Miniää tai veljen vaimoa, kälyä merkitsevä sana neveskä on lainattu venäjän kielestä: siellä nevéstka tarkoittaa miniää tai kälyä. Nimitystä neveskä on käytetty osassa Pohjois-Karjalaa ja ennen 2. maailmansotaa Laatokan Karjalassa muun muassa Ruskealassa, Sortavalassa, Harlussa, Impilahdella, Jaakkimassa ja Kurkijoella. Laatokan Karjalassa on ollut käytössä myös muoto neveska. Suomen lisäksi sana on lainattu venäjästä myös läheisiin sukukieliimme karjalaan, lyydiin ja vepsään.
Suomen ja karjalan kielten sukulaisten nimityksiä on selvitellyt R. E. Nirvi vuonna 1952 ilmestyneessä tutkimuksessaan. Suomessa ja sen monissa sukukielissä oleva ikivanha pojan vaimon nimitys on miniä. Neveskä kuuluu ”uusiin” nimityksiin, vaikka se toisaalta lienee nykyisin jo häviämässä. Monin paikoin on ollut tapana, että miniää ei (kuten ei hänen vanhempiaan tai omaisiaankaan) ole ollut soveliasta puhutella henkilönnimellä. Niin esimerkiksi Paatenen Selissä kerrotaan, että miniää ei talossa koskaan kutsuttu omalla nimellään, vaan aina neveskäksi. Tämä vieraskielinen termi oli kuultu säätyläisiltä, papeilta ja virkamiehiltä, ja se lienee kuulostanut ainakin aluksi sopivan neutraalilta.