Tuusulan Tapionkivi on jyrkkäreunainen, päältä aivan tasainen kivi, jonne yhdeltä puolelta vievät portaantapaiset. Tapionkiven ovat jättiläiset kantaneet jostain ruokapöydäkseen – näin tarinoi 1880-luvulla syntynyt paikkakuntalainen vuonna 1961. Paikka on nykyisin metsittynyt kallio, joka ei vieressä kulkevalta maantieltä katsoessa juuri erotu ympäristöstään.
Perimätieto tuntee lisäksi vain yhden muun Tapionkiven. Nimiarkiston kokoelmien mukaan se on Ruokolahdella oleva kivenlohkare, jonka vieressä on Tapionniittu. Muita Tapio-alkuisia paikannimiä on Suomessa viitisensataa. Osaan nimistä sisältyy henkilönnimi Tapio – vanhoja merkintöjä Tapia- tai Tapio-nimestä esiintyy jo 1400-luvulla. Osassa Tapio-nimistä selitys taas liittyy Keskusmetsäseura Tapioon.
Murteissamme tunnetaan luontoon liittyviä tapio-alkuisia sanoja. Eri puolilla Suomea käytetyillä sanoilla tapionkylvö, tapionriihi, tapiontouko ja tapiontuuli tarkoitetaan kovaa kevättuulta, joka varistaa puista neulaset ja risut ja josta lasketaan kesän tulo. Tapionkanto voi olla katkenneen kuusen jättämä kanto tai latvasta katkenneen kuusen tuuheaksi oksittunut runko.
Tapionkuuset ja tapionpöydät puolestaan ovat useimmiten matalia, oksansa laajalle levittäviä latvattomia tai tasalatvaisia kuusia. Ne ovat saaneet muotonsa perintötekijöissä tapahtuneesta mutaatiosta. Kuuset elävät harvoin hyvin vanhoiksi, joten yksittäisistä puista on monesti vain perimätietoa. Esimerkiksi Hämeenkyrön Tapionkuusi on ollut matala ja leveä kuusi ja sen kerrotaan olleen vanha uhripaikka, jonka tarkoituksena oli lepyttää metsän kuningas Tapiota.
Mikael Agricolan mukaan Tapio on ollut yksi hämäläisten pakanuudenaikaisista jumalista. Kansanrunoudessamme Tapio on tunnettu merkityksissä ’metsä’ ja ’metsän ja metsästyksen haltija’. Tuusulan Tapionkiven nimen etymologian voisi olettaa liittyvän metsänjumalaan juuri kiven erikoisen muodon takia. Todennäköisesti muoto on jääkauden sulamisvaiheen aikana syntynyt.
Tapionkivi on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla 1900-luvun lopulla. Tapionkiven lähellä on ollut Tapionniittu, entinen niitty, nyt jo metsittynyt pelto. Niitty on ollut olemassa jo 1700-luvulla, mistä todisteena on vuoden 1764 kartassa nimi Tapionnitu, vuoden 1779 tiluskartassa Tappio Nitu. Viimeksi mainitun tiluskartan selityksissä mainitaan myös Tappio Linna, 30 kyynärää korkea kivi. Tämä lienee Tapionkiven varhaisempi nimiasu. Nimessä jälkiosa linna viittaa kiven jykevään olemukseen.
