Lehmus-sanan alkuperä on hieman hämärä. Sana ei esiinny kovin monessa kielessä, suomen lisäksi vain lähisukukielissä lyydissä, vepsässä ja virossa.
Murteissa on joitakin yhdyssanoja, joissa lehmus- on alku- eli määriteosana ja perusosana jotain toista puulajia merkitsevä nimitys: lehmushonka, lehmusmänty, lehmuskoivu ja lehmuskuusi. Näillä tarkoitetaan sellaista mäntyä, koivua tai kuusta, jonka puuaines on tavallista pehmeämpää. Pehmeyteen viittaavan merkityksen kautta itämerensuomalaiseen sanaan olisi kenties yhdistettävissä mordvan kielien niintä tarkoittavat sanat ĺevš (ersä) ja ĺevəš (mokša). Voisi ajatella, että alkuperäinen merkitys olisi ollut ’pehmeä puu’, josta on kehittynyt nimi lehmukselle.
Lehmus on vanha hyötypuu, jonka kuoren sitkeitä kuituja eli niintä on käytetty monenlaisiin punontatöihin. Tästä tulee lehmuksen murteissa laajalle levinnyt nimitys niinipuu.