Moni tuntee ainakin yhden Sari-nimisen henkilön. Nimi näkyy myös paikannimistössä. Paikannimi saattaa kuitenkin selittyä etunimen sijaan muulla henkilönnimellä tai jollakin paikkaa kuvaavalla murresanalla.
Henkilönnimi vai pyydys?
Sari- on etunimitaustainen esimerkiksi talonnimessä Sarila, mutta Sari-nimi voi sisältää mukaelman myös jostakin toisesta henkilönnimestä. Esimerkiksi Vesannon Sari-nimisestä tilasta kerrotaan Nimiarkiston kokoelmatiedoissa, että asukkaat ovat olleet monessa polvessa Saréneja.
Sari-alkuisen nimen taustalla voi olla myös eläinten pyydystä tarkoittava sana sadin, jonka muoto on länsimurteissa sarin. Metsästyksellä selitetään esimerkiksi Loimaan, Marttilan ja Tl. Kosken Sarimäkiä, Someron Sarinmäkeä ja Huittisten Sarinkankaannotkoa.
Sora vai heinä?
Köyliössäkin on Sarimäki, mutta sari-sanalle on saatu alueelta soran ja sannan merkitys. Suomen murteiden sana-arkisto tuntee myös toiselta puolen Suomea (Kymistä) sanan saristaa, joka kuvaa soran rahinasta syntyvää ääntä.
Pohjois-Karjalassa sarikolla tarkoitetaan saraheinää kasvavaa maata. Esimerkiksi Ilomantsin Sarikko-nimisen luhtaniityn ja Sarikkolammen taustalla lienee heinännimitys sara.
Muita lähtökohtia
Saraheinä-selitys on esitetty Rovaniemen Sariola-nimisestä talostakin, tosin lähtökohtana voi olla myös vanha henkilönnimi Sario, joka olisi saamelaisperäisen Saijets-sukunimenkin taustalla. Toisaalta Sariola on voitu omaksua kirjallisuudestakin, sillä nimi tunnetaan Kalevalan kuvitteellisena paikkana. Uudemmissa talonnimissä Sario(la)n taustalla on monesti 1800- ja 1900-luvun vaihteessa otettu samanasuinen sukunimi.
Vanhoissa asiakirjoissa voi nähdä Sari-alkuisia tai sari-loppuisia nimiä, jotka ovat syntyneet nimeä kirjattaessa. Saari-sanan vokaali on voinut lyhentyä, kuten isonjaon asiakirjanimessä Kuikasari. Toisaalta keskiajan teksteissä e:tä on voitu osoittaa i:llä, ja siksi esimerkiksi Saarenoja on voinut muuttua Sarinojaksi.