Kielitoimiston sanakirjasta on ilmestynyt kaikkiaan 14 versiota, joista kaksi painetussa muodossa (vuonna 2006 ja 2012). Uusin päivitysversio on julkaistu vuonna 2024. Sähköisen Kielitoimiston sanakirjan tekninen toteutus perustuu Kielikone Oy:n kehittämään teknologiaan.
Osana sanakirjojen jatkumoa
Kielitoimiston sanakirja on alun perin syntynyt päivittämällä ja laajentamalla Suomen kielen perussanakirjaa. Perussanakirja ilmestyi painettuna vuosina 1990–1994 ja sähköisenä CD-Perussanakirjana vuonna 1997.
Perussanakirja puolestaan oli ensimmäinen suuri suomen kielen sanakirja Nykysuomen sanakirjan jälkeen. Vuosina 1951–1961 julkaistu Nykysuomen sanakirja kuvaa viime vuosisadan alkupuolen kielenkäyttöä ja sisältää yleiskielen sanojen lisäksi runsaasti myös vanhaa ja murteellista sanastoa.
Sähköinen ja painettu sanakirja
Sähköinen Kielitoimiston sanakirja ilmestyi tällä nimellä ensi kerran vuonna 2004 silloisen Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Kielikone Oy:n julkaisemana. Sanakirjan kaksi ensimmäistä versiota ilmestyivät sekä cd-rom-versiona että verkkoversiona osana Kielikoneen MOT-sanakirjastoa.
Kielitoimiston sanakirja on ilmestynyt myös kolmiosaisena painettuna kirjana: ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 2006 ja uudistettu painos vuonna 2012. Kummassakin painetussa sanakirjassa on pohjana aiemmin ilmestynyt sähköinen Kielitoimiston sanakirja. Painetun Kielitoimiston sanakirjan (2012) voi ostaa Kotuksen verkkokaupasta.
Alkuvuosien sanakirjaversioihin kuului erillinen Asutusnimihakemisto, jossa on 21 000 paikannimeä taivutustietoineen. Uusimmissa versioissa Asutusnimihakemistoa ei enää ole, vaan se on julkaistu erillisenä tuotteena Kotuksen verkkosivuilla.
Vuosi 2014 oli merkittävä sekä Kielitoimiston sanakirjan toimittajille että kaikille kielenkäyttäjille, sillä sanakirja alkoi tuolloin ilmestyä ilmaisena verkkoversiona. Nykyisin sanakirjaa päivitetään vuoden tai kahden välein.
Sanakirjaversiosta toiseen siirryttäessä sana-artikkeleiden määrä on kerta kerralta kasvanut. Myös tuhansia vanhoja artikkeleita on muokattu ja ajantasaistettu.
Kielitoimiston sanakirjan alkusanoja
Alla on luettavissa Kielitoimiston sanakirjan merkkivuosien 2004 ja 2014 versioiden alkusanat. Vuonna 2004 sanakirja ilmestyi ensimmäisen kerran Kielitoimiston sanakirjan nimellä. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2014 sähköinen sanakirja avattiin suurelle yleisölle maksuttomana verkkoversiona.
Vuoden 2004 version alkusanat
Kielitoimiston sanakirja on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Kielikone Oy:n yhteistyönä syntynyt sähköinen suomen kielen sanakirja. Sanakirja-aineisto on laadittu Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa, ja sen pohjana on laaja, jatkuvasti kartutettava nykykielen sana-arkisto. Sanakirjassa on lähes 100 000 sana-artikkelia.
Sanakirja kuvaa suomen nykyisen yleiskielen keskeiset sanavarat. Yleiskielisten sanojen ohella hakusanoiksi on valittu myös tärkeitä erikoisalojen termejä, lähinnä sellaisia, jotka esiintyvät usein joukkoviestimissä. Arkikielen eli jokapäiväisen juttelukielen ilmauksia on otettu mukaan runsaasti, koska niiden käyttö on nykyisin tavallista paitsi puhekielessä myös kirjallisissa yhteyksissä. Yleiskielen ja niin sanotun arkikielen raja ei ole jyrkkä, ja käsitykset sanojen tyyliarvoista muuttuvat. Arkikielisiksi luonnehdittuja sanoja käytetään paitsi puhutussa kielessä myös asiatyyliä epämuodollisemmassa ja rennommassa kirjoitetussa kielessä.
Kielen keskeisen sanaston lisäksi mukana on myös jonkin verran harvinaisempia sanoja. Sanakirjan käyttäjä etsii usein tietoa ilmauksista, jotka eivät ole aivan tavallisia, esimerkiksi sellaisten vierassanojen oikeinkirjoituksesta ja merkityksestä, jotka eivät kuulu kaikkien keskeiseen sanastoon. Kielitoimiston sanakirja antaa myös ohjeita, jotka koskevat sanojen kirjoitusasua, ääntämistä, taivutusta, merkityksiä ja käyttöä erilaisissa yhteyksissä. Sanakirja tukeutuu kannanotoissaan Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen suomen kielen lautakunnan päätöksiin.
Kielitoimiston sanakirja on uusittu ja laajennettu versio Suomen kielen perussanakirjasta (1990–94) ja CD-Perussanakirjasta (1997). Uudessa sanakirjassa on lähes 4 000 sana-artikkelia enemmän kuin edellisessä sähköisessä versiossa ja 6 000 enemmän kuin painetussa Suomen kielen perussanakirjassa. Sen lisäksi on muokattu ja ajantasaistettu yli 15 000 sana-artikkelin tietoja. Taivutusmuotosarjoja on täydennetty, ja taivutuksen yhteydessä esitetään myös adjektiivien vertailumuodot.
Sanakirjaan kuuluu nyt myös erillinen laaja paikannimiosio, Asutusnimihakemisto. Siinä on noin 21 000 kaupungin, kunnan, kylän, kaupunginosan yms. nimeä taivutuksineen. Hakemisto pohjautuu aiemmin ilmestyneeseen teokseen Alastarolla Ylistarossa, Suomen asutusnimet ja niiden taivutus (1990), mutta kirjan aineistoa on täydennetty ja ajantasaistettu. Asutusnimihakemiston päätarkoituksena on antaa tietoa nimien taivutuksesta. Hakemiston avulla halutaan myös vakiinnuttaa asutusnimien oikeinkirjoitusta.
Nimi Kielitoimiston sanakirja viittaa suomen kielen neuvonnan pitkään historiaan. Kielineuvontaa harjoittava Kielitoimisto perustettiin jo vuonna 1945 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran yhteyteen. Myöhemmin se muuttui Suomen Akatemian kielitoimistoksi, jonka yhteydessä toimitettiin myös Nykysuomen sanakirja (1951–61).
Vuonna 1970 muodostettiin Nykysuomen laitos, johon kuului paitsi Kielitoimistona tunnettu neuvontayksikkö myös sanakirjatoimitus. Kun Kotimaisten kielten tutkimuskeskus perustettiin vuonna 1976, Nykysuomen laitos liitettiin siihen kielitoimisto-nimiseksi yksiköksi. Myöhemmin yksikkö poistui tutkimuskeskuksen organisaatiosta ja kielenhuolto ja sanakirjatyö joutuivat eri osastoihin, mutta tiivis yhteistyö jatkui. Myös Kielitoimiston nimi on elänyt edelleen käyttönimenä tunnettuutensa vuoksi.
Tekijät-kohdassa on mainittu kaikkien toimituksessa eri aikoina ja eri tehtävissä toimineiden nimet. Heidän lisäkseen toimitustyöhön on osallistunut omien tehtäviensä ohessa sanakirjaosaston johtaja Maija Länsimäki. Aiempien sanakirjaversioiden päätoimittaja Risto Haarala on toiminut edelleen lääketieteen termien tarkistajana. Tekniikan termien tarkistustyössä on saatu apua Sanastokeskus TSK:lta.
Raskaan menetyksen toimitus koki, kun päätoimittaja Marja Lehtinen menehtyi vaikeaan sairauteen kesällä 2003. Sähköiset sanakirjat ja niiden kehittäminen olivat hänen erityinen kiinnostuksen kohteensa, mutta uutta hanketta hän ei saanut saattaa loppuun asti. Työ oli kuitenkin ehtinyt jo pitkälle ennen hänen sairastumistaan, joten sanakirjassa näkyvät hänen ajatuksensa ja kädenjälkensä.
Helsingissä elokuussa 2004
Toimitus
Vuoden 2014 version alkusanat
Tämä verkossa oleva Kielitoimiston sanakirja on vuonna 2014 päivitetty versio. Tiedot verkkosanakirjan käyttöoikeuksista on esitetty Käyttöehdoissa. Kielitoimiston sanakirja sisältyy edelleen myös Kielikone Oy:n MOT-sanakirjastoon, jossa aiemmat versiot ovat ilmestyneet.
Edellinen sähköinen versio ilmestyi vuonna 2012, jolloin ilmestyi myös painetun Kielitoimiston sanakirjan uudistettu painos. Edellisen sähköisen version jälkeen sanakirjaan on lisätty noin 500 uutta sana-artikkelia ja muutoksia on tehty noin 1 600 artikkeliin.
Kielitoimiston sanakirja on nyt entistä helpommin käytettävissä ja tavoittaa toivottavasti myös aikaisempaa laajemman käyttäjäkunnan.
Helsingissä kesäkuussa 2014
Toimitus