Leksikografia on sanakirjojen laadintaa. Sana on kreikkalaisperäinen, ja siinä on kaksi osaa. Molemmat juontuvat kreikan kielestä: jälkimmäisessä on kreikan piirtämistä ja kirjoittamista tarkoittava verbi gráfein, ensimmäisessä puhetta ja sanaa tarkoittava léksis. Leksikografia on siis sanoista kirjoittamista eli sanakirjatyötä. Teoreettisena tieteenalana leksikografia tutkii sanakirjoja ja niiden kirjoittamista.
Vuonna 1976 perustetun Kotimaisten kielten keskuksen merkittäviä tehtäviä on sanakirjojen laadinta. Sanakirjoissa on hakusanoja ja niihin liittyviä tietoja. Sanakirjan tyypistä riippuu, mitä tietoja annetaan.
Kielitoimiston sanakirjasta saadaan tietoa sanojen oikeinkirjoituksesta, merkityksestä ja käytöstä suomen nykykielessä. Vanhan kirjasuomen sanakirja valaisee sanojen merkitystä ja käyttöä kirjallisuudessa Mikael Agricolasta vuoteen 1809. Suomen murteiden sanakirjasta ja Suomen ruotsalaismurteiden sanakirjasta saa tietoa murresanoista, samoin Karjalan kielen sanakirjasta. Kaksikielisiä sanakirjoja voi käyttää, kun haluaa tietää, mitä vieraskielinen sana tarkoittaa tai mikä on jonkin sanan vastine toisessa kielessä.