Työpöytäni täyttyi kevättalvella erikorkuisista sanalippupinoista. Sanakirjan laadinta oli edennyt sanaan niin.
Suomen murteiden sana-arkistossa on nelisen tuhatta sanalippua, jotka esittelevät sanan niin eri käyttötapoja. Niiden pohjalta oli tarkoitus saada aikaan sanakirja-artikkeli. En ryhdy nyt tässä yhteydessä selvittelemään pikkusanan käyttötapojen koko laajaa kirjoa, vaan tarkastelen lyhyesti muutamia.
Niim pal kipiä
Ensimmäinen tapaus on tuttu etenkin lounais- ja hämäläismurteissa sekä lounaisissa välimurteissa. Lounaisilla välimurteilla tarkoitetaan lounais- ja hämäläismurteiden väliin jäävää kaistaletta, joka ulottuu läntiseltä Uudeltamaalta Porin seudulle. Annan tapauksesta joitakin esimerkkejä, joista ensimmäinen on Perniöstä: ”Kyl mää olì sit niim pal kipiä et.” Nurmijärveläinen kehuu: ”Se oli niim pal viisas lääkäri.” Lounais-Suomen Kustavissa oli talvivehnää kylvetty vain kaksi lyhyttä sarkaa ja niinpä todettiin: ”Sitä oli niim paljo hiuka.” Pääsanaansa vahvistavan sanaliiton ”niin paljon” merkitykseksi voitaneen antaa tällaisissa yhteyksissä ’niin; kovin, erittäin’.
Notta mitä?
Toinen tapaus on liitetty vahvasti Etelä-Pohjanmaahan, mutta vastaavaa on myös osassa kaakkoismurteita. Kun adverbi niin esiintyy ennen konjunktiota jotta, ne sulautuvat monesti muodoksi notta tai niotta. Seuraava esimerkki on Ilmajoelta: ”Ne (reet) om palijolta munkin aikahan olluv vielä notta non (= ne on) ollup puuanturaasia.” Kaakkoismurteissa muodot voivat olla lyhyempiä (not, niot) kuten Kannaksen Kurkijoella v. 1936 muistiinpannussa esimerkissä: ”Heä sano, not ku heä on mänt ni mänkyö.”
Notta variantteineen saattaa olla myös lauseen lopussa, jolloin se vahvistaa joko koko lauseen sisältöä tai jotakin yksittäistä sanaa: ”Se vihastuu notta” (Nurmo). Esimerkkejä mainitaan Suomen murteiden sanakirjassa myös sana-artikkelissa jotta.
Entä mistä sitten niin on alkuaan peräisin? Se on vanha monikon instruktiivimuoto pronominista ne. Vastaavasti adverbien noin ja näin takana ovat pronominit nuo ja nämä.