Vastaus
Sana seikkailu on johdettu verbistä seikkailla, joka taas on johdos sanasta seikka. Seikka on ilmeisesti alkuaan karjalankielinen sana, joka on levinnyt suomen kirjakieleen kalevalaisen kansanrunouden välittämänä. Kirjallisesti sitä lienee käytetty ensi kerran v. 1829 Oulun Viikko-Sanomissa. Verbi seikkailla taas on tullut käyttöön 1800-luvun puolivälin tienoilla, ja seikkailija ja seikkailu ilmeisesti samoihin aikoihin.
Paikoin suomen itämurteissa seikkaileminen on tarkoittanut mm. (sotkuisten asioiden) selvittelemistä, sovittelemista tai kuljeskelemista. Myös sanalla seikka on joissakin itämurteissa ollut kirjakielestä poikkeavia merkityksiä: se on tarkoittanut mm. pulmaa ja ongelmaa. Nämä merkitykset tunnetaan myös karjalan kielessä.