Lanttu on lainattu naapurikielestä ruotsista sanasta planta, jonka merkitys on laajempi: se tarkoittaa yleensä tainta tai kasvia. Suomenkin vanhassa kirjakielessä sekä osassa murteita lanttu merkitsi aikaisemmin kasvia. Vanhassa kirjakielessä sanan kirjoitusasu oli planttu, ja niin se kuului myös Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja osassa Etelä-Pohjanmaata. Niinpä puhuttiin esimerkiksi männyn tai pernan (eli perunan) plantuista.
Brassica- sukuun kuuluvaa juureskasvia lanttu alkoi tarkoittaa 1700-luvun jälkipuoliskolla. Lanttua tiedetään kuitenkin viljellyn Suomessa jo 1600-luvulla, joten nimi on ollut silloin toinen. Läntisessä Suomessa lantun vanhempi nimi on ollut räätikkä, joka on lainaa vanhemmasta ruotsin kielen retikkaa tarkoittavasta sanasta. Ruotsin sana palautuu saksan kautta latinaan ja siellä sanaan radix ’juuri’.