Vastaus
Suomen sanalla rauha on vastineita myös lähisukukielissä karjalassa (rauha) ja virossa (rahu). Suomen kirjakielessä sana on esiintynyt Mikael Agricolan teksteistä 1500-luvulta lähtien. Kuten Kaisa Häkkinen toteaa Nykysuomen etymologisessa sanakirjassa (2004), rauha on ollut kirkollisessa kielessä tärkeä ja keskeinen sana, ja tämä taas tukee ajatusta siitä, että kyseessä on lainasana.
Sanaa pidetäänkin nykyisin vanhana lainana germaaniselta taholta. Nykykielissä lainalähtökohdan jatkajia on esimerkiksi saksan rauhaa tarkoittava sana Ruhe.
Lähteet
Lexikon der älteren germanischen Lehnwörter in den ostseefinnischen Sprachen. Bd. III: P-Ä. Begründet von A. D. Kylstra, fortgeführt von Sirkka-Liisa Hahmo, Tette Hofstra & Osmo Nikkilä. Amsterdam 2012.
Johan Schalin: Niukka, nivo, nuiva sekä niuha, lauha ja rauha. – Santeri Junttila & Juha Kuokkala (toim.): Petri Kallio Rocks. Liber semisaecularis 7.2.2019: 173-183. Helsinki 2019.
Petri Kallio rocks: Liber semisaecularis 7.2.2019 (helsinki.fi, pdf)