Vastaus
Peipoiksi tai peipposiksi on ilmeisesti sanottu monia pieniä piipittäviä lintuja. Lähisukukielten eli itämerensuomalaisten kielten vastineet tarkoittavat myös metsäkirvistä, kananpoikaa tai ylipäätään lintua. Nimi viittaa siis pikkulinnun ääntelyyn.
Suomessa peippo vakiintui Fringilla-suvun nimeksi vasta 1900-luvun alussa. Sitä ennen kirjallisuudessa esiintyivät muun muassa peipponen, peippovarpunen, peiponen ja peponen. Nimen ensiesiintymä suomen kirjakielessä on muodossa peipinen vuonna 1637.
Lähteet
Kaisa Häkkinen: Suomalaisen linnunnimistön etymologinen sanakirja. Turun yliopiston suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineen julkaisuja 4. 2013.