Nykyisen Keminmaan Koroiskylässä on korkea Vuolevinniemen rantatörmä nimeltään Munkkitörmä. Kerrotaan, että isonvihan aikana etelästä paenneet munkit ja papit pitivät tällä törmällä seuroja. Munkkien maihinnousupaikkana pidetään Vuolevinniemen kärkeä, joka on nimeltään Munkinnokka.
Totta vai kansantarinaa?
Suomeen perustettiin keskiajalla sekä katolisen kirkon että ortodoksisen kirkon luostareita, munkkien asuinpaikkoja. Katolisen kirkon luostarit toimivat Suomessa 1200-luvulta 1500-luvun lopulle; dominikaanit eli saarnaajaveljet perustivat ensimmäisen luostarinsa Turkuun 1200-luvulla, fransiskaanit ja birgittalaiset omansa 1400-luvulla. Sen sijaan Suomen ortodoksiset luostarit ovat edelleen toiminnassa, niistä ensimmäinen perustettiin 1300-luvulla Laatokan saaristoon Valamoon, josta luostari myöhemmin siirtyi Heinävedelle.
Nimiarkiston paikannimikokoelmissa esiintyy runsaat sata Munkki-, Munkin-alkuista paikannimeä. (Ks. näiden nimien levikkikarttaa, johon on merkitty myös keskiaikaiset luostarit.) Nimistä kolmisenkymmentä on talonnimiä Munkki ja Munkkila. Esimerkiksi Paimion Munkkilan keskiaikaisen kirkontilan kerrotaan olleen dominikaanimunkkien asuinpaikkana. Hausjärven Munkki-niminen talo on perimätiedon mukaan saanut nimensä Munck-nimisestä miehestä; tällainen henkilönnimi voi kertoa nimen kantajan tai hänen esi-isänsä kirkolliseen säätyyn kuulumisesta. Alussa mainittu Keminmaan Koroiskylän Munkkitörmä sisältyy myös toiseen nimitietoon, jonka yhteydessä esiintyy hävinnyt talonnimi tai sukunimi Munkki (voudintileissä v. 1586 Nils munk, v. 1608 Anders munck).
Virossa toimi sisterssiläisluostari, Paadisten luostari, jonka munkit saarnasivat ja keräsivät varoja kirkolle sekä kalastivat Suomen puolella 1300–1400-luvuilla. Tämä lienee vaikuttanut Helsingin Munkkiniemen ja Munkkisaaren nimien syntymiseen. Nimet ovat alun perin olleet ruotsinkielisiä.
Munkki-alkuinen paikannimi voi viitata vaihtoehtoisesti munkkien oleskelun, luostarin omistuksen tai henkilönnimen lisäksi johonkin muuhunkin. Rauman Munkki-nimisestä saaresta kerrotaan, että paikalle aiottiin muinoin perustaa fransiskaaniluostari, mutta toisaalta myös selitetään, että saari paljaine kallioineen muistuttaa munkin paljaaksi ajeltua päälakea. Harlun Munkkilan talo on saanut nimensä siitä syystä, että asukkaina on alkuaan ollut vain miesväkeä.
Poimintoja paikannimikokoelmista
Munkinaho (Nurmes) talo. ”tämä oli enne iha erillään kylästä, asuvat tiällä kul luostarim munkit”.
Munkinhauta (Kesälahti) maakuoppa. ”Valamosta käyneet munkit kalassa viime vuossaalla [=1800-luvulla] ja asuivat tässä kuopassa yöt.”
Munkinlahti (Pyhäjärvi Vpl.) pieni lahti Konevitsan saaren pohjoisosassa. Munkki Arsenijn kerrotaan ajautuneen maihin tämän lahden rannalla myrskyllä. Muistona tässä oli rannalla risti.
Munkinmäki (Kiikka) mäennyppylä Pappilan haassa. ”Munkki-nimisen miähen asunto on ollus siinä, ei tällä vuosisarallakan [=1900-luku]. Munkki oli sotilas. Mäen syrjässä on lähde, munkillähre.”
Munkinperä (Hauho) metsä tien varrella. Nimensä paikka on saanut munkkia muistuttavista kivistä.
Munkinsalmi (Kaukola) salmi Kaukolan ja Säppään järven välillä. Nimi johtuu kansantarinan mukaan munkeista, jotka kahlasivat yli salmen ja kantoivat kaapunsa helmoissa kiviä salmen ylikulun helpottamiseksi. Silloinen ylikulkupaikka sijaitsi alempana nykyistä maantiesiltaa. Salmea perattaessa löytyi paikalta karikkopohja, joka todistaa kahluupaikan olleen kansantarun kertomassa paikassa.
Munkki (Isojoki) tilan entinen nimi, sukunimen Munck mukaan. ”Tanskanmaalta ne on ne munkit lähtösin. sieltä niitä on tullu Vähähänkyrööhöj [täällä munkkien asuttamaa tilaa on nimitetty Munkkilaksi] ja sielt on Isojoelle tullu yks lukkariksi [1800-luvulla]”.