Vastaus
Koskelot kyllä silloin tällöin oleskelevat koskien lähellä, ja onkin välillä esitetty, että nimi tulisi sanasta koski. Äännehistoriallisten syiden takia tätä on kuitenkin epäilty. Sanaa on ehdotettu myös johdokseksi vanhasta kuusen kuorta tai kuorilevyä tarkoittavasta sanasta kosku (myös koskut, koskus). On arveltu, että kuusen kuorilevystä olisi joskus tehty koskeloiden munituspönttöjä, mutta tästä ei ole varsinaisesti todisteita.
Joka tapauksessa koskelo on muodoltaan johdos. Aikaisemmin on arveltu, että sillä olisi sukulaissana komissa, mutta tätä ei pidetä enää todennäköisenä. Sen sijaan Ante Aikio on vuonna 2015 maininnut tutkimuksessaan itähantista koskeloa tarkoittavan sanan kas, joka voisi olla sopiva suomen sanan vastine.
Lähteet
Ante Aikio: The Finnic 'secondary e-stems' and Proto-Uralic vocalism. Suomalais-Ugrilaisen Seuran Aikakauskirja 95/2015.
Kaisa Häkkinen: Suomalaisen linnunnimistön etymologinen sanakirja. Turun yliopiston suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineen julkaisuja 4. 2013.