Pölynimuri on tullut kieleen vasta sitten, kun sille on ollut tarve. Yhdyssanan jälkiosa imuri on johdettu verbistä imeä. Sana imuri on mainittu tosin suomen kirjakielessä ensi kerran jo Christfrid Gananderin sanakirjassa vuonna 1786, mutta siellä se on tarkoittanut imevää lammasta.
Sana pölynimuri näyttäisi vakiintuneen suomen kieleen viimeistään 1930-luvulla. Sanaa käytetään ainakin jo vuonna 1933 ilmestyneen Emännän tietokirjan 3. osan 2. painoksessa. Vakiintuneisuuteen viittaa myös se, että Virittäjä-aikakauslehdessä kirjoitettiin vuonna 1938 näin: ”nykysuomalainen kielivaisto jo alkaa tuntea kömpelyydeksi puheen ’pölynimijöistä’ silloin, kun tarkoitetaan ’sähkölläkäypiä kojeita’”. Kirjoittajan mukaan on jo oikeus vaatia käyttämään ”pölynimijän” sijaan pölynimuria.