Vastaus
Kysyjä: ”En löytänyt mistään murteellisen sanan renkata alkuperää. Verbiä käytetään sekä transitiivisesti että intransitiivisesti. Porin seudulla verbi esiintyy muodossa prenkata: ’Älä prenkkaa niit valoi!’ ’Mikä täs ny taas prenkkaa?’ Mistä sana tulee?”
Vanhemmassa Suomen kielen etymologisessa sanakirjassa (SKES), joka ilmestyi vuosina 1955–1978 (sanahakemisto v. 1981), kysymäsi verbi renkata on mukana. Merkitykseksi annetaan muun muassa ’väännellä, remputtaa, pidellä pahoin’, ja sen yhteydessä mainitaan myös muoto prenkata. SKES:n mukaan kyseessä on laina ruotsin sanasta vränga, joka tarkoittaa muun muassa vääntämistä ja vääntelemistä.