Pihlajan nimellä on niin paljon ikää kuin suomen kielen sanalla vain voi olla. Sanalla on vastineita kaukaisimmissakin sukukielissä, obinugrilaisissa kielissä mansissa ja hantissa (tosin samojedikielistä ei ole löydetty vastineita). Kaikissa kielissä pihlaja tai sen vastineet tarkoittavat joka pihlajapuuta tai sen marjaa.
Suomen murteissa pihlajasta on käytetty myös esimerkiksi nimityksiä pihlava, pihjala, pihlaa ja pihlas. Samantapaista vaihteluahan on myös jalavan ja katajan nimissä.
Pihlajaa on tosiaan arvostettu, ja sitä on pidetty parantavana ja suojelevana puuna. Sitä on käytetty monissa parannustaioissa, jolloin parantuakseen oli esimerkiksi kuljettava pihlajasta tehdyn renkaan läpi. Konkreettisempaakin hyötyä siitä on ollut, sillä sen puuaines on kovaa ja liukasta, ja siitä vanhastaan tehty etenkin haravanpiit.