Suomen murteiden sana-arkistossa on rukoustamiselle (usein myös muodossa rukkuustaa) kaksi merkitystä. Sana liittyy rukoiluun, joskin merkitykset ovat hieman laajempiakin.
Merkityksestä ’pyytää hartaasti, anoa, kerjätä’ on tietoja on etenkin Karjalankannaksen itäosista, Pohjois-Karjalasta, Savosta ja jopa Vermlannin metsäsuomalaisilta, hiukan myös Pohjois-Hämeestä. Kiihtelysvaarasta on esimerkki: ”Kyllähän se (saita mies) antaa (apua), van sitä pittää rukkoustook.” Tämä merkitys mainitaan Nykysuomen sanakirjassakin.
Toinen merkitys on ’lukea kirkossa (saarnastuolista) esirukous sairaan puolesta’. Tämä merkitys tunnetaan koko Kannaksella, Pohjois-Karjalassa, Etelä-Savossa, osissa Keski-Suomea sekä Vermlannissa. Viipurin läänin Pyhäjärven esimerkki kuuluu: ”Heä ol’ nii huonon, jot oikei kirkos viime pyhän rukkoustettii.”
Vastaaja: Suomen murteiden sanakirjan toimitus