Kasvinnimi pietaryrtti on ollut käytössä Elias Lönnrotin vuonna 1860 ilmestyneestä kasviosta lähtien. Se saattaa olla Lönnrotin käyttöönottama nimitys, jonka hän on mukaillut vanhoista kansan kasvista käyttämistä nimistä. Pietaryrttiä on nimittäin vanhastaan kutsuttu pietarruohoksi (ainakin jo 1760-luvulla) ja pietarinkukaksi.
Toistakin tavallista asutusten ja teitten varsilla kasvavaa kasvia, siankärsämöä, on kutsuttu Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa myös pietarinkukaksi. Sitä ei ole saatu selville, miksi kasvit olisi liitetty Pietariin. Molemmat kasvit kasvavat usein tienpientareille, ja saattaa tosiaan olla, että jossain vaiheessa ”pientareet” ja ”pietarit” olisivat sotkeentuneet toisiinsa. Tosin murteista ei ole tavattu nimitystä ”piennaryrtti”. Siankärsämöä on kyllä sanottu joissain paikoin pientareheinäksi tai pientarepöllöksi.
Varsinkin luonnonkasvien nimistä on usein vaikea tai jopa mahdoton sanoa, mikä olisi se ”alkuperäisin”. Monia kasveja on saatettu kutsua samoilla nimillä, ja samalla kasvilla voi olla murteissa kymmeniä, jopa satoja eri nimiä. Mitä enemmän kasvilla on ollut käyttöä, sitä enemmän nimiä sillä yleensä on ollut. Nimeen ovat vaikuttaneet käytön lisäksi ainakin kasvin väri, kasvupaikka, ulkonäkö ja tuoksu. Nykyiset yleiskieliset nimitykset alkoivat vakiintua 1800-luvun loppupuolelta lähtien koululaitoksen ja suomenkielisten kasvioiden myötä.