Suomen Nahka-paikannimet kertovat yleensä perinteisistä elinkeinoista. Kotimaisten kielten keskuksen Nimiarkistoon on kerätty nimi Nahkakallio Pattijoelta, Haapajärveltä, Alavieskasta, Kinnulasta ja Saloisista. Haapajärven nimilipussa kuvaillaan, että kallion pinta on sileää kuin nahka, kun taas Kinnulassa nimi on liitetty metsästykseen: kalliolla kerrotaan säilytetyn hirven nahkoja.
Metsästykseen on yhdistetty myös Pellon Nahkamaa, Ilmajoen Nahkaluoma ja Suomenniemen Nahkalampi. Helsingin Nahkahousut-saarennimi (ruotsiksi alkuaan Skinnbyxor) taas liittynee alueen kalastushistoriaan ja kalastajien vaatetukseen.
Koivistosta ja Sotkamosta on kerätty nimi Nahkakivi, Sotkamosta myös Nahkaniemi ja Nahkasaari. Paikoilla kerrotaan liotetun parkittavia nahkoja. Nahan liotukseen on nimilipuissa yhdistetty myös esimerkiksi Ristijärven virtapaikan nimi Nahkakorva, Jämsän Nahkalähde sekä Puolangan, Kurkijoen ja Suomussalmen Nahkakoski.
Nahkoja on liotettu kotona, mutta joissakin nimilipuissa on mainittu lähistöltä myös entisajan nahkaruukki. Oulun Nahkapohjolanpuisto liittynee sekin nahan valmistukseen, sillä nimen taustalla oleva Nahkapohjola-niminen puutalo sijaitsi nahkurinverstaiden yhteydessä.
Joskus Nahka-nimen tausta voi olla jokin muukin. Muun muassa Kannuksesta on kerätty nimi Nahkalinnunkallio, jossa nahkalintu viittaa lepakkoon eli nahkasiipeen tai nahkasiippoon. Vanhimpien Nahkala-talonnimien taustalla taas saattaa alkuaan olla henkilön lisänimi, joka selittynee nahkurille, kauppiaalle tai metsästäjälle annetulla liikanimellä tai henkilön ulkoisella ominaisuudella. Esimerkiksi Matti Eerikinpoika Nahka mainitaan Siikajoen uoman varrella olleen Nahkalan tilan ensimmäisenä isäntänä.
Nahalla on tarkoitettu vanhastaan etenkin ihmisihoa, eläinten nahkaa tai taljaa, ja esimerkiksi nahkapäällä on tarkoitettu kaljua. Tunnetaanpa ihmisiin viittaavat lisänimet Nahkanenä ja Nahkahattukin. Nahka-lisänimestä on asiakirjatietoja jo keskiajalta.