On arveltu, että muratti pohjautuu kasvin ruotsinkieliseen nimeen murgröna, tai oikeammin sen muuria tarkoittavaan alkuosaan; sanatarkastihan ruotsin murgröna on suomeksi ”muurivihreä”. Sana muratti on mainittu ainakin jo vuonna 1850 ilmestyneessä H. A. Reinholmin julkaisussa Suomalaisia kasvu-nimejä.
Suomen murteissa murattia on kutsuttu myös nimityksillä, jotka ovat suoremmin lainaa ruotsinkielisestä nimestä. Yleisin näistä on myrkroona, mutta erilaisia muunnoksia on runsaasti (esimerkiksi murkreena, murkröönä, muurkrööna, myrkruuna).
Suomessa murattia on kasvatettu lähinnä huonekasvina ja yksivuotisena kesäistutuksissa. Etelämpänä, myös Ruotsin eteläosissa, kasvi kuitenkin talvehtii ulkona, ja sen ikivihreyteen viittaa myös ruotsinkielinen nimi.
Murattiin on suhtauduttu sekä myönteisesti että kielteisesti. Aina vihreiden lehtiensä takia kasvia on pidetty kuolemattomuuden vertauskuvana, ja sen köynnöstävä, tukikasviinsa kietoutuva kasvutapa taas on tehnyt siitä uskollisen rakkauden ja ystävyyden symbolin. Murattia on käytetty myös hautaseppeleissä, ja Suomessakin sitä on aseteltu arkun päälle koristeeksi. Tämä lienee johtanut siihen, että muratti sai ikävän maineen: sen ajateltiin tuovan huonoa onnea, surua, sairauksia, jopa kuolemaa.