Keisarintie

Alkuaan nimillä Ouluntie ja Säräisniemen maantie kulkenut Keisarintie on saanut nimensä Venäjän tsaarin, Aleksanteri I:n mukaan. Suuriruhtinaan oli tarkoitus vuonna 1819 kulkea Suomen vierailunsa aikana kyseistä reittiä pitkin Kajaanista Ouluun. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos yllättävän myrskyn myötä. Mittavat vierailujärjestelyt osoittautuivat näin ollen turhiksi. Aivan mitättömäksi matka ei kuitenkaan jäänyt, sillä myös Vanhana maantienä tunnetulle tielle vakiintui nimi Keisarintie 1950-luvulla peruskartan synnyn myötä.

Keisarintie sijaitsee Säräisniemen Olkkolanniemen ja Utajärven Mustikkakankaan välillä. 46 kilometriä pitkä tie kulkee nykyään niin Vaalan, Utajärven kuin Muhoksen kautta. Matkan varrella kasvaa monia puita, joista yksi on erityisen kiinnostava ja merkittävä. Keisarin saapumista kunnioittaakseen pitäjässä päätettiin suullisen perimätiedon mukaan istuttaa kuusi kuusta, joiden täytyi olla keisaria pidempiä. Asukkaiden suureksi pettymykseksi keisari ei koskaan päässyt ihastelemaan kauniita kuusia, jotka varmasti erottuivat lukuisten mäntyjen joukosta. Tänä päivänä viisi kuusta on poissa, eikä kukaan tunnu tietävän niiden kohtalosta. Yksi kuusi reitillä yhä on, tosin senkin kohtalo on melko surullinen. Kuusen alaosassa ei ole juuri lainkaan oksia, mikä selittyy kuuselle huonosta elinympäristöstä.

Tien historia ulottuu 1600-luvun alkuun asti. Uuden kulkuväylän tarkoituksena oli luoda yhteys Kajaanin ja Oulun linnoille. Vielä suurempi motiivi tien rakentamiselle oli valtakunnan puolustaminen. Vaikka Venäjän keisari ei tietä kulkenutkaan, niin jo kauan ennen keisaria, vuonna 1622 Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf reissasi tietä pitkin matkallaan Viipurista Tukholmaan. Tämä ei sinänsä liene ollut ihmeellistä, sillä vielä 1800-luvulle asti Keisarintie oli merkittävä postitie, mikäli halusi kulkea Virosta Tukholmaan tai toisin päin. Sisämaasta käsin ei Suomessakaan ollut muuta keinoa päästä Oulusta Kajaaniin. Ruotsin hallitsijan mukaan tietä on aikoinaan kutsuttu myös Kuninkaantieksi.