Suomen kielessä (niin kuin monessa muussakin kielessä) on joukko sanoja, jotka tarkoittavat yhtä kokonaisuutta, vaikka ovatkin monikkomuotoisia. Ne esiintyvät yksikössä vain yhdyssanojen alkuosina (esimerkiksi häät, mutta hääjuhla). Monikkosanoja on esimerkiksi juhlien, erilaisten tilaisuuksien tai tietynlaisten jaksojen nimityksissä. Näihin kuuluvat myös kuukautiset (samoin kuin vaihdevuodet). Myös esimerkiksi kahdesta samanlaisesta osasta koostuvaa kokonaisuutta kutsutaan usein monikollisella sanalla: housut, sakset, sieraimet.
Sana kuukautinen on johdettu sanasta kuukausi, ja yksiköllisenä se tarkoittaa kerran kuukaudessa tapahtuvaa, jokakuista. Ainakin jo 1780-luvulta on tietoja siitä, että kuukautisvuodosta on käytetty nimitystä kuukautiset.
Vastaavaan tapaanhan on muodostettu latinan menstruatio, joka on johdettu kuukautisvuotoa tarkoittavasta sanasta menstrua ja se edelleen adjektiivista menstruus ’(joka)kuukautinen’. Sen pohjana on kuukautta tarkoittava mensis.
Voi olla, että kuukautiset on ollut alkuaan myös jonkinlainen kiertoilmaus, sillä verestä puhumista on kaihdettu samaan tapaan kuin on vältelty mainitsemasta petoeläimiä niiden ”oikeilla” nimillä. Niinpä verta on murteissa kutsuttu esimerkiksi punaiseksi tai lepäksi.