Sana lemmikki vie ehkä nykyihmisen ajatukset ensimmäisenä koiraan, kissaan tai muuhun kotona asuvaan lemmikkieläimeen. Mieleen voivat tulla myös kesällä lemmikinsinisinä kukkivat puisto- tai luhtalemmikit.
Lemmikki- tai Lemmikin-alkuisia paikannimiä on digitaalisessa Nimiarkistossa kolmisenkymmentä, mutta niistä oikeastaan vain Muhoksen Lemmikkilampea selitetään kasvin nimityksellä lemmikki: ”siellä kasvaa lemmikkejä ja jos vaikka mitä”. Koiriin tai muihin vastaaviin lemmikkieläimiin ei viitata ollenkaan.
Lemmikki-paikannimien levikki on suureksi osaksi itäinen. Alueen rajat voi piirtää Mikkelistä Oulun tienoille, sieltä Kuusamoon ja taas Kuhmon kautta Lieksaan ja Kangaslammille.
Tavallisin nimenkäyttäjien antama nimensyntyselitys ei siis liity kukkaan eikä myöskään kissoihin tai koiriin vaan lehmiin. Iisalmen Lemmikinmäki on saanut nimensä mäellä kuolleen Lemmikki-nimisen lehmän mukaan. Ylikiimingin Lemmikinsaari-nimeä selitetään myös lehmillä – Lemmikin sanotaan olleen hyvin yleinen lehmännimi ja tältä suosaarekkeelta on haettu lehmiä. Kangaslammin Lemmikkisuohon on joskus uponnut Lemmikki-niminen lehmä, samoin esimerkiksi Lapinlahden ja Petäjäveden Lemmikkisuohon. Vieremän Lemmikinlampeen hukkui muinoin Lemmikki-niminen lehmä. Kuusamossa on nimet Lemmikkisuo, Lemmikkiniemi ja Lemmikkilahti. Nimien kerääjä on saanut haastateltavaltaan talteen seuraavan kommentin: ”se on tietysti tulluj joku tapaus lehmän kautta kul lemmikkihän ol lehmän nimi”.