Yksikielisestä, omaa äidinkieltä kuvaavasta sanakirjasta ilmauksen merkitystä ei ehkä etsitä yhtä usein kuin kaksikielisestä. On kuitenkin tilanteita, joissa merkitys ei tunnukaan itsestään selvältä.
Sanojen merkitys
Kielessä on lukuisia sanapareja tai laajempia sanaryppäitä, joiden jäsenet muistuttavat toisiaan sekä muodoltaan että merkitykseltään mutta jotka olisi kuitenkin hyvä pitää erillään. Milloin esimerkiksi pitäisi puhua väärennöksestä ja milloin taas väärennys on osuvampi valinta?
Entä mitä eroa on varmistamisella ja varmentamisella? Mitkä ovat sopivat tekstiyhteydet määrittelemiselle, määrittämiselle ja määräämiselle? Kohtalainen alkoholinkäyttö ei ehkä olekaan kohtuullista!
Useiden hiukan harvinaisempien sanojen merkitys on helppo tarkistaa sanakirjasta. Myös monien tutunkin tuntuisten sanojen täsmällinen merkitys saattaa jäädä hämäräksi. Vai onko kaikille kristallinkirkasta, mitä merkitsevät vaikkapa diskontata, havas, jytky tai simpsakka?
Jos sanalla on useampi kuin yksi merkitys, jaetaan sana-artikkeli merkitysryhmiin. Merkitykset luokitellaan pääryhmiin (merkitään numeroilla) ja tarvittaessa alaryhmiin (merkitään kirjaimilla). Lisäksi käytössä on merkitysryhmäkäyttöaloja (esimerkiksi Erik., Kuv.). Ne ovat tarpeen silloin kun merkitys ei ole niin selvästi eriytynyt, että voitaisiin käyttää varsinaista merkitysryhmää ja sen kirjain- tai numerotunnistetta.
Homonyymiset sanat
Oma lukunsa ovat homonyymit eli samanmuotoiset mutta eri alkuperää olevat ja aivan eri asioita tarkoittavat sanat. Kielitoimiston sanakirjasta selviävät mm. vintin eri merkitykset sanoissa vinttikaivo ja vinttikamari. (Kaikkeen ei sanakirjakaan pysty: vintin etymologia vinttikoirassa ei selviä, mutta sen voi käydä lukemassa vaikkapa Vintit pimennosta -kolumnista). Hauska on sekin tieto, että lakalla on kaikkiaan neljä toisiinsa liittymätöntä merkitystä (’pintakäsittelyliuos’, ’muurain, hilla’, ’katettu tila’ ja ’gammabutyrolaktoni’).
Synonyymiset sanat
Joskus kirjoittaessaan tai toisen tekstiä tarkistaessaan saattaa juuttua häiritsevään toistoon: jokin sana kertautuu yhä uudelleen eikä mieleen tule tapaa kiertää toistuvaa ilmaisua. Tässäkin tilanteessa apua kannattaa etsiä Kielitoimiston sanakirjasta.
Sopiva synonyymi tai lähimerkityksinen ilmaus löytyy usein ongelmia tuottaneen sanan selitteestä. Voit kuitenkin etsiä synonyymista sanaa monipuolisemminkin: hakuja on mahdollista kohdistaa hakusanojen lisäksi koko aineistoon, selitteisiin tai esimerkkeihin.
Kun etsit synonyymia tietylle sanalle, kannattaa tätä sanaa etsiä muiden hakusanojen selitteistä. Näin löydät ne hakusanat, joiden merkitys on selitetty tuon toistuvan sanan avulla. Jos esimerkiksi etsit lähimerkityksisiä ilmauksia sanoa-verbille, voit kokeilla seuraavaa hakutapaa:
Valitse hakutavaksi Tarkennettu haku ja sieltä vaihtoehto Etsi selitteistä. Hae sanaa sanoa ilman sen taipuneita muotoja. Hakutuloksesta napsii näppärästi vaikkapa sellaiset verbit kuin höläyttää, kivahtaa, kummastella, laukaista, lausua, lohkaista, mainita, pamauttaa, puuskahtaa, selittää, todeta, töksäyttää ja virkkaa, joilla kaikilla voi korvata sanomisen ainakin jossain yhteydessä.
Fraasien merkitys
Sanakirjasta voi tarkistaa myös monien fraasien merkityksen. Joskus menneen maailman tapoja ja kapineita kuvaavat sanat elävät edelleen osana fraseologisia ilmauksia, vaikka sanonnan ulkopuolella niiden merkitys on jo hämärtynyt.
Monet tietävät, että tutkainta vastaan potkiminen tarkoittaa turhan vastarinnan tekemistä. Läheskään kaikille ei kuitenkaan ole selvää, mikä ihme se tutkain on. Entä missä ollaan, kun ollaan ikeen alla?
Harva tietää, että idiomissa kystä kyllä on harvinaisen, kypsää ruokaa tarkoittavan kypsi-sanan partitiivimuoto. Jos kirjoittaessaan viljelee fraaseja, on syytä valita huolellisesti oikea sanonta oikeaan paikkaan. On eri asia heittää kirveensä kaivoon kuin iskeä kirveensä kiveen.
