Vastaus
On sanoja, joiden alkuperälle ei oikein löydy muuta selitystä kuin se, että ne jäljittelevät ääntä. Näihin onomatopoeettisiin sanoihin näyttää kuuluvan myös paarma. Sana on ilmeisesti syntynyt jo viimeistään kantasuomessa, ennen kuin tämä kantakieli haarautui nykyisiksi itämerensuomalaisiksi kieliksi. Näissä lähisukukielissä paarmaa kutsutaan samalla sanalla kuin suomessa (esimerkiksi karjalan poarma, viron parm).
Mahdollisesti sana on vielä vanhempi, jos näitä muistuttavat mordvalaiskielten (ersän ja mokšan) ja marin kielen sanat kuuluvat samaan yhteyteen. Myös saamelaiskielissä on samantyyppisiä paarmaa tarkoittavia sanoja (esimerkiksi pohjoissaamen boaru).