Vuodenajan lisäksi kesällä on murteissa ollut muitakin merkityksiä: Länsi-Suomessa ’kesanto, vanha kaski’ ja Peräpohjolassa ’pälvi, sula maa’. Kesä-nimiä on annettu esimerkiksi aurinkoisille ja lämpimille paikoille tai paikoille, joissa on asuttu, kuljettu tai työskennelty vain kesäisin. Myös moni huvila on saanut Kesä-alkuisen nimen.
Talonnimet ovat usein siirtyneet sukunimiksi ja sukunimiä on otettu lähiseudun paikannimistä. Kesä-alkuistenkin sukunimien taustalla on monesti talonnimi tai jokin muu paikannimi.
Yleisimpiä Kesä-alkuisia sukunimiä ovat Kesänen (265 nimenkantajaa), Kesäläinen (264), Kesälä (226), Kesälahti (172) ja Kesäniemi (157). Kesänen on vanhastaan tunnettu Pihtiputaalla ja Suonenjoella, Kesäläisiä on ollut muun muassa Karjalankannaksella ja Kesälä-nimisiä Lounais-Suomessa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Kesälahti on lähtöisin Peräpohjolasta, erityisesti Sallasta. Kesäniemiä taas on ollut Muhoksella, Etelä-Pohjanmaalla, Hämeessä, Lounais-Suomessa ja Karjalankannaksella.
Käytössä on myös harvinaisempia Kesä-alkuisia sukunimiä, kuten Kesäjärvi, Kesämaa, Kesämäki, Kesävaara ja Kesävuori. Lisäksi Kesä-nimisiä on 23.