkeleita, on seuraava askel taivutusten tarkistus. Taivutukseen erikoistunut sanakirjantoimittaja käy läpi kaikki uudet sana-artikkelit ja tarkistaa, että kunkin sanan taivutustiedot ovat varmasti oikein.

Tämän jälkeen artikkelitiedosto siirtyy päätoimittajalle sisällön tarkistukseen. Hän voi joko hyväksyä artikkelin sellaisenaan tai ehdottaa siihen täydennyksiä tai korjauksia. Toisinaan päätoimittaja saattaa siirtää hakusanan niin sanottuun odotushuoneeseen. Tällainen hyllytys voi johtua esimerkiksi siitä, ettei sana ole vielä riittävän vakiintunut päästäkseen sanakirjaan. Ei ole tavatonta, että odotushuoneen hyllyllä aikansa odotellut sana pääsee sanakirjaan joskus myöhemmin.

Kun toimittaja on tehnyt uusiin artikkeleihinsa ne muutokset, joista päätoimittajan kanssa on sovittu, artikkelit menevät vielä toimitussihteerille tekniseen tarkistukseen. Toimitussihteeri tarkistaa, että kaikki rakenneosat ovat kohdallaan kussakin artikkelissa, jotta ulkoasu ja tekniset ominaisuudet toteutuvat sanakirjassa kuten pitää. Lisäksi hän tarkistaa, että uudetkin artikkelit noudattavat muotoilultaan ja esitystavaltaan sanakirjan käytäntöjä.