Kuikat ovat suhteellisen kookkaita vesilintuja, jotka asustelevat järvien ja lampien rannoilla. Ne ovat kestäviä sukeltajia, mutta vartalonsa takaosassa olevien isoräpyläisten raajojen takia maalla liikkuminen on niille hankalaa. Tarkasti ottaen kuikkalintuheimoon kuuluu neljä lajia, joista kuikat ja hieman pienemmät kaakkurit ovat Suomessa yleisimpiä, tosin kaakkurit ovat viime vuosikymmeninä harvinaistuneet. Näiden lintujen pesiminen aivan veden partaalla on usein ollut hyvin näkyvää ja kuuluvaa, mikä on antanut aiheen ko. veteen rajautuvan paikan, järven tai lammen nimeämiseen. Esimerkiksi Kiimingissä on Kuikkalampi, suolampi keskellä Kuikkasuota, ”kuikam pesä siellä on usiampi kesä ja aina sieltä kuikan ääni kevväällä kuuluu”.
Murteissa kuikasta ja kaakkurista on käytössä useita muotoja – menevätpä nämä lintujen nimitykset helposti kansankielessä sekaisinkin. Voidaan puhua muun muassa kaakasta, kaakkarista, kaakkerista, kaakosta, kaakurista, kaatrasta, kaatrosta, kakarasta, kakarista, kakkorista, kakkurasta, kakkurista ja tohtajasta. Paikannimikokoelmissa muutaman edellä mainitun nimityksen on sanottu toisinaan tarkoittavan myös kurkea, sorsalintua, kuikkanaarasta, lehtokurppaa tai isokoskeloa. Tämä nimitysten runsaus näkyy paikannimistössä. Lampien nimissä kuikan nimitykset ovatkin Hauki- ja Ahven-alkuisten nimien jälkeen yleisin eläimistöön liittyvä nimen alkuosa. Lähinnä toissijaisesti nimitykset esiintyvät muidenkin kuin vesistökohteiden tai veteen rajautuvien paikkojen nimissä. Esimerkiksi Lieksan Vuonislahdessa Julkuvaaran länsipuolella on korkea mäntymetsäinen Kuikkavaara, joka on saanut nimensä läheisen Kuikkalammen perusteella.
Kuikan nimitys voi sisältyä myös talonnimeen, jonka perustana on usein sukunimi. Esimerkiksi sukunimi Kuikka on alkuaan karjalainen, Kaakkoa taas tavataan maan länsi- ja keskiosissa. Kaakko on myös ilmansuunnan nimitys, joten talo on tietysti voinut saada nimensä sijaintinsakin perusteella. Huomattavaa kuitenkin on, että tuo linnun nimitys on sopinut hyvin henkilönnimien aiheeksi. Kakkuri-nimisiä taloja on lähinnä Pohjanmaalla.
Kaakkuri-nimet
Oheinen levikkikartta on 1995 tehty nimistä, jotka sisältävät muutamia kuikan nimityksiä. Aineistona on Nimiarkiston yleiskokoelma.
Merkkien selitykset
Kaakkurijärvet ja -lammet (vihreä)
Kakkurijärvet ja -lammet (sininen)
Kakar(i)järvet ja -lammet (keltainen)Kaakkojärvet ja -lammet (punainen)
Kaatra- ja Kaatrolammet (oranssi)
Kuikka-nimet
Kuikkajärvien ja -lampien esiintymät Nimiarkiston yleiskokoelman mukaan.
Esimerkkejä paikannimikokoelmista
Kaakkolampi (Lempäälä) on metsälampi, jossa aina kaakon pesä. Kerrottiin, että kaakko on sadelintu, joka aina ka-ka-ka-huudoin ennustaa sadetta.
Kaakkonen (Kannonkoski) on pieni lampi Ylimmäisen Vuorijärven länsipuolella. Rinnakkaisnimi Kaakkolampi. ”Siell o ollunna aena nuita koakkoja.” Joku arveli, että lampi olisi jostain katsoen kaakon puolella. Kaakoista tiesivät kertoa useammatkin.
Kaakkurilampi (Inari) lampi. ”Kaakkurit sielä huutaa joka kesä niin että oikhen ilikiää tekkee.”
Kaakkuririipi (Pello) on umpilampi Matalanmaan lounaispuolella. Lammen ympärillä on Kaakkuririivinjänkkä. ”Kaakkuri tykkäsi ennen asua mettäjärvissä. Onko sillä [kaakkurilla] jalkoja olemassakaan.”
Kaatranen (Tuusniemi) lampi. ”Kuatro on semmonel lintu joka lentäessään huutaa: kohta suat, kohta suat, kohta suat.”
Kaatronlampi (Mikkelin mlk.) on pitkä lampi Koirakankaan itäpuolella. ”Kuatroha on jonniilaine veslintu, siinä lammisa o aina asunu paljo lintuloita.”
Kakaralahti (Karjalohja) on matalavetinen lahti. ”Kun kakarat lensi Nummijärvee, tuli pouta, mut ku ne lens Lohjajärvee tuli sare.”
Kakarilammi (Janakkala) on metsälampi, jonka rannoilla kakarit pesivät. Lammen ympärillä on Kakarisuo, lähellä Kakarikallio.
Kakarinnokka (Sysmä) on pieni niemi Vähässä Niinilammissa. ”Siin’ kakarit oikeer rypöö ja pesii.”
Kakarlammi (Kiikala) pieni lampi. ”Kakara ku huutaa niim mettämieski tietää et järvi ol likitte.”
Kakarlampi (Valkeala) lampi. ”Kakarii lens... pitävät sellast ääntä.” Lähellä on Kakarsuo.
Kakkorinlammit (Kauhajoki) ovat pieniä silmäkkeitä Kauhanevassa, lintujen pesimäpaikka. ”Siäl kakkorit pesii... ne ammuvat satehen erellä.”
Kakkurijärvi (Alastaro/Huittinen/Vampula) on Kakolammensuon rinnakkaisnimi, jota vanhimmat kyläläiset käyttivät. Tämä Tammiaisten kylän pohjoisperukassa oleva suo on aikaisemmin ollut hyvin kostea, suonsilmäkkeinen järven tai lammen tapainen. ”Siälä on ollu ikuinev vesi, aina märkä paikka ja siälä om pesiny vesilintuja, semmosia kaakkureita, kirjavia lintuja, ennää niitä ei taira olla.”
Kakkurilampi (Hämeenkyrö) on lampi Järvenkylänjärven lounaispuolella. ”Kakkurit laulaa siinä, sorsijakin on hirveesti; kikkuri, kakkuri kirjava lintu, viirellä kuurella äänellä vinkuu.”
Kakkurisuo (Ahlainen) on suo Merikarvian rajalla, hyvin vesiperäistä maata. ”Siälä suolammisa o ennen ollu kakkuria, se tualla ylhääll’ lentää, väliin nostaa sadetta ja poutaa, ninko kakkuri pruukaa.” Suolla on Kakkurilammi.
Kuikkasaaret (Kannonkoski) ovat kaksi saarta Kismanniemen laidalla, isompi Iso Kuikkasaari ja pienempi Pieni Kuikkasaari. Saarien välissä on Kuikkaluoto. Saarilta on kuulemma aina kuulunut kuikkien ”kuikkiminen”.
